Hyppää pääsisältöön

Rasismi roihahti liekkiin Tampereen polttopulloiskuissa 1989

Kytevä muukalaisviha muuttui järjestelmällisiksi terroriteoiksi kesällä 1989, kun Tampereella alkoi kokonainen sarja maahanmuuttajiin kohdistettuja murhapolttoiskuja. Ulkomaalaisvastaisen ilmapiirin rohkaisemisesta syytettiin julkisuudessa myös Suomen maaseudun puoluetta.

Tampereella tapahtui heinäkuusta lokakuulle 1989 kymmenkunta polttopulloiskua tai sen yritystä. Hyökkäykset kohdistuivat ulkomaalaisten ravintolayrityksiin ja asuntoihin.

Kohteet edustivat eri kansallisuuksia ja uskontoja. Joukossa oli pakolaisina maahan tulleita mutta myös muita maahanmuuttajia, opiskelijoita jne. Suuri osa oli Suomen kansalaisia ja asunut maassa jo pitkään. Yhdistävänä tekijänä oli vain ulkomaalaistausta ja kantaväestöstä poikkeava ulkomuoto. Iskuissa vältyttiin henkilövahingoilta.

Ajankohtaisen Kakkosen asiaa käsittelevässä jutussa (ks. yllä) demarien puoluesihteeri Ulpu Iivari syytti muukalaispelon lietsomisesta hallituskumppaniaan Suomen maaseudun puoluetta. Tämän eräiden edustajien puheet pakolaisista merkitsivät hänestä ”luvan antamista polttopullojen heittäjille”.

Pakolaispolitiikan kiristämistä oli äänekkäimmin vaatinut SMP:n kansanedustaja Sulo Aittoniemi. Ex-poliisimies sanoutui jyrkästi irti Tampereen iskuista, mutta käänsi samalla poliittisten vastustajien esittämät yllytysepäilyt ovelasti näitä itseään vastaan. Aittoniemi näet vihjasi, että murhapolttojen tarkoituksena olisikin "joidenkin piirien" yritys herättää sääliä pakolaisia kohtaan.

"Ei pakolaisia syömään suomalaisten leipää"

Polttopulloiskujen ja SMP:n politiikan suhteen puiminen jatkui Ylen Lauantaisauna-ohjelmassa, jossa Aittoniemen kanssa aiheesta keskustelivat SDP:n Liisa Jaakonsaari, Keskustan Paavo Väyrynen ja SKDL:n Reijo Käkelä.

Me emme anna pakolaisten kävellä ylitsemme!― Kansanedustaja Sulo Aittoniemi

Aittoniemi kiisti ohjelmassa epäilyt rasismistaan mutta myönsi olevansa "lievän luokan nationalisti". Hän puolusti linjaansa vetoamalla oman maamme puutteenalaisiin, joiden leipää eivät pakolaiset saisi viedä. Suomen vuosittainen pakolaiskiintiö, jota kaavailtiin nostettavaksi viiteensataan, oli Aittoniemestä jo nyt liian suuri ja sitä tuli jatkossa päinvastoin pienentää.

Kun Jaakonsaari perusteli pakolaisten auttamista näiden hädänalaisella asemalla, Aittoniemi totesi tylysti "jokaisen kuolevan joskus". Suurin osa porukasta oli hänen mielestään joka tapauksessa liikkeellä taloudellisista syistä. "Demagogi ja huijari", lausui Jaakonsaari keskustelukumppanistaan.

Aittoniemen puoluetoveri Raimo Vistbacka kannatti hänkin pakolaispolitiikan tiukentamista, vaikka yltänytkään yhtä värikkääseen retoriikkaan kuin kollegansa. Vistbacka oli äkisti noussut politiikan takarivistä julkisuuteen Radio Ettanin äskettäisen haastattelun ansiosta. Siinä hän töksäytti kannattavansa toimittajan heittämää ideaa ”thaityttöjen” maahantuonnista, jolla ratkaistaisiin akattomien maalaismiesten ongelmat. Tuleva liikenneministeri joutui leikinlaskustaan pääministeri Harri Holkerin puhutteluun jo ennen kuin astui virkaansa.

Arjalaismonisteita ja kivien heittoa

Radion Tänään iltapäivällä -lähetyksessä Päivi Istala yhdisti polttopulloiskuihin "aittoniemeläiset, skinheadit ja pöyristyttäviä puheita pudottelevat poliitikot". Ulkomaalaisvastaisuus sai Tampereella myös puhtaasti fasistisia ulottuvuuksia. Toimittaja Kikka Rytkönen kertoo reportaasissaan muun muassa Tampereella levitellyistä "valkoisen vallan" monisteista, joissa "neekerien" ja "arjalaisten" älykkyyttä vertailtiin kallonmuotojen perusteella ja vaadittiin mustia ulos maasta..

Papereita jaettiin myös maahanmuuttajille tai pudotettiin heidän postiluukuistaan. Kadulla heitä syljeskeltiin ja seurattiin. Eivätkä ahdistelijat olleet pelkästään skinheadeja vaan myös "aivan tavallisen näköisiä miehiä".

Muukalaisvihan ilmaukset eivät rajoittuneet Tampereelle. Pakolaisvastainen mieliala nosti päätään esimerkiksi Kemissä. Siellä asuva 20-vuotias venepakolainen kertoo uhkailuista, nimittelystä ja auton kivittämisestä toisessa Tänään iltapäivällä -haastattelussa.

Koivisto ei huomannut rasismia

Ruotsinkielinen OBS-ohjelma pyysi lokakuussa 1989 presidentti Mauno Koivistoa kertomaan kantansa polttopulloiskuihin. Vielä tässäkin vaiheessa Koivisto luuli tapausten koskevan vain yhtä perhettä. Kuultuaan asian oikean tolan hän huomauttaa, että joka tapauksessa kyse oli ainoastaan Tampereesta.

Joku on heittänyt pullon, mutta sehän koskee vain yhtä henkilöä.― Presidentti Mauno Koivisto

Toimittaja tiukkaa, eivätkö rasistiset ilmiöt todellakaan huolettaneet presidenttiä. Tämä vastaa kysymällä, onko moisista ilmiöistä tutkimuksia, ja varoittaa ottamasta todesta kaikkea, mitä lehdet kirjoittavat. Viimeiseksi Koivisto vakuuttaa vielä, ettei ole tavannut yhtään rasistista henkilöä (käännöstekstitys puhuu vain "ilmiöstä").

Tampereen murhapolttotapaukset kuuluivat ensimmäisiin avoimiin hyökkäyksiin Suomessa asuvia maahanmuuttajia vastaan. Niitä edelsivät tihutyöt kahta pakolaisperhettä vastaan Vantaan Hakunilassa heinäkuussa 1989. Tampereen iskujen tekijöitä ei tiettävästi koskaan tavoitettu (ks. HS 1.9.1991).

Seuraavina vuosina rasistiset väkivallanteot jatkuivat. Polttopulloja käytettiin seuraavan kerran pakolaisia vastaan syyskuussa 1991, ja saman vuoden alussa tehtiin pommi-isku Valkealan vastaanottoasemalle.

Kommentit
  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

  • Suomalaisen miehen kärsimyksen tulkitsija, baritoni Jorma Hynninen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 3. huhtikuuta.

    Huhtikuun 3. päivänä syntynyt baritoni Jorma Hynninen (s. 1941) on tehnyt tiukan ja tinkimättömän urakan perisuomalaisten miesten oopperarooleissa. Hynninen on ollut mm. Leevi Madetojan Pohjalaisten Jussi, Aarre Merikannon Juha, Aulis Sallisen Punaisen viivan Topi ja Einojuhani Rautavaaran Aleksis Kivi. Uuden vaimonsa Hynninen hurmasi kuitenkin Mozartin Figaron häiden kreivinä.

  • Kummelin krapulamiesten ahavoituneet päät

    Puoliajalla kapakkaan ja tappiin asti.

    Joskus teatteri-ilta taittuu puoliajalla kapakkakierrokseksi, ravit jäävät väliin ja alakerran pubin sijasta mennään suoraan yökerhoon. Seuraavana päivänä päätä turvottaa niin, ettei tupakkakaan maistu.

  • Miten Ulrika Wilhelmina Johnsonista tuli Minna Canth?

    Minna Canth oli kirjailija, naisasianainen ja liikenainen.

    Minna Canth (1844–1897) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka omilla toimillaan ja kirjoituksillaan pyrki parantamaan köyhien, heikompiosaisten sekä tyttöjen ja naisten asemaa. Monet hänen kaunokirjallisista teoksistaan ovat suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Canthin syntymäpäivä 19. maaliskuuta on tasa-arvon päivä ja se on ollut liputuspäivä vuodesta 2003 alkaen. Artikkeli koostuu Yleisradiossa esitetyistä ohjelmista sekä Minna Canthin kirjeistä ja lehtikirjoituksista, joita on julkaistu myös monissa teoksissa.