Hyppää pääsisältöön

Pelastaako siirtolaisuus maailmantalouden?

”Kun Dilip Ratha saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1990, hänellä oli 20 dollaria taskussaan – ja vakaa suunnitelma avustaa perhettään niin paljon kuin hän pystyy. Hän ansaitsi alkuvuosina 600 dollaria kuukaudessa. Tästä hän pystyi lähettämään isälleen ja veljilleen 50-70 dollaria kotikyläänsä Sindhekelaan, joka sijaitsee Orissan osavaltiossa Intian itärannikolla. Hänestä tuli kylänsä ensimmäinen globaali siirtolainen.
Nykyisin Dilip Ratha on Maailmanpankin johtavia taloustieteilijöitä. Siirtolaisia arvioidaan olevan nyt noin 250 miljoonaa. Heistä suurin osa avustaa sukulaisiaan Rathan tavoin säännöllisillä rahalähetyksillä.”

mies selittää kuvaruudun edessä rahavirtoja
mies selittää kuvaruudun edessä rahavirtoja dilip ratha

Näin kerrotaan Dilip Rathan elämänvaiheista eräässä yhdysvaltalaisessa verkkolehdessä, kun hän saapui Yhdysvaltoihin väiteltyään ensin taloustieteen tohtoriksi Intiassa. Maailmanpankissa Ratha on erikoistunut globaalin siirtolaisuuden massiivisiin vaikutuksiin lähtö- ja kohdemaiden talouksiin. Arvioidaan, että siirtolaiset lähettävät tänä vuonna lähes 450 miljardia dollaria entisiin kotimaihinsa. Kolmessa vuodessa summan odotetaan kohoavan 770 miljardiin dollariin.

Kun Dilip Rathasta tuli Maailmanpankin tutkija lähes kaksikymmentä vuotta sitten, useimpien ekonomistien mukaan rahalähetykset muodostuivat mitättömän pienistä summista, joista ei ollut juuri hyötyä kehitysmaille. Tuolloin Ratha oli avustanut jo vuosia perhettään Sindhekelassa. Hän päätti tutkia ilmiötä tarkemmin. Rathan ensimmäiset tutkimustulokset ilmestyivät vuonna 2003. Pienet rahalähetykset osoittautuivat kokonaisuutena kaikkea muuta kuin mitättömäksi summaksi, sillä niiden yhteismäärä oli lähes kolme kertaa suurempi kuin rikkaiden maiden kehitysapu kehitysmaille.

Näin Dilip Ratha kuvaa ilmiön merkittävyyttä hiljattain julkaistussa Development and Migration -aikakauslehdessä.

”Siirtolaiset lähettävät rahaa kehitysmaihin vuosittain summan, joka vastaa noin puolta suoriin ulkomaalaisiin investointeihin verrattuna. Intia, Kiina, Filippiinit ja Meksiko ovat suurimpia hyötyjiä, mutta pienet maat saavat lähetyksiä asukaslukuun nähden eniten. Tadžikistanissa rahalähetykset muodostavat lähes puolet maan bruttokansantuotteesta. Liberia, Lesotho, Nepal ja Haiti saavat lähetyksistä yli 20 prosenttia kansantuotteestaan. Egypti saa enemmän tuloja rahalähetyksistä kuin mitä Suezin kanava tuottaa.”

Maailman väestöstä asuu kotimaansa ulkopuolella nykyisin hieman yli kolme prosenttia. 1980-luvun alusta alkaen siirtolaisten osuus maailman väestöstä on lisääntynyt yhdellä prosentilla. Samaan aikaan rahalähetysten määrä on kasvanut lähes 10-kertaiseksi. Siirtolaisista noin 8 prosenttia on pakolaisia tai turvapaikanhakijoita.

Dilip Rathan mielestä siirtolaisten rahalähetyksillä on monia etuja verrattuna yritysten suoriin ulkomaisiin investointeihin.

”Rahalähetykset ovat paljon vakaampia tulonlähteitä monille kehitysmaille kuin yksityiset investoinnit. Esimerkiksi finanssikriisin aikaan 2009 rahalähetykset vähenivät vain noin viidellä prosentilla kun suorat investoinnit vähenivät yli 30 prosentilla.
On huomattavaa, että rahalähetykset ovat yleensä lisääntyneet taloudellisten kriisien ja luonnonkatastrofien aikana, sillä ulkomailla asuvat siirtolaiset pystyvät helposti samastumaan sukulaistensa hätään. Esimerkiksi Egyptissä arabikevään aikana ulkomaalaiset investoijat vähensivät nopeasti sijoituksiaan Egyptiin. Samoin kehitystyöntekijät vetäytyivät maasta. Siirtolaisten rahalähetykset kasvoivat kuitenkin samaan aikaan lähes kaksinkertaisiksi.”

