Hyppää pääsisältöön

Pelastaako siirtolaisuus maailmantalouden?

”Kun Dilip Ratha saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1990, hänellä oli 20 dollaria taskussaan – ja vakaa suunnitelma avustaa perhettään niin paljon kuin hän pystyy. Hän ansaitsi alkuvuosina 600 dollaria kuukaudessa. Tästä hän pystyi lähettämään isälleen ja veljilleen 50-70 dollaria kotikyläänsä Sindhekelaan, joka sijaitsee Orissan osavaltiossa Intian itärannikolla. Hänestä tuli kylänsä ensimmäinen globaali siirtolainen.
Nykyisin Dilip Ratha on Maailmanpankin johtavia taloustieteilijöitä. Siirtolaisia arvioidaan olevan nyt noin 250 miljoonaa. Heistä suurin osa avustaa sukulaisiaan Rathan tavoin säännöllisillä rahalähetyksillä.”

mies selittää kuvaruudun edessä rahavirtoja
mies selittää kuvaruudun edessä rahavirtoja dilip ratha

Näin kerrotaan Dilip Rathan elämänvaiheista eräässä yhdysvaltalaisessa verkkolehdessä, kun hän saapui Yhdysvaltoihin väiteltyään ensin taloustieteen tohtoriksi Intiassa. Maailmanpankissa Ratha on erikoistunut globaalin siirtolaisuuden massiivisiin vaikutuksiin lähtö- ja kohdemaiden talouksiin. Arvioidaan, että siirtolaiset lähettävät tänä vuonna lähes 450 miljardia dollaria entisiin kotimaihinsa. Kolmessa vuodessa summan odotetaan kohoavan 770 miljardiin dollariin.

Kun Dilip Rathasta tuli Maailmanpankin tutkija lähes kaksikymmentä vuotta sitten, useimpien ekonomistien mukaan rahalähetykset muodostuivat mitättömän pienistä summista, joista ei ollut juuri hyötyä kehitysmaille. Tuolloin Ratha oli avustanut jo vuosia perhettään Sindhekelassa. Hän päätti tutkia ilmiötä tarkemmin. Rathan ensimmäiset tutkimustulokset ilmestyivät vuonna 2003. Pienet rahalähetykset osoittautuivat kokonaisuutena kaikkea muuta kuin mitättömäksi summaksi, sillä niiden yhteismäärä oli lähes kolme kertaa suurempi kuin rikkaiden maiden kehitysapu kehitysmaille.

Näin Dilip Ratha kuvaa ilmiön merkittävyyttä hiljattain julkaistussa Development and Migration -aikakauslehdessä.

”Siirtolaiset lähettävät rahaa kehitysmaihin vuosittain summan, joka vastaa noin puolta suoriin ulkomaalaisiin investointeihin verrattuna. Intia, Kiina, Filippiinit ja Meksiko ovat suurimpia hyötyjiä, mutta pienet maat saavat lähetyksiä asukaslukuun nähden eniten. Tadžikistanissa rahalähetykset muodostavat lähes puolet maan bruttokansantuotteesta. Liberia, Lesotho, Nepal ja Haiti saavat lähetyksistä yli 20 prosenttia kansantuotteestaan. Egypti saa enemmän tuloja rahalähetyksistä kuin mitä Suezin kanava tuottaa.”

Maailman väestöstä asuu kotimaansa ulkopuolella nykyisin hieman yli kolme prosenttia. 1980-luvun alusta alkaen siirtolaisten osuus maailman väestöstä on lisääntynyt yhdellä prosentilla. Samaan aikaan rahalähetysten määrä on kasvanut lähes 10-kertaiseksi. Siirtolaisista noin 8 prosenttia on pakolaisia tai turvapaikanhakijoita.

Dilip Rathan mielestä siirtolaisten rahalähetyksillä on monia etuja verrattuna yritysten suoriin ulkomaisiin investointeihin.

”Rahalähetykset ovat paljon vakaampia tulonlähteitä monille kehitysmaille kuin yksityiset investoinnit. Esimerkiksi finanssikriisin aikaan 2009 rahalähetykset vähenivät vain noin viidellä prosentilla kun suorat investoinnit vähenivät yli 30 prosentilla.
On huomattavaa, että rahalähetykset ovat yleensä lisääntyneet taloudellisten kriisien ja luonnonkatastrofien aikana, sillä ulkomailla asuvat siirtolaiset pystyvät helposti samastumaan sukulaistensa hätään. Esimerkiksi Egyptissä arabikevään aikana ulkomaalaiset investoijat vähensivät nopeasti sijoituksiaan Egyptiin. Samoin kehitystyöntekijät vetäytyivät maasta. Siirtolaisten rahalähetykset kasvoivat kuitenkin samaan aikaan lähes kaksinkertaisiksi.”

Rahalähetysten vaikuttavuutta on monesti kritisoitu siksi, että ne menisivät liian usein välittömään kulutukseen, kuten ruokaan, vaatteisiin ja perhejuhliin. Dilip Rathan mielestä tutkimukset osoittavat toista.

”Perheet käyttävät sukulaisten lähettämät rahat vastuullisemmin kuin muut tulonlähteet. Monien tutkimusten mukaan kotitaloudet sijoittavat rahat usein perheen terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Eikä kyse ole pelkästään taloudellisesta hyödystä. Kun jollain perheenjäsenellä menee hyvin ulkomailla, se tuo perheelle itseluottamusta. He voivat pitää päänsä korkealla.”

Siirtolaisten rahalähetysten vaikuttavuutta on arvosteltu myös siksi, että ne kohdentuvat vain siirtolaisten sukulaisille. Samoin on epäilty niiden kehitysvaikutuksia. On kysytty, että onko mikään kehitysmaa noussut jaloilleen rahalähetysten avulla? Meksikosta ei ole tullut Latinalaisen Amerikan Sveitsiä, vaikka maahan on virrannut vuosikymmeniä siirtolaisten rahalähetyksiä Yhdysvalloista.

Dilip Ratha myöntää osin tällaisen kritiikin oikeutuksen.

”Rahalähetykset eivät korvaa kehitysapua, koska yksityisellä avulla ei voi rahoittaa julkisia hankkeita. Monesti kaikista köyhimmät taloudet eivät saa lainkaan rahalähetyksiä, sillä näiden perheiden jäsenillä ei ole varaa muuttaa korkean tulotason maihin.
Rahalähetysten laajempi taloudellinen hyöty riippuu yhteiskunnan makrotaloudellisen ympäristön ja sen instituutioiden toimivuudesta.”

Dilip Ratha on puhunut jo vuosia siitä, kuinka rahalähetysten tuottavuutta pitäisi tehostaa. Suurin osa lähetyksistä menee parin rahansiirtoon erikoistuneen yrityksen kautta. Pienistä lähetyksistä voi mennä jopa viidennes välittäjille. Esimerkiksi Afrikkaan lähetettävistä rahoista hupenee keskimäärin lähes 10 prosenttia rahanvälittäjille, Intiaan välitettävistä varoista lähes 7 prosenttia.

Ratha esitteli pari kuukautta sitten YK:n kehitysrahoituskonferenssissa Addis Abebassa "100 miljardin dollarin ideansa". Tällä hän tarkoittaa rahalähetysten kustannusten leikkaamista ja keinoja niiden tuottojen tehostamiseksi.

”Jos rahalähetysten kustannuksia vähennettäisiin nykyisestä 8 prosentista kolmeen, tällä olisi huomattava vaikutus YK:n uusien kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. YK:n tavoitteiden mukaan esimerkiksi äärimmäisestä köyhyydestä on päästävä eroon vuoteen 2030 mennessä. Tuo lähetysten kustannusten leikkaus viidellä prosentilla toisi vuosittain 100 miljardin dollarin hyödyn. Tämä edellyttäisi rahansiirtoa koskevien säännösten yksinkertaistamista. Samoin pankkien rinnalle olisi luotava vaihtoehtoisia kanavia”.

