Hyppää pääsisältöön

Chantal Akerman, unohdettu ja unohtumaton elokuvaohjaaja

Chantal Akerman
Chantal Akerman Kuva: Yle/Mikko Lehtola chantal akerman

Belgialaissyntyinen ohjaaja Chantal Akerman muutti elokuvan historiaa ja feminismiä. Hänen pääteoksensa, yli kolmituntinen Jeanne Dielman saattaa vaivuttaa katsojansa transsiin.

Chantal Akerman kuoli 65-vuotiaana lokakuussa 2015. Lehtitietojen mukaan hän teki itsemurhan. Akermanin elämäntyötä ei ole juuri käsitelty suomalaisessa mediassa, mutta hän jätti unohtumattoman jäljen elokuvan historiaan.

Löysin Chantal Akermanin elokuvat kismityksen kautta. Häneen nimeensä olin törmännyt elokuvalehdissä jo vuosien ajan ja tiesin, että tekijä kuuluu feministisen elokuvan uranuurtajiin. Jo tämä tieto herätti epäilykseni, koska olin nähnyt liikaa feministisiä videotaideteoksia, joissa kuvattiin huutavia naisia lähikuvissa.

Akermanin pääteos on sekä nimensä että kestonsa puolesta epäilyttävä tapaus: yli kolmetuntinen Jeanne Dielman 23, quai du Commerce 1080 Bruxelles (1975). Kun löysin tämän elokuvan dvd:nä kaupasta, ennakkoluuloni olivat saavuttaneet tähtitieteelliset mitat. Päätin kuitenkin ostaa sen.

Eläydyin päähenkilön askareisiin niin paljon, että aloin imitoida hänen liikkeitään.

Saavuin kotiin, laitoin levyn soittimeen ja aloin katsoa. Aluksi kohtaukset tuntuivat toinen toistaan tylsemmiltä. Nainen tiskaa, siivoaa, leivittää pihvejä ja kävelee.

En muista tarkalleen tapahtumien kulkua, mutta jossain vaiheessa vaivuin jonkinlaiseen transsiin tai outoon psykofyysiseen tilaan, johon liittyi lihassärkyä. Eläydyin päähenkilön askareisiin niin paljon, että aloin imitoida hänen liikkeitään samalla kun katsoin elokuvaa.

Akermanin arkikuvaus menee salakavalasti ihmismielen ydinalueille. Ohjaaja ei psykologisoi päähenkilöään, vaan tarkkailee kuin luontoelokuva eläintä: tekoja, tekemisen kestoa. Kartoittaa ja dokumentoi, kuvaa toisteisuutta, näyttää sen minkä klassinen elokuva editoi pois: toiston ja keston. Lähikuvia ei ole.

Mitä arkisen tason alla tapahtuu?
Kotirouvan kulttuurisen kuvan kuolema.

Elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen muistaa tarkasti, missä hän näki Jeanne Dielmanin ensimmäisen kerran: elokuvakerhonäytöksessä Turun yliopiston Juslenian salissa 27, kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Koivunen tunnisti olevansa merkkiteoksen äärellä ja halusi paneutua elokuvaan paremmin.

Valitettavasti uusintakatselu ei onnistunut, eikä kopiota tahtonut löytyä myöhemminkään opetuskäyttöön.

”Pitkään opetin Jeanne Dielmania näyttämällä rakeista, ties monennenko sukupolven vhs-kopiota kunnes belgialaisesta verkkokaupasta taannoin tilattu dvd-kopio tuli ja pelasti.”

Myös Koivuseen teki vaikutuksen elokuvan pitkän keston lisäksi katsomiskokemuksen fyysisyys, joka syntyy rutiinien seuraamisesta ja kotiaskareiden tarkasta kuvauksesta.

”Kun Jeanne Dielman käy kylvyssä, meille näytetään paitsi itse peseytyminen myös kylpyammeen siivoaminen. Yhtään valojen sytyttämistä ja sammuttamista ei unohdeta. Monumentaalinen detaljirikkaus on painokasta”, Koivunen huomauttaa.

Mitä arkisen tason alla tapahtuu? ”Kotirouvan kulttuurisen kuvan kuolema”, vastaa Koivunen. Hänen mielestään Jeanne Dielmanin jälkeen kaikki kuvaukset kotirouvana olemisesta ovat kommentaareja siihen.

Hyvin usein standardivastauksena yliopistojen tunneilla kuultiin: Chantal Akerman.

Akerman nähtiin 70-luvulla feministisen elokuvateorian käytännön toteuttajana. Harvojen naisohjaajien kohtaloksi koitui tuolloin ja myöhemminkin se, että he saivat aina vastata kaikkiin kysymyksiin, jotka koskivat feminismiä ja naisnäkökulmaa elokuvaan. Ja hyvin usein standardivastauksena yliopistojen tunneilla kuultiin: Chantal Akerman.

Feministileimasta Akerman ei ollut aina iloinen, sillä hän halusi olla ennen kaikkea taiteilija. Mutta tahtomattaankin hän on myös feministisen elokuvan uranuurtaja. Uranuurtajien harteille laskeutuu historiallisesti raskas taakka eikä ole helppo olla naisnäkökulman ruumiillistuma, sillä naisia – aivan kuten miehiäkin – on niin moneksi.

Millaisen jäljen Akerman jätti elokuvan historiaan laajemmin?

”Unohtumattoman. Hän teki pitkän uran, mutta tunnistettiin auteuriksi jo ensimmäisistä elokuvistaan. Hänestä tuli ikoni välittömästi 1970-luvulla”, vastaa Anu Koivunen.

Jeanne Dielmanin Akerman ohjasi 25-vuotiaana.

Chantal Akermanin elokuva Jeanne Dielman (Jeanne Dielman, 23, quai du commerce, 1080 Bruxelles, Belgia 1975) saa tv-ensi-iltansa Teemalla 12.3.2020 klo 21 osana Naisten maaliskuuta. Areenassa se on katsottavissa neljä viikkoa.

Juttua varten on haastateltu myös professori Tiina Rosenbergiä.
Juttu on kirjoitettu Akermannin kuoleman jälkeen lokakuussa 2015, ja siihen on päivitetty Jeanne Dielmanin esitystiedot maaliskuussa 2020.

Nainen ja nuori mies syövät ruokapöydän ääressä. Kuva elokuvasta Jeanne Dielman.
Delphine Seyrig on Jeanne Dielman. Nainen ja nuori mies syövät ruokapöydän ääressä. Kuva elokuvasta Jeanne Dielman. Jeanne Dielman, 23 quai du Commerce, 1080 Bruxelles,Delphine Seyrig,Chantal Akerman,Naisten maaliskuu