Rahalähetysten vaikuttavuutta on monesti kritisoitu siksi, että ne menisivät liian usein välittömään kulutukseen, kuten ruokaan, vaatteisiin ja perhejuhliin. Dilip Rathan mielestä tutkimukset osoittavat toista.

”Perheet käyttävät sukulaisten lähettämät rahat vastuullisemmin kuin muut tulonlähteet. Monien tutkimusten mukaan kotitaloudet sijoittavat rahat usein perheen terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Eikä kyse ole pelkästään taloudellisesta hyödystä. Kun jollain perheenjäsenellä menee hyvin ulkomailla, se tuo perheelle itseluottamusta. He voivat pitää päänsä korkealla.”

Siirtolaisten rahalähetysten vaikuttavuutta on arvosteltu myös siksi, että ne kohdentuvat vain siirtolaisten sukulaisille. Samoin on epäilty niiden kehitysvaikutuksia. On kysytty, että onko mikään kehitysmaa noussut jaloilleen rahalähetysten avulla? Meksikosta ei ole tullut Latinalaisen Amerikan Sveitsiä, vaikka maahan on virrannut vuosikymmeniä siirtolaisten rahalähetyksiä Yhdysvalloista.

Dilip Ratha myöntää osin tällaisen kritiikin oikeutuksen.

”Rahalähetykset eivät korvaa kehitysapua, koska yksityisellä avulla ei voi rahoittaa julkisia hankkeita. Monesti kaikista köyhimmät taloudet eivät saa lainkaan rahalähetyksiä, sillä näiden perheiden jäsenillä ei ole varaa muuttaa korkean tulotason maihin.
Rahalähetysten laajempi taloudellinen hyöty riippuu yhteiskunnan makrotaloudellisen ympäristön ja sen instituutioiden toimivuudesta.”

Dilip Ratha on puhunut jo vuosia siitä, kuinka rahalähetysten tuottavuutta pitäisi tehostaa. Suurin osa lähetyksistä menee parin rahansiirtoon erikoistuneen yrityksen kautta. Pienistä lähetyksistä voi mennä jopa viidennes välittäjille. Esimerkiksi Afrikkaan lähetettävistä rahoista hupenee keskimäärin lähes 10 prosenttia rahanvälittäjille, Intiaan välitettävistä varoista lähes 7 prosenttia.

Ratha esitteli pari kuukautta sitten YK:n kehitysrahoituskonferenssissa Addis Abebassa "100 miljardin dollarin ideansa". Tällä hän tarkoittaa rahalähetysten kustannusten leikkaamista ja keinoja niiden tuottojen tehostamiseksi.

”Jos rahalähetysten kustannuksia vähennettäisiin nykyisestä 8 prosentista kolmeen, tällä olisi huomattava vaikutus YK:n uusien kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. YK:n tavoitteiden mukaan esimerkiksi äärimmäisestä köyhyydestä on päästävä eroon vuoteen 2030 mennessä. Tuo lähetysten kustannusten leikkaus viidellä prosentilla toisi vuosittain 100 miljardin dollarin hyödyn. Tämä edellyttäisi rahansiirtoa koskevien säännösten yksinkertaistamista. Samoin pankkien rinnalle olisi luotava vaihtoehtoisia kanavia”.

Rahansiirtoon on jo syntynyt vaihtoehtoisia moderneja sovelluksia, jotka perustuvat mobiililähetyksiin tai vertaispalveluihin, jolloin rahansiirrosta karsitaan pois kaikki turhat välikädet. Tällainen rahan ”halpasiirtoyritys” on esimerkiksi virolaisten Taavet Hinrikusin ja Kristo Käärmannin neljä vuotta sitten perustama TransferWise, jonka pääkonttorit sijaitsevat Tallinnan Mustamäessä, New Yorkissa ja Lontoossa. Se on siirtänyt rahaa tähän mennessä jo 4,5 miljardia dollaria eri puolille maailmaa. TransferWise operoi nykyisin yli 30 valuutalla. Ja rahansiirtokustannukset ovat noin 10 kertaa pienemmät kuin lähetettäessä varoja tavanomaisia kanavia pitkin.

Dilip Rathan mielestä rahan halpasiirtoyritykset voivat osaltaan auttaa siirtokustannusten laskussa.

”TransferWisen nopea menestys osoittaa, että globaali pankkilaitos ei vastaa yksilöiden tarpeita. Modernista pankista on tullut niin monimutkainen, että se ei pysty hoitamaan edes yksinkertaisia asioita, kuten rahan lähettämistä. TransferWisen tapaiset yritykset tekevät rahansiirrot nykyisin tehokkaammin kuin pankit. Mutta niistä tulee todella toimivia vasta sitten kun rahalähetysten sääntöjä on uudistettu.”

Siirtolaiset säilyttävät säästönsä useimmiten käteisenä patjan alla sängyssään tai lähes korottomilla pankkitileillä. Rathan mielestä säästöjen tuottojen tehostamiseksi tarvitaan uusia, innovatiivisia keinoja.

”Kuvittele, jos nämä säästöt laitettaisiin tuottamaan ja kanavoitaisiin köyhien maiden infrastruktuurin kehittämiseen. Kuvittele, että joka kymmenes siirtolainen investoisi 1000 dollaria kotimaansa kehittämiseen. Se toisi vuosittain yli 20 miljardia dollaria näiden hankkeiden rahoittamiseen. Kuvittele, että tätä varten perustetaan siirtolaisten bondi, joukkovelkakirjalaina, jota markkinoidaan vain siirtolaisille. Sijoitukset voivat olla pieniä 100-1000 dollariin, rikkaat siirtolaiset saavat tietysti sijoittaa enemmänkin. Suurempia eriä voitaisiin myös myydä ulkomaisille sijoittajille. Kuvittele, mitä niillä voitaisiin tehdä: luotijunien verkosto Intiaan, kansainvälinen lentokenttä Nigeriaan, toinen Suezin kanava Egyptiin, vesivoimala Pakistaniin, yhteisöjen kehittämisohjelma Filippiineille. Eri maiden siirtolaisilla olisi omat bondinsa. Niihin voisi liittyä samanlaista kilpailua kuin jalkapalloon: mikä maa kasvattaa eniten omaa bondiaan.
Tämä ei ole utopiaa, sillä tällaista on kokeiltu jo esimerkiksi Intiassa ja Israelissa, jossa eri puolilla maailmaa asuvilta juutalaisilta ruvettiin keräämään varoja joukkovelkakirjojen avulla jo 1950-luvun alussa.”

Entä minkälaiset vaikutukset siirtolaisuudella on kohdemaiden talouteen ja maailmantalouteen? Maailmanpankin arvioiden mukaan pienetkin lisäykset siirtolaisten määrässä hyödyttävät maailmantaloutta.
Maailmanpankissa on laskettu, että siirtolaisuuden aiheuttama kolmen prosentin työvoiman lisäys toisi kahdessa vuosikymmenessä maailmantalouteen 356 miljardin dollarin hyödyn. Entä jos maiden rajat avattaisiin kokonaan? Pankissa on arvioitu, että se hyödyttäisi globaalia taloutta 25 vuodessa peräti 39 biljoonalla dollarilla.

Nykyisin monet kuitenkin pelkäävät siirtolaisten vievän heidän työpaikkansa ja muodostuvan taakaksi taloudelle. Dilip Rathan ja hänen kollegansa Ian Goldinin mielestä tällainen pelko on täysin aiheeton, sillä tutkimukset todistavat aivan muuta. Ian Goldin on Oxfordin yliopiston taloustieteen professori, joka on erikoistunut globaaliin siirtolaisuuteen.

”Siirtolaisuus luo talouteen dynaamisuutta, se synnyttää työpaikkoja ja luo talouskasvua pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Yhdysvallat on hyötynyt suuresti siirtolaisten luovuudesta ja lahjakkuudesta. Nobelilla palkituista tiedemiehistä siirtolaisia on kolme kertaa enemmän kuin Yhdysvaltojen kanta-asukkaita. Ulkomaalaistaustaiset ovat perustaneet sellaisia globaaleja yhtiöitä kuin Google, Intel, PayPal, eBay ja Yahoo. Applen perustajan Steve Jobsin isä on syyrialainen ja äiti saksalais-sveitsiläinen. Yli neljännes Yhdysvaltojen patenttisovelluksista on peräisin siirtolaisilta, vaikka heitä on väestöstä vain noin 12 prosenttia. Lähes puolet tieteen alueella työskentelevistä on siirtolaisia.
Arvioidaan, että yli 30 prosenttia Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan tulevista siirtolaisista on hyvin ammattitaitoisia. Myös siirtolaisten ammattitaidoton työvoima on merkittävä esimerkiksi rakennus- ja palvelusektoreilla. Jotkut maat käytännössä pyörivät siirtolaisten turvin. Dubaissa ja Qatarissa siirtolaisia on yli 90 prosenttia työvoimasta”.

Dilip Rathan mielestä rikkaat ja köyhät maat eivät selviä enää ilman siirtolaisia. Hän havainnollistaa siirtolaisten globaalia merkitystä näin:

”Jos siirtolaiset muodostaisivat kuvitteellisen valtion, se olisi asukasluvultaan suurempi kuin maailman viidenneksi suurin maa Brasilia. Sen bruttokansantuote ylittäisi maailman kuudenneksi rikkaimman valtion, Iso-Britannian kansantuotteen.
Useimpien rikkaiden ja köyhien maiden taloudet pysähtyisivät ilman siirtolaisia. Eurooppa tarvitsee lähivuosikymmeninä väestön ikääntymisen vuoksi entistä enemmän ammattitaitoisia ja ammattitaidottomia siirtolaisia.”

Tapio Tamminen

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta