Hyppää pääsisältöön

Nyrkkeilykehien rokkistara

Kotkan illassa katuvalojen oranssi kajastus värjää Niklas Räsäsen kasvoja tämän katsoessa maisemia auton takapenkillä. Ollaan matkalla Niklaksen nyrkkeilyuran haastavimpaan koitokseen Karhuvuoren urheilutalolle, missä hän esiintyy ensimmäistä kertaa pääottelijana.

Niklaksen ura ammattinyrkkeilyn kovassa maailmassa on sujunut loistavasti, vaikka tie pääottelijaksi ei ole ollut helppo.
Matka alkoi varsinaisesti jo kahdeksan vuotta sitten lokakuisena iltana Helsingin Pitäjänmäellä, kun 20-vuotias nuorukainen astui nyrkkeilysalin ovista sisään.

”Olin juuri muuttanut Helsinkiin ja leijuin vähän tyhjän päällä. Tein raksalla duunia, mutta selkeä suunta elämästä puuttui. Olin aina ollut tosi hyvä ja lahjakas urheilussa ja mietin, että jos sen kortin voisi jotenkin vielä käyttää. Sitten näin, että kaverit punttisalilla menivät nyrkkeilemään ja innostuin heti.”

Räsänen pelasi nuoruudessaan Kotkassa jalkapalloa sekä harrasti telinevoimistelua, mutta urheilu sai väistyä teiniässä rumpujen soiton astuessa kuviohin.

”Haaveilin rokkitähteydestä ja sen eteen tein tosi paljon duunia. Taisi joskus jäädä koulutuntejakin väliin, kun treenattiin kaverin kanssa soittamista.”

Kivinen tie kehien rokkistaraksi

Musiikki vei Niklasta muutaman vuoden ympäri Suomen keikkapaikkoja eri metal-bändien kanssa, mutta suurille lavoille asti ovet eivät auenneet.

Sen sijaan rumpujen soitosta kehittynyt rytmitaju sekä lapsuuden monipuolinen urheilutausta loivat pohjan sille, että Niklas omaksui nyrkkeilyn salat nopeasti ja alkoi käydä salilla enemmän ja enemmän.

”En ole ikinä ollut ollut mikään koulun penkillä istuja ja nyrkkeily tuntui heti omalta jutulta. Ajattelin, että nyt tämä mahdollisuus on käytettävä, koska nuoruudessa se jäi tekemättä.”

Uran käynnistäminen vaati kuitenkin alkuun todella valtavia ponnisteluja. Leipä piti tuoda pöytään paiskimalla pitkiä päiviä rakennustyömaalla ja aamut ja illat kuluivat salilla.

”Ei kukaan aluksi odottanut, että menestyisin. Eihän kakskymppisenä voi oikein oppia taitoa missään lajissa. Hävisin amatöörinäkin ensimmäiset ottelut, kun jännitin niin paljon, mutta sen jälkeen homma on alkanut kulkea.”

Amatöörien Suomen mestaruuden jälkeen Niklas siirtyi ammattilaiskehiin ja menestys on seurannut mukana. Saldona ennen illan kamppailua on kymmenen voittoa kymmenestä ottelusta. Onnistumiset ovat tuoneet mukanaan myös yhteistyökumppaneita ja nyrkkeilystä onkin tullut Niklakselle työ.

”Suuret unelmat ovat muuttuneet realistisiksi tavoitteiksi ja nyt tavoittelen ihan oikeasti maailmanmestaruutta. Tykkään miettiä, mistä olen tullut ja millaisia asioita olen joutunut kokemaan päästäkseni tähän. Siitä saa voimaa ja muistaa, että elän unelmaani.”

Karhuvuoren Urheilutalolla on jännittynyt tunnelma. Ihmiset tuijottavat valaistua kehää jähmettyneinä kuin patsaat, musiikin jylistessä taustalla tasaisena pauhuna. Kukaan ei ole vahingossakaan unohtunut kahvilan jonoon juttelemaan tai vessaan meikkaamaan. Illan pääottelu on alkamaisillaan. Sitten koittaa pitkään odotettu hetki. Kuuluttuja ottaa mikrofonin käteensä ja toivottaa Niklaksen tervetulleeksi kehään. Kylmät väreet kulkevat karaistuneimmillakin pitkin selkärankaa, kun yleisö osoittaa seisaaltaan suosiotaan ja laulaa yhteen ääneen Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipii. Drummer Boy on palannut kotiin.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän