Anne Lainto
Yle
Hypermobilityn tahdissa tekee mieli heitellä lautasia seinään ja huutaa.
Oululainen The Scenes on tullut tutuksi kokeilevasta, tarttuvasta ja taiteellisesta indierockista. Bändillä on aina ollut paljon sanottavaa ja se on puettu välillä turhankin monimutkaiseen muotoon, jolloin musiikki on saattanut jäädä kuulijalle etäiseksi. En tiedä mikä on suututtanut muusikot perinpohjaisesti, sillä uudelta Hypermobility-sinkulta ei kiukkua puutu. Ja hyvä näin!
Hypermobility on runsaan kahden minuutin mittainen garagerock-tykitys turhautumisesta. The Scenesin Miki Liukkonen on avannut biisin kertovan niin sanotun informaatio-tsunamin aikaansaamasta epävarmuudesta, levottomuudesta ja hämmennyksestä. Biisi on kiukkuisinta ja suoraviivaisinta The Scenesiä mitä olen kuullut ja enteilee rajua ja tiukkaa kolmatta albumia. Biisi kasvaa nopeasti raivokkaaseen kertosäkeeseen, jossa laulajan äänen särkymistä taustoittaa ärhäkät kitarat.
Biisi kuulostaa siltä, kuin Slaves, Queens Of The Stone Age ja Pretty Vicious heittelisivät raivoissaan astioita toisiaan kohti pienessä keittiössä. Väistätkö niitä vai osallistutko riehumiseen? Kommentoi Anne Lainnon viikon tehoa.