Rahansiirtoon on jo syntynyt vaihtoehtoisia moderneja sovelluksia, jotka perustuvat mobiililähetyksiin tai vertaispalveluihin, jolloin rahansiirrosta karsitaan pois kaikki turhat välikädet. Tällainen rahan ”halpasiirtoyritys” on esimerkiksi virolaisten Taavet Hinrikusin ja Kristo Käärmannin neljä vuotta sitten perustama TransferWise, jonka pääkonttorit sijaitsevat Tallinnan Mustamäessä, New Yorkissa ja Lontoossa. Se on siirtänyt rahaa tähän mennessä jo 4,5 miljardia dollaria eri puolille maailmaa. TransferWise operoi nykyisin yli 30 valuutalla. Ja rahansiirtokustannukset ovat noin 10 kertaa pienemmät kuin lähetettäessä varoja tavanomaisia kanavia pitkin.

Dilip Rathan mielestä rahan halpasiirtoyritykset voivat osaltaan auttaa siirtokustannusten laskussa.

”TransferWisen nopea menestys osoittaa, että globaali pankkilaitos ei vastaa yksilöiden tarpeita. Modernista pankista on tullut niin monimutkainen, että se ei pysty hoitamaan edes yksinkertaisia asioita, kuten rahan lähettämistä. TransferWisen tapaiset yritykset tekevät rahansiirrot nykyisin tehokkaammin kuin pankit. Mutta niistä tulee todella toimivia vasta sitten kun rahalähetysten sääntöjä on uudistettu.”

Siirtolaiset säilyttävät säästönsä useimmiten käteisenä patjan alla sängyssään tai lähes korottomilla pankkitileillä. Rathan mielestä säästöjen tuottojen tehostamiseksi tarvitaan uusia, innovatiivisia keinoja.

”Kuvittele, jos nämä säästöt laitettaisiin tuottamaan ja kanavoitaisiin köyhien maiden infrastruktuurin kehittämiseen. Kuvittele, että joka kymmenes siirtolainen investoisi 1000 dollaria kotimaansa kehittämiseen. Se toisi vuosittain yli 20 miljardia dollaria näiden hankkeiden rahoittamiseen. Kuvittele, että tätä varten perustetaan siirtolaisten bondi, joukkovelkakirjalaina, jota markkinoidaan vain siirtolaisille. Sijoitukset voivat olla pieniä 100-1000 dollariin, rikkaat siirtolaiset saavat tietysti sijoittaa enemmänkin. Suurempia eriä voitaisiin myös myydä ulkomaisille sijoittajille. Kuvittele, mitä niillä voitaisiin tehdä: luotijunien verkosto Intiaan, kansainvälinen lentokenttä Nigeriaan, toinen Suezin kanava Egyptiin, vesivoimala Pakistaniin, yhteisöjen kehittämisohjelma Filippiineille. Eri maiden siirtolaisilla olisi omat bondinsa. Niihin voisi liittyä samanlaista kilpailua kuin jalkapalloon: mikä maa kasvattaa eniten omaa bondiaan.
Tämä ei ole utopiaa, sillä tällaista on kokeiltu jo esimerkiksi Intiassa ja Israelissa, jossa eri puolilla maailmaa asuvilta juutalaisilta ruvettiin keräämään varoja joukkovelkakirjojen avulla jo 1950-luvun alussa.”

Entä minkälaiset vaikutukset siirtolaisuudella on kohdemaiden talouteen ja maailmantalouteen? Maailmanpankin arvioiden mukaan pienetkin lisäykset siirtolaisten määrässä hyödyttävät maailmantaloutta.
Maailmanpankissa on laskettu, että siirtolaisuuden aiheuttama kolmen prosentin työvoiman lisäys toisi kahdessa vuosikymmenessä maailmantalouteen 356 miljardin dollarin hyödyn. Entä jos maiden rajat avattaisiin kokonaan? Pankissa on arvioitu, että se hyödyttäisi globaalia taloutta 25 vuodessa peräti 39 biljoonalla dollarilla.

Nykyisin monet kuitenkin pelkäävät siirtolaisten vievän heidän työpaikkansa ja muodostuvan taakaksi taloudelle. Dilip Rathan ja hänen kollegansa Ian Goldinin mielestä tällainen pelko on täysin aiheeton, sillä tutkimukset todistavat aivan muuta. Ian Goldin on Oxfordin yliopiston taloustieteen professori, joka on erikoistunut globaaliin siirtolaisuuteen.

”Siirtolaisuus luo talouteen dynaamisuutta, se synnyttää työpaikkoja ja luo talouskasvua pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi Yhdysvallat on hyötynyt suuresti siirtolaisten luovuudesta ja lahjakkuudesta. Nobelilla palkituista tiedemiehistä siirtolaisia on kolme kertaa enemmän kuin Yhdysvaltojen kanta-asukkaita. Ulkomaalaistaustaiset ovat perustaneet sellaisia globaaleja yhtiöitä kuin Google, Intel, PayPal, eBay ja Yahoo. Applen perustajan Steve Jobsin isä on syyrialainen ja äiti saksalais-sveitsiläinen. Yli neljännes Yhdysvaltojen patenttisovelluksista on peräisin siirtolaisilta, vaikka heitä on väestöstä vain noin 12 prosenttia. Lähes puolet tieteen alueella työskentelevistä on siirtolaisia.
Arvioidaan, että yli 30 prosenttia Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan tulevista siirtolaisista on hyvin ammattitaitoisia. Myös siirtolaisten ammattitaidoton työvoima on merkittävä esimerkiksi rakennus- ja palvelusektoreilla. Jotkut maat käytännössä pyörivät siirtolaisten turvin. Dubaissa ja Qatarissa siirtolaisia on yli 90 prosenttia työvoimasta”.

Dilip Rathan mielestä rikkaat ja köyhät maat eivät selviä enää ilman siirtolaisia. Hän havainnollistaa siirtolaisten globaalia merkitystä näin:

”Jos siirtolaiset muodostaisivat kuvitteellisen valtion, se olisi asukasluvultaan suurempi kuin maailman viidenneksi suurin maa Brasilia. Sen bruttokansantuote ylittäisi maailman kuudenneksi rikkaimman valtion, Iso-Britannian kansantuotteen.
Useimpien rikkaiden ja köyhien maiden taloudet pysähtyisivät ilman siirtolaisia. Eurooppa tarvitsee lähivuosikymmeninä väestön ikääntymisen vuoksi entistä enemmän ammattitaitoisia ja ammattitaidottomia siirtolaisia.”

Tapio Tamminen

  • Kun eliitti kilpailee vaalivoitosta

    Kenian vaikea tilanne Willy Mutungan kertomana

    ”Kenian eliitin täytyy aikuistua ja luopua pinnallisista draamoistaan. Heidän tulisi kyetä katsomaan nenäänsä pidemmälle ja ymmärtää, että heidän poliittisella teatterillaan on kauaskantoiset vaikutukset, jotka koskettavat miljoonia ihmisiä. Mutta miljoonan dollarin kysymys kuuluu: kykenevätkö he koskaan aikuistumaan?

  • Münchenin turvallisuuskonferenssin johtaja Wolfgang Ischinger

    Münchenin turvallisuuskonferenssin vetäjä Wolfgang Ischinger

    Suurlähettiläs Wolfgang Ischinger on saksalaisen diplomatian suurmies. Hän työskenteli jo kylmän sodan aikana Saksan ulkoministeriössä ulkoministerin henkilökohtaisena neuvonantajana. Ischinger on ohjaillut merkittäviä kansainvälisiä prosesseja, kuten EU:n ja Naton laajentumista sekä Naton ja Venäjän suhteiden uudistamista.

  • Tieteen ahdinko muslimimaissa

    Tieteen ahdinko muslimimaissa

    ”Tieteen tilasta on kovin vähän hyvää sanottavaa muslimimaissa, sillä mitään merkittävää ei ole tapahtunut 1100-luvun jälkeen. On surullinen tosiasia, että muslimit eivät ole tehneet yhtäkään merkittävää keksintöä esimerkiksi sähkön, tietokoneiden ja lääketieteen alueilla. Vielä pari vuosikymmentä sitten ilmestyi vain vähän muslimien kirjoittamia tutkimusartikkeleita.

  • Kiinan soft power eli pehmeä vaikuttaminen

    Kiinan soft power eli pehmeä vaikuttaminen

    Kiina on viime vuosina lisännyt huomattavasti soft poweriin eli pehmeään vaikuttamiseen kuluttamiaan määrärahoja. Kun amerikkalaiset käyttivät vielä muutama vuosi sitten pehmeään vaikuttamiseen vuosittain noin 670 miljoonaa dollaria, kiinalaiset käyttivät siihen peräti 10 miljardia dollaria.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Ratkaisu tekstiilijätevuoriin: näin T-paitasi syntyy uudelleen

    Tuotat elämäsi aikana 1000 kg tekstiilijätettä.

    70 000 tonnia vaatteita ja kodintekstiilejä päätyy joka vuosi paremman puutteessa jätteenpolttolaitoksiin Suomessa. Mutta ei enää kauan! Iso osa siitä voidaan jatkossa kierrättää, kun puhkikulutetusta puuvillasta voidaan kemiallisesti synnyttää uutta kuitua. Jos VTT:n kehittämä tekniikka lyö läpi, poisheitettävästä puuvillasta polttoon joutuu enää 15 prosenttia.

  • Finalaska - unelma suomalaisesta osavaltiosta

    Suunnitelmat suomalaisten evakuoimiseksi Alaskaan.

    Talvisodan aikaan Suomesta oltiin huolissaan Yhdysvalloissa. Pieni ja sympaattinen Suomi näytti jäävän suuren Neuvostoliiton jyräämäksi. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli vielä tuolloin erossa Euroopan sodista, eikä apua juuri herunut. Alkuvuodesta 1940 nuoret amerikkalaiset Robert Black ja Leonard Sutton laativat suunnitelman suomalaisten evakuoimisesta Yhdysvaltoihin.

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta

  • Kun eliitti kilpailee vaalivoitosta

    Kenian vaikea tilanne Willy Mutungan kertomana

    ”Kenian eliitin täytyy aikuistua ja luopua pinnallisista draamoistaan. Heidän tulisi kyetä katsomaan nenäänsä pidemmälle ja ymmärtää, että heidän poliittisella teatterillaan on kauaskantoiset vaikutukset, jotka koskettavat miljoonia ihmisiä. Mutta miljoonan dollarin kysymys kuuluu: kykenevätkö he koskaan aikuistumaan?

  • Münchenin turvallisuuskonferenssin johtaja Wolfgang Ischinger

    Münchenin turvallisuuskonferenssin vetäjä Wolfgang Ischinger

    Suurlähettiläs Wolfgang Ischinger on saksalaisen diplomatian suurmies. Hän työskenteli jo kylmän sodan aikana Saksan ulkoministeriössä ulkoministerin henkilökohtaisena neuvonantajana. Ischinger on ohjaillut merkittäviä kansainvälisiä prosesseja, kuten EU:n ja Naton laajentumista sekä Naton ja Venäjän suhteiden uudistamista.

  • Esko Riihelä toimitti liikenteen sujuvaksi

    Liikennevartissa syksyllä 1999 autoja, autoja ja ruuhkia

    Toimittaja Esko Riihelä (1939–2017) tuli katsojille ja kuuntelijoille tutuksi erityisesti liikenneohjelmistaan. Liikennevartissa syksyllä 1990 oli aiheena Suomenkin kaupungeissa yleistyneet liikenneruuhkat.

  • Tieteen ahdinko muslimimaissa

    Tieteen ahdinko muslimimaissa

    ”Tieteen tilasta on kovin vähän hyvää sanottavaa muslimimaissa, sillä mitään merkittävää ei ole tapahtunut 1100-luvun jälkeen. On surullinen tosiasia, että muslimit eivät ole tehneet yhtäkään merkittävää keksintöä esimerkiksi sähkön, tietokoneiden ja lääketieteen alueilla. Vielä pari vuosikymmentä sitten ilmestyi vain vähän muslimien kirjoittamia tutkimusartikkeleita.

  • Kiinan soft power eli pehmeä vaikuttaminen

    Kiinan soft power eli pehmeä vaikuttaminen

    Kiina on viime vuosina lisännyt huomattavasti soft poweriin eli pehmeään vaikuttamiseen kuluttamiaan määrärahoja. Kun amerikkalaiset käyttivät vielä muutama vuosi sitten pehmeään vaikuttamiseen vuosittain noin 670 miljoonaa dollaria, kiinalaiset käyttivät siihen peräti 10 miljardia dollaria.

  • Israelin ja Saudi-Arabian epäpyhä liitto

    Iranilaisen kulttuurintutkija Hamid Dabashin ajatuksia

    Columbian yliopistossa New Yorkissa vertailevan kirjallisuustieteen professorina työskentelevä iranilainen kulttuurintutkija Hamid Dabashi on eräs maailman tunnetuimmista Lähi-idän tutkijoista.

  • Mitä Espanjalle on tapahtunut ?

    Espanjan demokratian kehitys Katalonian kriisiin

    Mitä meille on tapahtunut, Espanja - toiveikkuudesta pettymykseen. Se on Fernando Ónegan toukokuussa ilmestyneen kirjan nimi. Ilman kysymysmerkkiä, sillä Ónega enemmänkin kertoo kuin kysyy. Hän on tunnettu politiikan kommentaattori, - seurannut Espanjan demokratian kehitystä sen syntyvaiheista asti.

  • Vedenpaisumuksista kuivuuskausiin

    Näkökulmia maailman huolestuttaviin vesiongelmiin

    Suomessa lienee hieman vaikeaa hahmottaa maailman vesiongelmia. Suomi on laaja maa, jossa on paljon vettä ja vähän väkeä. Satavuotias itsenäinen Suomi voi olla sinänsä onnellinen, sillä tällainen tilanne on poikkeuksellinen maailmanlaajuisesti.

  • Maailma voi paremmin kuin uskoisittekaan

    Jacques Lecomten näkemyksiä maailman tilasta

    Esseisti Jacques Lecomte on monissa kirjoissaan lähtenyt liikkeelle positiivisen psykologian teemoista ja kehittänyt käsitteen 'optirealismi' eli optimistisen realismin näkökulman meitä ympäröivään maailmaan. Viimeisessä kirjassaan 'Le monde va beaucoup mieux que vous ne le croyez' hän antaa meille näkymän siitä, kuinka humaanisuus edistyy maailmassa vauhdilla.

  • Syyrian kansalaisyhteiskunta rakentuu sodan varjossa

    Sodan varjossa rakennetaan kansalaisyhteiskuntaa Syyriassa

    Syyriassa aktiivisesti toimiva kansalaisyhteiskunta on jäänyt sotauutisten alle. Uutiset kertovat pääosin presidentti Bashar al-Assadin johtaman Syyrian ja sen liittolaisten, Iranin ja Venäjän ja toisella puolella sotivien, ennen muita Saudi-Arabiasta tukea saavien taistelujärjestöjen toiminnasta.

  • Sodan pitkä varjo – Neuvostoliitto Afganistanissa 1979–1989

    Sodan pitkä varjo – Neuvostoliitto Afganistanissa 1979–1989

    Miksi neuvostojoukot hyökkäsivät Afganistaniin vuonna 1979, millaisia seurauksia vuoteen 1989 jatkuneella sodalla oli Neuvostoliitossa ja miten se näkyy Venäjän nyky-yhteiskunnassa? Miten Afganistanin sodan vaikutti kansainväliselle areenalla ja millaisia yhtymäkohtia sillä on USA:n Vietnamin sotaan?

  • Kiinan kulttuurivallankumous

    Kiinan kulttuurivallankumouksen vaikutus nykypäivään

    Hollantilainen Frank Dikötter julkaisi keväällä 2016 merkittävän kirjan nimeltä The Cultural Revolution – A People's History 1962-1976 eli Kulttuurivallankumous – Kansan historia 1962-1976. Dikötter toimii nykyisin Honkongin yliopiston Kiinan modernin historian professorina. Sitä ennen hän hoiti sama virkaa Lontoon yliopistossa.

  • Miten islamilaiset veljeskunnat nousivat merkittävään asemaan Senegalissa

    Senegalilaisen Abdoulaye Bara Diopin teoksen esittely

    Kun ranskalainen maantieteilijä Xavier de Planhol julkaisi 1960-luvulla perusteoksen islamin maantieteellisestä levinneisyydestä, hän huomautti tällä uskonnolla olevan ääripäät idässä ja lännessä. Itäinen ääripää on Indonesia ja läntinen ääripää Senegal.