Hyppää pääsisältöön

Kristian Smedsin häkellyttävä Tabu

Kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Seela Sella näyttelee.
Kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Seela Sella näyttelee. Kuva: Kansallisteatteri/ Ulla Jokisalo seela sella

Moni haltioitui Kristian Smedsin Tabua katsoessaan. Minä en ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään.

Sinänsä ymmärtämättömyys ei ole este taiteesta nauttimiselle. Enhän varsinaisesti ”ymmärrä” vaikkapa jotakin abstraktia maalaustakaan, mutta silti se saattaa puhutella minua. Olen herkästi innoittuvaa lajia: saan taiteesta isoja emotionaalisia ja älyllisiä elämyksiä. Itken myös urheilua katsoessani, tai oikeastaan aina kun joku ylittää itsensä, tavoittelee suuruutta. Kiihdyn ja nauran helposti. Menen tiloihin.

Mutta nyt kävi niin, että Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama kunnianosoitus Timo K. Mukalle ei liikuttanut minua lainkaan. En saanut siitä oikein mitään irti. Siksi olin ällistynyt, kun teatterisalista poistuessamme näin ystäväni silmissä kiiltelevät kyyneleet.

- Tästä ei saa kirjoittaa mitään, ettei pilaa esitystä, huokasi ystäväni hartaasti, tunteikkaasti.
- Minusta se oli sietämätöntä ja tekotaiteellista, tokaisin, koska olin kateellinen ja tunsin itseni tyhmäksi.

Kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Tero Jartti ja Seela Sella näyttelevät.
Tero Jartti ja Seela Sella. Kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Tero Jartti ja Seela Sella näyttelevät. Kuva: Kansallisteatteri/ Ulla Jokisalo seela sella

Ystäväni on oikeassa siinä, että Tabusta ei saisi kirjoittaa juuri mitään. Esityksen tehot ovat vahvasti sen yllätyksellisyydessä, siinä, miten se rikkoo katsojan ennakko-oletuksia. Esitys on muodoltaan kokeellinen, kiinnostava ja rohkea. Mitä vähemmän katsoja ennalta tietää, sitä parempi.

Tabu – ihmisen ääni jatkaa Smedsin pohjoisen taiteilijoista kertovaa sarjaa: viimeksi hän eläytyi itse Kalervo Palsaksi, sitä ennen hän on tuonut näyttämölle Vilho Lammen näytelmässä Jumala on kauneus.

Esitys on muodoltaan kokeellinen, kiinnostava ja rohkea.

Kristian Smedsiä ei ainakaan voi syyttää yhteen kaavaan jumittamisesta, niin erilaisilla tavoilla hän tarinoitaan näyttämölle siirtää. Tabussa dramatisointi on mennyt niin pitkälle, että jäljellä on vain tiivistyneitä kuvia, tunnelmia ja eleitä. Tabu on muodoltaan enemmänkin tanssia, runoutta, ääni- tai kuvataidetta kuin teatteria. Smedsillä on kyky nähdä teatteritila aina uudestaan. Nytkin hän tekee sen, horjuttaa katsojan suhdetta turvalliseen katsomo-näyttämö-asetelmaan.

Mutta minä en kerta kaikkiaan päässyt esityksen kyytiin. Tietysti näin kaiken hienon ja kauniin: Pietu Pietiäisen videot ja Teemu Nurmelinin valot maalasivat näyttämölle jatkuvasti vaihtuvia, salaperäisiä näkyjä, joita Tuuli Kyttälän luomat äänimaisemat vahvistivat. Pekka Kuusiston musiikki soi upeasti. Seela Sellan läsnäolo oli hurjaa. Tero Jartin surumielinen klovnihahmo oli kuin suoraan painajaisunesta. Mutta mikään mitä näyttämöllä tapahtui, ei auennut minulle, ei aukaissut minussa mitään.

Kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Seela Sella näyttelee.
Kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Seela Sella näyttelee. Kuva: kansallisteatteri/ Ulla Jokisalo seela sella

Ensi-illan jälkeisten tuntien ja päivien aikana näin useiden ihmisten kertomuksia siitä, miten vahvasti Tabu oli heihin vaikuttanut.

(Seela) Sellan järkälemäinen läsnäolo sekä tilan, valon, äänen ja musiikin muodostama kokonaisuus puhuttelee minua aivan jollakin muulla kuin kielen tasolla, ja siksi siitä kirjoittaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Se koukuttaa kaikki aistit, haistan niin pihkan, tulitikun fosforin kuin kynttilän juuri sammuneen sydämenkin. (…) itken koko matkan kotiin kykenemättä määrittelemään miksi. huminaa.blogspot.fi

(…) tulevat teatterintekijöiden sukupolvet varmasti pitävät tulevaisuudessa todennäköisesti juuri Tabua yhtenä merkittävänä käänteenä teatterin tekemisen historiassa.
Matti Saarela Etelä-Saimaassa

Smedsin sirkukseen astutaan kuin kirkkoon. Penkistä poistuu hiljainen kansa, mykkänä kysymyksistä, kuin saarnalla ruoskittuna. Siitä jää jälki.
Suna Vuori Helsingin Sanomissa

”Vaikuttavaa kuvataidetta näyttämöllä. Suuri ja liikuttava hartaushetki”, kirjoitti eräs ystäväni Facebook-päivitykseensä.

kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Tero Jartti näyttelee.
Hymy-lehden kohuartikkeli vuodelta 1973 oli otsikoitu "Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka". kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Tero Jartti näyttelee. Kuva: Kansallisteatteri/ Ulla Jokisalo kansallisteatteri
Oma huomioni kiinnittyi puolitoistatuntisen teatteriesityksen aikana mm. seuraaviin seikkoihin: kylläpä ihmiset yskivät paljon! Onpa ärsyttävää kun vieressä istuva kriitikkokollega rapistelee ja tekee taukoamatta muistiinpanoja! Eihän hän ehdi kokea mitään, kun tihrustaa jatkuvasti papereitaan! Miksi pimeys tuntuu ahtaudelta? Mikä teho onkaan pienellä kynttilänliekillä pitkän pimeyden jälkeen, huh, voin taas hengittää!

Koska esitys ei koskettanut minua, ehdin miettiä selityksiä: voiko olla niin, että tiedän Mukasta ja Tabusta liian vähän, jotta olisin tajunnut, mistä kaikki eteeni piirtyvät kuvat kertoivat? Huono selitys. Hyvä taide toimii aina omillaan.

Ehdin miettiä, mitä Seela Sellan näyttelemä vaitonainen nainen ajattelee, ilmaisee, tuntee. Selvästi paljon. Mutta mitään siitä ei tullut minuun asti. Tuijotin viileän kiinnostuneena klovnin ja naisen kohtaamisia, tappamista, kosketusta, paahtumista tulessa, kastumista viileässä vedessä, ristillä roikkumista. Vertauskuvia kivusta ja kärsimyksestä epäilemättä.

Ehdin miettiä, miksi appelsiini, tykki, vesisade. Miksi enkelimäinen lapsi, suojakypärä, liekki.

Esitys päättyi. Olin pahalla tuulella ja tyhjä.

Kaksi asiaa lopuksi:
1.) Taide on mysteeri. 2.) On aina yhtä kamalaa jäädä ulkopuoliseksi.

kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Seela Sella näyttelee.
kristian Smedsin ohjaama Tabu Kansallisteatterissa. Seela Sella näyttelee. Kuva: Kansallisteatteri/ Ulla Jokisalo seela sella

Kansallisteatteri: Tabu - Ihmisen ääni.
Teksti Timo K. Mukka. Ohjaus ja dramaturgia Kristian Smeds. Neuvonantaja Kimmo Modig. Valosuunnittelu Teemu Nurmelin, äänisuunnittelu Tuuli Kyttälä, videosuunnittelu Pietu Pietiäinen, pukusuunnittelu Auli Turtiainen. Musiikki Pekka Kuusisto. Esiintyjät Seela Sella ja Tero Jartti. Mukana myös Aino, Ida, Inari, Karina, Lilla, Maia, Saiga, Stella ja Viola Itä-Helsingin musiikkiopistosta. Ensi-ilta Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 4.10.2015.

Penkkitaiteilija

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.

  • Tuomas Nevanlinna: Koirapuisto on konservatiivin keidas

    Koira on ihmiselle peto, joka pitää alistaa.

    Filosofi Tuomas Nevanlinna kirjoittaa esseessään siitä, miten politiikka ja ideologia vaikuttavat ihmisen ja koiran suhteeseen. Jos koira ei olekaan vallanhaluinen alfapeto, joka pitää alistaa, miksi niin kuitenkin yhä mielellään uskotaan? Koirapuistossa jopa edistyksellisin viherpiipertäjä toimii kuin Trumpin taantumuksellisin kannattaja – sukupuolirooleja ja ankaran auktoriteetin tärkeyttä korostaen.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.