Hyppää pääsisältöön

Rasismi roihahti liekkiin Tampereen polttopulloiskuissa 1989

Kytevä muukalaisviha muuttui järjestelmällisiksi terroriteoiksi kesällä 1989, kun Tampereella alkoi kokonainen sarja maahanmuuttajiin kohdistettuja murhapolttoiskuja. Ulkomaalaisvastaisen ilmapiirin rohkaisemisesta syytettiin julkisuudessa myös Suomen maaseudun puoluetta.

Tampereella tapahtui heinäkuusta lokakuulle 1989 kymmenkunta polttopulloiskua tai sen yritystä. Hyökkäykset kohdistuivat ulkomaalaisten ravintolayrityksiin ja asuntoihin.

Kohteet edustivat eri kansallisuuksia ja uskontoja. Joukossa oli pakolaisina maahan tulleita mutta myös muita maahanmuuttajia, opiskelijoita jne. Suuri osa oli Suomen kansalaisia ja asunut maassa jo pitkään. Yhdistävänä tekijänä oli vain ulkomaalaistausta ja kantaväestöstä poikkeava ulkomuoto. Iskuissa vältyttiin henkilövahingoilta.

Ajankohtaisen Kakkosen asiaa käsittelevässä jutussa (ks. yllä) demarien puoluesihteeri Ulpu Iivari syytti muukalaispelon lietsomisesta hallituskumppaniaan Suomen maaseudun puoluetta. Tämän eräiden edustajien puheet pakolaisista merkitsivät hänestä ”luvan antamista polttopullojen heittäjille”.

Pakolaispolitiikan kiristämistä oli äänekkäimmin vaatinut SMP:n kansanedustaja Sulo Aittoniemi. Ex-poliisimies sanoutui jyrkästi irti Tampereen iskuista, mutta käänsi samalla poliittisten vastustajien esittämät yllytysepäilyt ovelasti näitä itseään vastaan. Aittoniemi näet vihjasi, että murhapolttojen tarkoituksena olisikin "joidenkin piirien" yritys herättää sääliä pakolaisia kohtaan.

"Ei pakolaisia syömään suomalaisten leipää"

Polttopulloiskujen ja SMP:n politiikan suhteen puiminen jatkui Ylen Lauantaisauna-ohjelmassa, jossa Aittoniemen kanssa aiheesta keskustelivat SDP:n Liisa Jaakonsaari, Keskustan Paavo Väyrynen ja SKDL:n Reijo Käkelä.

Me emme anna pakolaisten kävellä ylitsemme!― Kansanedustaja Sulo Aittoniemi

Aittoniemi kiisti ohjelmassa epäilyt rasismistaan mutta myönsi olevansa "lievän luokan nationalisti". Hän puolusti linjaansa vetoamalla oman maamme puutteenalaisiin, joiden leipää eivät pakolaiset saisi viedä. Suomen vuosittainen pakolaiskiintiö, jota kaavailtiin nostettavaksi viiteensataan, oli Aittoniemestä jo nyt liian suuri ja sitä tuli jatkossa päinvastoin pienentää.

Kun Jaakonsaari perusteli pakolaisten auttamista näiden hädänalaisella asemalla, Aittoniemi totesi tylysti "jokaisen kuolevan joskus". Suurin osa porukasta oli hänen mielestään joka tapauksessa liikkeellä taloudellisista syistä. "Demagogi ja huijari", lausui Jaakonsaari keskustelukumppanistaan.

Aittoniemen puoluetoveri Raimo Vistbacka kannatti hänkin pakolaispolitiikan tiukentamista, vaikka yltänytkään yhtä värikkääseen retoriikkaan kuin kollegansa. Vistbacka oli äkisti noussut politiikan takarivistä julkisuuteen Radio Ettanin äskettäisen haastattelun ansiosta. Siinä hän töksäytti kannattavansa toimittajan heittämää ideaa ”thaityttöjen” maahantuonnista, jolla ratkaistaisiin akattomien maalaismiesten ongelmat. Tuleva liikenneministeri joutui leikinlaskustaan pääministeri Harri Holkerin puhutteluun jo ennen kuin astui virkaansa.

Arjalaismonisteita ja kivien heittoa

Radion Tänään iltapäivällä -lähetyksessä Päivi Istala yhdisti polttopulloiskuihin "aittoniemeläiset, skinheadit ja pöyristyttäviä puheita pudottelevat poliitikot". Ulkomaalaisvastaisuus sai Tampereella myös puhtaasti fasistisia ulottuvuuksia. Toimittaja Kikka Rytkönen kertoo reportaasissaan muun muassa Tampereella levitellyistä "valkoisen vallan" monisteista, joissa "neekerien" ja "arjalaisten" älykkyyttä vertailtiin kallonmuotojen perusteella ja vaadittiin mustia ulos maasta..

Papereita jaettiin myös maahanmuuttajille tai pudotettiin heidän postiluukuistaan. Kadulla heitä syljeskeltiin ja seurattiin. Eivätkä ahdistelijat olleet pelkästään skinheadeja vaan myös "aivan tavallisen näköisiä miehiä".

Muukalaisvihan ilmaukset eivät rajoittuneet Tampereelle. Pakolaisvastainen mieliala nosti päätään esimerkiksi Kemissä. Siellä asuva 20-vuotias venepakolainen kertoo uhkailuista, nimittelystä ja auton kivittämisestä toisessa Tänään iltapäivällä -haastattelussa.

Koivisto ei huomannut rasismia

Ruotsinkielinen OBS-ohjelma pyysi lokakuussa 1989 presidentti Mauno Koivistoa kertomaan kantansa polttopulloiskuihin. Vielä tässäkin vaiheessa Koivisto luuli tapausten koskevan vain yhtä perhettä. Kuultuaan asian oikean tolan hän huomauttaa, että joka tapauksessa kyse oli ainoastaan Tampereesta.

Joku on heittänyt pullon, mutta sehän koskee vain yhtä henkilöä.― Presidentti Mauno Koivisto

Toimittaja tiukkaa, eivätkö rasistiset ilmiöt todellakaan huolettaneet presidenttiä. Tämä vastaa kysymällä, onko moisista ilmiöistä tutkimuksia, ja varoittaa ottamasta todesta kaikkea, mitä lehdet kirjoittavat. Viimeiseksi Koivisto vakuuttaa vielä, ettei ole tavannut yhtään rasistista henkilöä (käännöstekstitys puhuu vain "ilmiöstä").

Tampereen murhapolttotapaukset kuuluivat ensimmäisiin avoimiin hyökkäyksiin Suomessa asuvia maahanmuuttajia vastaan. Niitä edelsivät tihutyöt kahta pakolaisperhettä vastaan Vantaan Hakunilassa heinäkuussa 1989. Tampereen iskujen tekijöitä ei tiettävästi koskaan tavoitettu (ks. HS 1.9.1991).

Seuraavina vuosina rasistiset väkivallanteot jatkuivat. Polttopulloja käytettiin seuraavan kerran pakolaisia vastaan syyskuussa 1991, ja saman vuoden alussa tehtiin pommi-isku Valkealan vastaanottoasemalle.

Kommentit
  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.

  • Metsä teollisuuden ja suojelutoimien pyörteissä

    Katsaus Suomen metsien tilaan ja metsäteollisuuteen 1994.

    Kotimaan katsauksen neliosaisessa sarjassa vuodelta 1994 käsiteltiin Suomen metsiä ja metsäteollisuutta. Aihetta katsottiin myös kriittisin silmin ja kysyttiin onko päätöksiä tehty lyhytnäköisesti.