Lapsi selittää polveilevaa juttua viimeöisestä unestaan ja ajatuksesi harhailee. Tunnet syyllisyyttä. Hoputat lastasi tarhamatkalla. Syyllisyyttä. Kieltäydyt leikkimästä lapsen kanssa ja teet keittoa, jonka nähdessään lapsi karjuu ”pahaa” eikä syö. Tuplasyyllisyyttä. Lapsi ponnahtelee sängystä ja rääkäiset: ”Nyt äkkiä pää tyynyyn!” Isoa syyllisyyttä.
Jos tämä kuvitteellinen tarina kuulostaa sinusta hullulta, onnittelut. Olet ehkä tavanomaista immuunimpi isolle S:lle. Jos taas nyökyttelit, tunnetkin jo kroonisen syyllisyyden kaikkea järkeä ja kohtuutta uhmaavan luonteen: sitä voi tuntea työssä käynnistä ja kotona olosta, lasten harrastuksista ja harrastamattomuudesta, hiljaisista ja meluisista lapsista.
Arkikokemuksen valossa syyllisyys näyttää riepottavan erityisesti äitejä, jotka purkavat iltaisin mieltään keskustelupalstoilla – ja syyllistyvät siitäkin. Mutta miksi vanhemmat tuntevat niin paljon syyllisyyttä? Asiantuntijat vastaavat.
Perhetutkija, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch
Vanhemman ja lapsen välillä on jatkuva luontainen konflikti, koska lapsen näkökulmasta vanhempien huomiota ei voi koskaan saada liikaa. Lapset on tavallaan ohjelmoitu vaatimaan aina enemmän. Vanhemman pitää taas huolehtia muistakin asioista kuten itsestään, parisuhteesta ja toisista lapsista.
Vanhemmalle tulee väistämättä eteen tilanteita, joissa hänen on sanottava lapselle, että nyt riitti. Raja on tärkeä vetää, vaikka se herättää syyllisyyttä.
Lapset on ohjelmoitu vaatimaan aina enemmän.
Väestöliiton tutkimuksessa kielletyistä tunteista äidit puhuvat syyllisyydestä isiä enemmän. Lapsella on aina äidin psyykessä pieni asianajaja, koska äidittä jääminen on ennen merkinnyt pienelle lapselle kuolemaa.
Syyllisyyden tunteminen on osin väistämätöntä. Toisaalta sitä tunnetaan myös asioista, joilla ei ole suoranaista tekemistä lapsen hyvinvoinnin kanssa. Mietitään esimerkiksi sitä, miten lapsi on puettu ja miltä itse näyttää. Eräs äiti tunsi tutkimuksessamme syyllisyyttä siitä, että jaksoi kiinnittää vain yhden napin vauvan bodystä kaikkien kolmen napin sijaan.
Osa naisista tuntee syyllisyyttä siitä, ettei ole onnellinen kotona lasten kanssa. On kuitenkin aivan normaalia, etteivät kaikki naiset viihdy sataprosenttisessa äidin roolissa.
Evoluutiobiologian dosentti Markus J. Rantala
Herkkyys tuntea syyllisyyttä voi liittyä nykyiseen sosiaaliseen järjestelmään, jossa äiti on kovin yksin lapsensa kanssa. Aiemmin ympärillä oli yleensä sukulaisten joukko, joka auttoi lapsen hoidossa ja jakoi vastuuta.
Vanhempien pelkotiloja ruokkii media, jossa yksittäiset lapsille tapahtuneet onnettomuudet saavat entistä suuremman tilan
Masennuksen ja syyllisyyden tunteet voivat kummuta yksinäisyydestä, koska ihmislaji on tottunut jatkuvaan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lapsia saadaan nyt myös entistä vähemmän, jolloin yksittäisen jälkeläisen merkitys korostuu ja huoli tästä kasvaa.
Vanhempien pelkotiloja ruokkii media, jossa yksittäiset lapsille tapahtuneet onnettomuudet saavat entistä suuremman tilan. Maailmasta on tullut turvallisempi paikka ja lapsia kuolee onnettomuuksissa ja hukkuu nyt huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Yksittäisiä hukkumistapauksia ja muita onnettomuuksia nostetaan kuitenkin näkyvästi esille mediassa ja niistä puhutaan laajemmalla alueella kuin ennen. Ihmisille voi tulla kuva, että lapsia kuolee vähän väliä.
Erossa olo lapsesta voi herättää syyllisyyttä, koska ihmislaji on tottunut kantamaan pikkulapsia mukanaan.
Perheterapeutti Anne Huolman
Työni kautta olen huomannut, että vanhemmat voivat tuntea syyllisyyttä melkein mistä vain. Asian ei tarvitse olla mitenkään todellinen.
Usein syyllisyys kumpuaa ristiriidasta, kun oma etu ja lapsen etu ovat vastakkain. Myös lapsen pettymykset saattavat herättää vanhemmissa syyllisyyttä, koska tässä ajassa paineet olla hyvä vanhempi ovat usein kovat. Täydellisyyden tavoittelu ei rajoitu vain vanhemmuuteen, vaan moni haluaa olla myös täydellinen puoliso, täydellisen näköinen ja asua kodissa, joka on kuin sisustusohjelmista tai -lehdistä.
Tässä ajassa paineet olla hyvä vanhempi ovat usein kovat.
Äitiys voi joillain nostaa syyllisyyden tunteen potenssiin sata. Asiakkaiden kanssa on todettu, että se tuntuu kuuluvan äitiyden pakettiin. Tämä kumpuaa varmasti naisen historiallisesta roolista.
Syyllisyys on sinänsä hyvä tunne, koska se estää meitä tekemästä väärin. Jos syyllisyys vaivaa elämää, olisi tärkeää tunnistaa, mikä on oikeista asioista johtuvaa syyllisyyttä ja mikä kumpuaa esimerkiksi omista lapsuuden kokemuksista. Jos syyllisyys tuntuu ahdistavalta taakalta, se voi lamaannuttaa, syödä voimavaroja ja pahimmillaan johtaa masennukseen. Jos syyllisyyden tunne haittaa elämää liiaksi, siihen kannattaa hakea apua.
Teksti: Piia Leino
Tutustu myös:
Anopin tuomio
"Sinä tiedät, että minä pidän sinua silmällä. Tarkkailen toimiasi herkeämättä - tutkani havaitsee jokaisen liikkeesi. Ja voin kertoa sinulle: minulla on mielipide tästä kaikesta! Haluatko kuulla sen?"
Marja Hintikka Live
Yle TV2 maanantaisin klo 21 alkaen 12.10.
Yle Puhe tiistaisin klo 16 alkaen 13.10.
yle.fi/mhl
#yleMHL
MHL Facebookissa
MHL Twitterissä
MHL Instagramissa
Lisää ohjelmasta
