Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Kuningaskuluttaja pääkuva

Kuningaskuluttajan verkkosivujen päivittäminen on päättynyt. Jatkossa ajankohtaiset kuluttaja-asiat löytyvät Yle uutisten ja MOT-toimituksen sivuilta.

Näin saat sopuisankin kuolinpesän asiat solmuun

Perhevalokuvia lipaston päällä
Perhevalokuvia lipaston päällä Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen/kuvamanipulaatio perhevalokuvat

Perukirja on kuolinpesän omaisuusluettelo, tilinpäätös ja perintöverotuksen pohja. Perukirjan tekemiselle on lakisääteinen määräaika, mutta perinnönjaolle ei. Kun asiat pitkittyvät, ne yleensä myös mutkistuvat. Jo kuolinpesän selvittämisvaiheessa voi karauttaa kalliisti kiville.

Kun ihminen kuolee, hänen varansa ja omaisuutensa muodostavat kokonaisuuden eli kuolinpesän. Huonosti tehty pesänselvitys ja epämääräinen perukirja voi kylvää sukuriidan siemenet sopuisaankin kuolinpesään.

Asianajajaliiton perheoikeuden asiantuntijaryhmän jäsen, asianajaja Tapani Norros listaa perinnönjaon seitsemän yleistä virhettä.

1. Vetkuttele ja kirjaa huolimattomasti

Perunkirjoitus on pidettävä kolmen kuukauden kuluttua perittävän kuolemasta. Sitä ennen on valmisteltava perunkirjoituskokouksessa käsiteltäväperukirja. Perukirjaa varten varten pitää tilata dokumentteja monesta paikasta ja niiden hankkiminen pitää aloittaa ajoissa.

Puutteellinen perukirja pitkittää perinnönjakoa ja voi aiheuttaa omaisuutta myöhemmin realisoitaessa ylimääräisiä veroja,

— Omistusselvitykset, isännöitsijätodistus, lainhuutotodistus, pankeilta pankkitiedot, vainajan velat, väestörekistereistä sukuselvitykset ja mahdollisesti ulkomailla oleskeluista tiedot,..., luettelee Norros.

Tarpeellisten tietojen ja asiakirjojen hankkimisen lisäksi perunkirjoituksen pitäjän pitää kirjata tiedot ja omistukset perukirjaan virallisten dokumenttien mukaisesti.

— Perukirja on kuolinpesän perusasiakirja. Siitä selviää paljonko pesässä on varallisuutta, sen pohjalta suoritetaan perinnönjako ja maksetaan perintöverot, tiivistää Norros.

2. Ota pesästä omaisuutta ennen perukirjan valmistumista

Perukirja on pesän omaisuusluettelo ja siitä pitää selvitä myös vainajan velat. Perunkirjoituksessa on tarkoitus selvittää mikä on pesän nettovarallisuus, eli se osuus, mikä jää jaettavaksi perillisten kesken.

Perintöä ei pidä ruveta jakamaan ennen kuin perukirja on valmis.

— Jos vainajan rahavaroja on otettu perillisten käyttöön ennen perukirjan valmistumista ja sitten huomataankin, että pesässä on velkaa, niin perillisille syntyy velkavastuu siitä omaisuudesta, mitä pesästä on otettu, varoittaa Tapani Norros.

3. Arvioi omaisuuden arvo alakanttiin

Perukirja on myös perintöverotuksen pohja. Joskus saattaa olla houkutus arvioida pesän omaisuuden arvoa alakanttiin, jotta perintövero olisi pienempi. Tämä ei kuitenkaan kannata pitkällä tähtäimellä.

Suurempien omaisuuserien, esimerkiksi kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden arvo kannattaa arvioida perukirjaan järkevästi.

Jos esimerkiksi kiinteistön arvo on arvioidaan alakanttiin perukirjassa, niin kiinteistöä myöhemmin myytäessä luovutusvoittovero lasketaan perukirjassa määritellyn arvon ja myyntihinnan erotuksesta. Luovutusvoittovero on sitä suurempi, mitä isompi on perityn omaisuuden ja myyntihinnan ero.

Luovutusvoittoveron prosentti on myös tuntuvasti korkeampi kuinperintöveron.

4. Sotke lesken ja vainajan omaisuus keskenään

On tärkeää, että perukirjaa varten tilataan kaikki omaisuusselvitykset sekä vainajan että lesken omaisuudesta. Esimerkiksi lainhuutotodistuksesta selviää onko vainaja ollut yksin omistamassa kiinteistöä vai ovatko puolisot omistaneet sen yhdessä.

Klassisia virheitä perukirjan teossa on, että kirjataan yhteiseksi sellaista omaisuutta, mikä on vain joko lesken tai vainajan nimissä.

Puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Silti vainajan ja lesken varallisuuseroilla on merkitystä. Kummankin puolison henkilökohtaisen varallisuuden kirjaaminen perukirjaan on tärkeää. Vainajaa varakkaamman lesken ei tarvitse antaa tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille, mutta jos leskellä on vainajaa vähemmän varoja, hän saa vaatia tasinkoa perillisiltä.

5. Unohda testamentin virallinen tiedoksianto

Myös testamentin olemassa olo pitää kirjata perukirjaan. Perilliset saavat tietää testamentista yleensä viimeistään perunkirjoitustilaisuudessa.

Testamentista tietäminen ja sen tiedoksiantaminen ovat eri asioita.

Testamentin saajan pitää miettiä testamenttaajan kuoleman jälkeen, ottaako hän testamentin vastaan. Jos testamentin saaja päättää ottaa testamentin vastaan, hänen pitää antaa testamentti tiedoksi muille perillisille.

Testamentin tiedoksiannon on tapahduttava todistettavasti ja muille perillisille on annettava oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Jokaisen perillisen on allekirjoitettava testamentin virallinen tiedonanto. Jos perillinen ei halua allekirjoittaa, testamentin tiedonanto tehdään haastemiehen välityksellä.

Testamentin tiedoksiantopäivästä alkaa puolen vuoden mittainen moiteaika. Tämän ajan kuluessa rintaperillisen pitää erikseen vaatia lakiosaansa. Lakiosan vaatiminen tehdään kirjallisesti.

Jos testamentin tiedoksiantoa ei ole tehty oikein, myöskään moiteaika ei ala. Siitä seuraa, että testamentti ei tule ikinä lainvoimaiseksi ja perinnönjaossa ei päästä eteenpäin.

6. Väistele isojen omaisuuserien jakamista viimeiseen saakka

Perintöoikeutta koskevan lain eli perintökaaren mukaan perillisillä on jako-osuus pesän kokonaisuudesta. Jos vainajalla on esimerkiksi kolme lasta, jokaisen jako-osuus on 1/3 vainajan omaisuudesta.

Jako-osuus ei kuitenkaan koske jokaista esinettä erikseen vaan omaisuusmassaa.

On suuri houkutus jakaa ensimmäiseksi se, mikä on helppoa eli rahat.

Asunto ja kiinteistö eivät välttämättä mahdu kenenkään yksittäisen perillisen jako-osaan, jos kaikki rahat on jo jaettu perillisten kesken tasan. Silloin joudutaan tilanteeseen, jossa perilliset joutuvat ostamaan eli lunastamaan toisiltaan jako-osuuksia.

Perillisten keskenään tekemät perintöosuuksien lunastukset ovat kauppaa, jolloin myyjä joutuu maksamaan luovutusvoittoveroa ja ostaja varainsiirtoveroa.

Jos pesässä olisi vielä rahaa jakamatta, perinnönjako voisi mennä esimerkiksi niin, että yksi perillinen saisi asunto-osakeyhtiön osakkeet, toinen kesämökin sekä vähän rahaa ja kolmas auton, osakesijoitukset ja rahaa. Näin perintö tulisi suoraan perittävältä perilliselle ja veroseuraamukset rajoittuisivat perintöveroon.

7. Jätä jakokirja tekemättä

Suomessa perukirja pitää tehdä määräaikaan mennessä, mutta perinnönjaolle ei ole aikarajaa. Perinnönjaosta on kuitenkin olemassa muotomääräys: lopullinen jakokirja pitää tehdä kahden todistajan läsnä ollessa. Jos jako tehdään vähitellen, niin jakokirja jää helposti tekemättä. Silloin ei välttämättä enää tiedetä miten jako on loppujen lopuksi tehty.

Kuolinpesän jakaminen ei ainakaan odottelulla helpotu.

Kuolinpesän jakaminen voidaan tehdä osissa. Tapani Norroksen mukaan se on joskus myös järkevää, mutta jako pitää tehdä hallitusti.

— Kokemukseni mukaan kuitenkin vaikein pala jää jaettaessa usein viimeiseksi, sanoo asianajaja Tapani Norros.

Ammattilaisen laatima vai tee-se-itse perukirja?

Kuolinpesän selvityksen ja perukirjan voi laatia periaatteessa kuka tahansa. Netistä ja kirjoista löytyy valmiita asiakirjapohjia. Perukirjaa varten hankittavien dokumenttien määrä on kuitenkin melkoinen ja varsinaisen perukirjan tekemisessä on syytä tuntea sekä perintö- että avio-oikeuden lakipykälät.

— Perunkirjoituksen teko on periaatteessa asioiden kirjaamista, sanoo Tapani Norros. Hiukankaan monimutkaisemmassa pesässä Norros suosittelee perunkirjoituksen tekijäksi ammattilaista.

— Vaikka perukirjan voi tehdä kuka tahansa ja hintakin saattaa olla hautaustoimiston tai pankin suositteleman lakimiehen tekemänä halvempi, suosittelen silti perintöoikeuteen erikoistunutta asianajajaa. Asianajajien toimintaa sääteleelaki ja Asianajajaliitto valvoo jäsentensä toimintaa. Jos asianajaja toimii asiakkaan mielestä väärin, hän voi tehdä kantelun asianajajien toimintaa valvovalle valvontalautakunnalle.

Muokkaus 7.10.2015: Linkkejä lisätty

Kommentit
  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Kokonaisvaltainen näöntutkimus optikolla teetetty ja kaikki kunnossa?

    Optikon tekemä laaja näöntutkimus on vain suuntaa antava.

    Silmälasiliikkeiden optikot ovat laajentaneet toimenkuvaansa silmälasien määräämisestä “laajempaan silmäterveyden seurantaan”. “Helpot, halvat ja nopeat” näöntutkimukset houkuttelevat kuluttajaa edullisuudellaan. Harva kuitenkin hoksaa, että esimerkiksi silmänpohjakuvaus on optikon tekemänä vain suuntaa antava.

Kuningaskuluttaja

  • Kuningaskuluttaja loppuu – meteli jatkukoon

    Kunkun toimitus kiittää ja kumartaa.

    Niin se nyt on – Yleisradion pitkäaikainen kuluttajaohjelma Kuningaskuluttaja loppuu. Kehitystauolle jäänyt ohjelma ei palaa torstai-iltojen televisioon. Myöskään Kuningaskuluttajan verkkosivuille ei enää tehdä uutta sisältöä ja ohjelman sosiaalisen median kanavat suljetaan. Kuningaskuluttajan verkkosivujen sisältö tietysti jää verkkoon käytettäväksi.

  • Youtube-mainontaa sipsipalkalla

    Youtube-markkinoinnin pelisäännöt puuttuvat.

    Youtube-markkinoinnissa pelisääntöjä ei vielä ole. Videoiden tekijät eli tubettajat ovat usein nuoria - ja heidän seuraajansa vieläkin nuorempia. Mainostajista erityisesti vaate- ja meikkifirmat ovat löytäneet tubettajat, joille tarjotaan tuotteita mainosvideoita vastaan. Tube-suosikit IinaPS, Tume ja Lakko saavat yhteistyöehdotuksia laidasta laitaan.

  • Näin korjaat itse vetoketjun

    Kuinka korjata vetoketju ilman että sitä tarvitsee vaihtaa?

    Vetoketjut ovat vaatteen tai laukun ainoita liikkuvia osia. Siksi ne menevät useimmiten rikki ensimmäisenä. Vetoketjun vaihtaminen uuteen on työlästä puuhaa. Se vaatii sekä taitoa että ompelukoneen. Helpommallakin voi päästä.

  • Näin kilpailutat sähkön hinnan

    Tarkista kuitenkin todellinen vuosikustannus yhtiöstä.

    Yllättävän harva kuluttaja tarttuu mahdollisuuteen säästää sähkölaskussaan. Katso miten helppoa kilpailuttaminen on käytännössä.

  • Hyötykasvit parvekkeella: ravintoa ja silmänruokaa

    Syötävätkin kasvit jalostetaan yhä kauniimmiksi.

    Keittiöpuutarhan tai hedelmä- ja marjatarhan perustamiseen ei tarvita enää välttämättä maatilkkua tai viljelypalstaa. Monimuotoisen hyötypuutarhan saa myös omalle parvekkeelle. Pihi puutarhuri ehtii vielä kylvöhommiinkin.

  • Kesän ötököitä torjutaan järein myrkyin

    Luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

    Marketin hyllystä löytyy metrikaupalla valmisteita, jotka tappavat lentäviä ja ryömiviä ötököitä tai kasveja vaivaavia tuholaisia. Kymmenen valmisteen tarkastelu paljasti, että oikeasti luonnonmukaisia vaihtoehtoja ei kaupoissa juuri ole.

  • Kymmenen kysymystä reilusta matkailusta

    "Se ettei matkusteta mihinkään, ei ole kestävin vaihtoehto."

    Reilu matkailu, jossa turismin ja matkailun aiheuttamia epäkohtia pyritään minimoimaan, on monelle tuttu ideatasolla. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Videolla Turre Turisti matkailee reilusti Helsingissä. Pyysimme myös Reilun matkailun yhdistykseltä vastaukset kymmeneen kysymykseen, jotka stressaavat lomailijoita eniten.

  • Kuntotarkastus ei pelastanut homepommilta

    Tarkastusraportissa ei ainuttakaan ”riskirakennetta.”

    Vantaalaisperheen taloa mainostettiin hyväkuntoiseksi. Kuntotarkastaja ei merkinnyt raporttiin yhtään riskirakennetta. Korjaamiseen ja selvityksiin on kuitenkin mennyt 200 000 euroa. Talon omistaja kehottaakin lukemaan kuntotarkastusraporttia kuin piru raamattua.

  • Katsastaja: Lunastusautojen turvallisuudesta ei takeita

    Katsastaja joutuu tekemään päätökset purkamatta ajoneuvoa.

    Timo Ojala K1 Katsastajista haluaisi tiukentaa lunastusautojen korjaamisen valvontaa. Ojalan mukaan lunastusautojen korjauksen kontrollointi on katsastajille epämieluisa tehtävä, koska autojen turvallisuutta ei voi taata katsastajan keinoin.

  • Hakkerit vievät jättimäisiä määriä luottokorttitietoja

    Kuluttajan ei kuitenkaan kannata pelätä hakkeria. Kortin haltija ei lähtökohtaisesti joudu vastuuseen vahingosta, jos hakkeri vie korttitiedot ja onnistuu hyödyntämään niitä. Luottokorttilaskuja pitää kuitenkin seurata ja ilmoittaa viivyttelemättä epäilyttävistä tapahtumista.

  • Pelko myy, mutta mitä meidän oikeasti pitäisi pelätä?

    Eniten pelkäävät usein ne, joilla pelkoon on vähiten syytä.

    Itselleen ja läheisilleen on helppo ostaa turvaa kaupasta. Tuotteita löytyy muutaman kympin turvasumuttimista satojen ja tuhansien eurojen hälytinjärjestelmiin. Pelko myy, mutta pelossa on myös paradoksi: ne jotka pelkäävät eniten, ovat pienimmässä vaarassa joutua rikoksen kohteeksi. Katso video siitä, mitä ja miten meille pelolla myydään.

  • iPhone eurolla — aikuisten oikeastiko?

    Ensin urkitaan käyttäjän tekniset tiedot, lopussa tilausansa

    Euroopan kuluttajaviranomaiset ovat helisemässä uskomattoman upeiden tarjousten takia. Miljoonia liki ilmaisia älypuhelimia, taulutelevisioita, merkkilenkkareita ja hyvinvointirannekkeita tunkee kuluttajien sähköposteihin ja Facebookin uutisvirtaan. Vaikka kaikki tietävät, että onnenpotkut ovat äärimmäisen epätodennäköisiä, silti moni hullaantuu kun huikea tarjous osuu omalle kohdalle.

  • Kotitalouksien hävikkiruoasta yhtä isot ilmastovaikutukset kuin 100 000 auton päästöistä

    Neljänneksellä ruokahävikistä ruokkisi kaikki aliravitut.

    Jääkaapin ylähyllyllä on vanhaksi mennyttä ruokaa eikä viime viikon illallisjämiä syönyt kukaan. On pakko heittää pois ja kompostiin. Taas. Juuri näin syntyy ruokahävikki. Ruoan haaskauksen mittasuhteet ovat jo ekologisesti ja taloudellisesti kestämättömät. EU:n alueella heitetään pois vuosittain 88 miljoonaa tonnia ruokaa, noin viidennes tuotetusta.

  • Näin säilytät hedelmiä ja kasviksia oikein

    Etyleeni ja lämpötila vaikuttavat oikeaan säilytykseen.

    Rahaa säästyy ja ruokahävikki vähenee, kun juurekset, vihannekset ja hedelmät säilyttää oikein. Säilymisessä kannattaa ottaa huomioon oikea lämpötila sekä hedelmistä erittyvä etyleeni-kaasu.

  • Vanhaakin ruokaa voi syödä

    Testasimme voiko kolme päivää yliaikaisia ruokia syödä.

    Miten uskollisesti elintarvikkeiden viimeistä käyttöpäivää ja parasta ennen -merkintää pitäisi noudattaa? Johtopäätös oli, että kolme päivää yliaikaista ruokaa voi yleensä syödä.