Hyppää pääsisältöön

Jokaisen kiven nimeen liittyy tarina

korukivi rodoniitti
Rodoniittia käytetään koruissa. Mineraalia löytyy liki kaikkialta maailmasta, mutta puhtaat rodoniittikiteet ovat erittäin harvinaisia. Suomessa rodoniittiä on löydetty mm. Ylistarolta ja Lapualta. korukivi rodoniitti Kuva: Wikimedia Commons/ Géry Parent korukivi

Lauantaina 10. lokakuuta juhlitaan Aleksis Kiveä ja suomalaista kirjallisuutta. Juhlapäivän kunniaksi Aristoteleen kantapäässä kysyttiin, mikä kivi Aleksis Kivi olisi.

- Aleksis Kivi olisi ehdottomasti graniitti, koska hän on Suomen kansalliskirjailijoita ja graniitti on Suomen kansalliskivi, pohtii mineralogi Seppo Lahti.

Aleksis Kivi olisi ehdottomasti graniitti.

Kovaa ja kestävää graniittia ja muita graniittisia kivilajeja on noin puolet Suomen kallioperästä. Suomi kuuluu prekambriseen Fennoskandian kilpialueeseen, joka on yksi Euraasian mantereen vanhimmista osista.

- Meillä Fennoskandiassa on peruskalliokilpi juuri tässä Suomen kohdalla. Se ulottuu osittain Venäjän ja Ruotsin puolelle. Ympärillä on sitten huomattavasti nuorempia kivilajeja.Suomenlahden takana olevat virolaiset naapurimme asuvat jo yli tuhat miljoonaa vuotta nuoremman kallion päällä.

rantakalliota Ahvenanmaalla
Rantakallioita Ahvenanmaalla. rantakalliota Ahvenanmaalla Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen peruskallio
Suomessa on Euroopan kivien ikäennätys.

Meikäläiset kivet ovat siten ikivanhoja. Suomessa on jopa Euroopan kivien ikäennätys. Peruskalliomme on peräisin proterotsooiselta ja arkeeiselta maailmankaudelta. Niinpä Itä-Suomen kivet ovat monin paikoin yli 2 500 miljoonaa vuotta vanhoja.

Kaikkein iäkkäimmät kivet löytyvät Pudasjärven Siuruan kylältä, jossa gneissikalliot ovat huiman vanhoja, jopa 3500 miljoonan vuoden ikäisiä. Niin vanhoja kallioita ei ole muualla Euroopassa. Kun puhutaan kivistä, aikakäsitystä täytyy venyttää: Lahden mainitsemat ”huomattavasti nuoremmat kivilajit” ovat nekin iältään satoja miljoonia vuosia.

Kivet eivät ole ikuisia

Mutta mikään ei ole ikuista, eivät edes kivet: ne ovat jatkuvassa, hitaassa muutoksen tilassa, muistuttaa Seppo Lahti. Esimerkiksi liuskekivet ja gneissit saattavat muuttua aikojen saatossa graniitiksi.

- Me asumme nykyisin täällä vuorijonojen juuriosassa, yli 10 kilometrin syvyydessä, jossa on tapahtunut aikanaan voimakasta kivilajien sulamista ja uudelleen kiteytymistä, Lahti kertoo.

Kivikunta

Geologit jakavat kivikunnan kahteen pääryhmään: mineraaleihin ja kivilajeihin. Mineraalit ovat kemiallisia yhdisteitä, joilla on tarkka kemiallinen koostumus ja tietty rakenne. Kivilajit puolestaan koostuvat useammasta eri mineraalista. Kivilajit jaetaan kolmeen pääryhmään: sedimenttikivet, metamorfiset kivet ja magmakivet. Ne kaikki ovat syntyneet eri tavoin.

- Yksi prosessi on kivisulan jähmettyminen. Kun kivisula eli magma jähmettyy, siitä syntyy joko syväkiviä tai pintakiviä. Syväkivet kiteytyvät syvällä maankuoressa,
pintakivet eli vulkaaniset kivet purkautuvat tulivuoren purkauksissa maanpinnalle.

Laavajärvi Havaijilla. Kīlauea-tulivuori
Kīlauea-tulivuoren sisällä kupliva laavajärvi Havaijilla. Laavajärvi Havaijilla. Kīlauea-tulivuori Kuva: Wikimedia Commons/ Ivan Vtorov havaiji

Se mikä meidän elinaikanamme on hiekkaa, voi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olla kiveä. Niin käy, kun sora, hiekka ja muu irtonainen maa-aines kulkeutuvat veden ja tuulen mukana merenpohjaan. Siellä ne pikku hiljaa muuttuvat kerrostuneiksi eli sedimenttikivilajeiksi.

Kivet muuttuvat vähitellen toisikseen.

- Jos ne sitten vaipuvat vielä syvemmälle maankuoreen ja kovettuvat, muuttuvat täysin, niistä syntyy metamorfisia eli muuttuneita kiviä, Seppo Lahti kuvaa.

Mineraalilajeja tunnetaan reilut 5000 erilaista. Sen sijaan kivilajien määrää on vaikea laskea, juuri sen vuoksi, että kivet muuttuvat vähitellen toisikseen.

Suomen kansalliskivi graniitti on syntynyt kivisulasta. Se on muodostunut, kun magma on hitaasti jäähtynyt syvällä maan uumenissa. Graniitti koostuu maasälvistä, kvartsista ja kiilteistä.

- Kiille voi olla joko tummaa kiillettä eli biotiittia, ja toisinaan vaaleata kiillettä eli muskoviittia. Kvartsia on suunnilleen kolmannes graniitin tilavuudesta.

Albiitti-mineraali
Albiitti on saanut nimensä latinan sanasta albus eli valkoinen. Albiitti-mineraali Kuva: Wikimedia Commons/ Didier Descouens mineraali

Rapakivigraniitti, rodoniitti, apatiitti

Sana graniitti tulee latinan sanasta granum eli rae. Kivien nimiä ei yleensä käännetä, vaan ne kulkevat samoina kielestä toiseen.

Sana graniitti tulee latinan sanasta granum eli rae.

- On meillä sentään yksi Suomelle tyypillinen graniittimuunnos, jonka nimi on jäänyt kansainväliseen kirjallisuuteen ja se on rapakivigraniitti. Nimeä käytetään kaikissa kielissä, Lahti kertoo. Englanniksi nimi kuuluu rapakivi granite.

Monet kivet ja mineraalit saivat nimensä jo antiikin Kreikassa.

- Jo Aristoteleen aikaan tunnettiin hyvin paljon kiviä ja mineraaleja. Monet mineraalien nimet on johdettu suoraan kreikan kielestä, eräät myöhemmin latinan kielestä, Seppo Lahti kertoo.

Apatiitti-mineraali
Apatiitin väri voi vaihdella suuresti. Apatiitti-mineraali Kuva: Wikimedia Commons/ Géry Parent mineralogia

Rodoniitti on ruusunpunainen koruissa käytetty mineraali, joka on värinsä perusteella saanut nimensä sanasta ródo, ruusu. Stauroliitissa esiintyy usein ristikkäin olevia kiteitä, kaksoskiteitä: kreikaksi stavrós tarkoittaa ristiä. Apatiitti taas on mineraali, jonka väri voi vaihdella paljonkin. Sen nimi on johdettu sanasta huijaus, apáti.

- Toinen samanlainen on sfaleriitti. Siinä raudan ja sinkin määrä vaihtelee - samoin väri ja monet muut ominaisuudet. Niinpä mineraalin nimi tulee sanasta kavala, sfaleros.

Kivien nimien päätteenä usein oleva –liitti tai –iitti on peräisin kreikan sanasta líthos, kivi.

Suurmiesten nimisiä kiviä

Adolf Erik Nordenskiöld
Adolf Erik Nordenskiöld. Adolf Erik Nordenskiöld Kuva: Johannes Jaeger adolf erik nordenskiöld
Geologia kehittyi voimakkaasti Keski-Euroopassa keskiajalla. Mineralogian isänä pidetään saksalaista Georgius Agricolaa (1494-1555). Agricola kirjoitti mineraaleista ja kivien louhinnasta useita kirjoja, ja hänen ansiotaan on, että monet senaikaiset mineraalien nimet säilyivät jälkipolville.

Usein mineraaleja ja kivilajeja nimetään ihmisten mukaan. Sellainen on esimerkiksi harvinainen kalsium-tinaboraatti nordenskiöldiini. Nimen takaa löytyy Adolf Erik Nordenskiöld (1832-1901), joka tunnetaan paremmin huikeista tutkimusmatkoistaan.

Sekä Adolf että hänen isänsä, aatelismies, valtioneuvos ja vuorihallituksen yli-intendentti Nils Nordenskiöld (1792-1866) olivat huomattavia mineralogeja. Nils Nordenskiöldin toimesta Suomessa aloitettiin koko maan kattavat geologiset tutkimukset ja häntä pidetään Suomen mineralogian isänä.

- Valtaosa mineraaleista on nimetty ihmisten mukaan. Eli tutkijat haluavat tallentaa toisten, asiaa tutkineiden professorien nimiä mineraalien nimiksi. Niinpä Suomessakin monen geologian professorin ja tutkijan nimi on tallentunut mineralogian historiaan, Seppo Lahti sanoo.

Suomen ensimmäinen geologian professori Fredrik Wiik (1839-1909) sai oman mineraalin, wiikiitin, 1800-luvun lopulla. Mineraali joutui kuitenkin myöhemmin hylättyjen listalle. Sen sijaan Suomen kemian tutkimuksen uranuurtajan, kemisti ja mineralogi Johan Gadolinin (1769-1852) mukaan on nimetty sekä mineraali gadoliniitti, että alkuaine gadolinium. Johan Gadolin on ainoa suomalainen, jonka mukaan on nimetty luonnosta tavattu alkuaine.

Nimiä löytöpaikan mukaan

Kiviä on nimetty paitsi löytäjien, myös löytöpaikkojen mukaan. Ensimmäinen Suomesta löydetty ja tunnistettu mineraali on nimeltään pargasiitti.

- Se löydettiin vuonna 1814. Ja kuten nimestä arvata saattaa, se on Paraisten kalkkilouhokselta. Mineraalia oli Paraisilla kauniina kiteinä. Niitä kiviin suuresti ihastunut silloinen kenraalikuvernöörimme Fabian Steinheil (1762-1831) lähetti tutkittavaksi Keski-Eurooppaan, Lahti sanoo. Parainen on ruotsiksi Pargas.

Mineralogi Seppo Lahti kuvattuna Kotkan topaasilouhoksella
Seppo Lahti kuvattuna Kotkan topaasilouhoksella. Mineralogi Seppo Lahti kuvattuna Kotkan topaasilouhoksella topaasilouhos
Uusia kivi- ja mineraalilajeja löytyy edelleen. Seppo Lahti kertoo työkaveristaan, joka vuonna 2007 löysi Lemmenjokeen laskevalta Miessijoelta uuden mineraalin.

- Hän löysi palladium-tellurium-selenidin, jonka hän nimesi sitten joen nimen mukaan miessiitiksi. Englanniksi se on miessite.

Jos kivet eivät ole ikuisia, eivät ole niiden nimetkään. Suomalaisgeologi Atso Vorma löysi 1960-luvulla Tammelan Sukulan kylästä mineraalin, jolle antoi nimen sukulaiitti, englanniksi sukulaite.

- Sukulaiitin nimi on ehtinyt muuttua nyt jo kolmeen otteeseen, Lahti kertoo.

Päätökset mineraalien nimistä tekee kansainvälinen mineraloginen seura, joka valvoo tarkasti mineralogisia luokituksia. Seuran äänestyksessä stannomikroliitti voitti sukulaiitin, kunnes oksystannomikroliitti voitti stannomikroliitin. Maallikko olisi kyllä äänestänyt sukulaiittia!

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri