Hyppää pääsisältöön

Sota ja kulttuuriperintö

Otso Kantokorpi
Otso Kantokorpi Kuva: Yle/Jyrki Valkama kultakuume,kolumnistit,kriitikot

Isisin taistelijat ovat jatkaneet kulttuuristen muistomerkkien tuhoamista syyrialaisella aavikolla Palmyran rauniokaupungissa, joka on yksi UNESCO:n maailmanperintöluettelon kohteista. Kahden temppelin jälkeen viimeisin tuhottu rakennelma oli lokakuun alussa noin 2000 vanha riemukaari – yksi Palmyran ikonisista kohteista.

Isisin tuhoteot on tuomittu ympäri maailmaa barbaarisina. Monien on vaikea käsittää niiden motiiveja. Isis itse on Dabiq-lehdessään selittänyt tekojaan muun muassa sillä, että kulttuuriperintökohteet – temppelit, palatsit ja kokonaiset kaupungit – estävät nationalistisuudessaan irakilaisten ja syyrialaisten lojaalisuutta islamilaista valtiota kohtaan ja ovat näin sen legitimiteetin tiellä. Toinen syy on uskonnollinen: kohteet edustavat usein polyteismiksi tulkittavaa ajattelua, jota omaa ja varsin ahdasta islamilaista tulkintaa edustava Isis vastustaa.

Koko totuus ei kuitenkaan valkene Isisin oman tulkinnan kautta. Kaikista asioista he eivät puhu. Antiikkiesineiden pimeä kauppa on Isisille merkittävä tulonlähde – öljyn lisäksi. Taloustietotoimisto Bloombergin mukaan viime kesänä arkeologit arvioivat Turkin, Libanonin ja Jordanian kautta liikkuvan 300 miljoonan dollarin arvosta antiikkia. Osa tavarasta liikkuu vieläpä avoimesti: Yhdysvaltain kansainvälisen kauppakomission tilastoissa vuosina 2012–13 tullissa ilmoitettujen antiikkiesineiden tuonti Irakista lisääntyi 672 prosenttia. Kasvu ei voi johtua pelkästään laillisesta kauppatavarasta. Juuri tuolloin Isis alkoi näyttää voimaansa kansainvälisellä kentällä ennen kuin se perusti islamilaisen valtion, kalifaatin vuonna 2014.

Antiikkiesineiden pimeä kauppa on Isisille merkittävä tulonlähde.

Puhumalla pelkästään uskonnosta tai barbariasta ei ilmiötä selitetä. Isis annostelee tuhotekojaan suunnitelmallisesti, ja kyseessä onkin epäilemättä tarkkaan harkittu strategia. Isis noudattaa Al-Qaida-johtaja Osama bin Ladenin oppeja. Se ei halua välttää sotaa vaan nimenomaan jatkuvilla kauhu-uutisilla houkutella läntisen maailman mukaan maasotaan, jonka voittaminen vieraalla maaperällä on tunnetusti vaikeaa.

Nyt kun Venäjäkin on lähtenyt voimallisemmin mukaan konfliktiin – tai ainakin joihinkin niistä nimutkaisista ja sekavista konflikteista, joita alueella velloo –, tulee tilanne olemaan entistä monimutkaisempi. Monet taisteluista tulevat myös väistämättä lisäämään kulttuuriperinnön tuhoa. Pommien osumatarkkuus ei tunnu niin hirvittävästi uusimmasta tekniikasta huolimatta lisääntyneen – kuten viimeaikaiset uutiset Naton toimista ovat jälleen kerran osoittaneet. Erotuksena vain se, että kyse ei ole barbariasta vaan vahingosta. Tarkoituksellisinakin sivistyneen lännen pommitukset kyetään useimmiten perustelemaan rationaalisena toimintana, jonka päämääränä on ihmiskunnan yhteinen hyöty.

Eurooppa on täynnä kokonaan tuhottuja kulttuurikohteita.

Sivistyneen lännen on myös syytä muistaa omatkin tuhonsa. Olen vähän aikaa sitten käynyt Berliinissä ja katsellut toisen maailmansodan pommituksissa vuonna 1943 tuhoutunutta Keisari Wilhelmin muistokirkkoa, jonka rauniot jätettiin muistomerkkimäisesti pystyyn – muistomerkkinä sodan tuhoille. Itse asiassa koko Eurooppa on täynnä kokonaan tuhottuja kulttuurikohteita tai tällaisia osin tuhottuja ja muistomerkeiksi muuntuneita raunioita.

On vaikea uskoa Isisin voittoon ja vakiintumiseen edes Syyrian ja Irakin alueilla. Jonain päivänä osa johtajista istuu oikeuden edessä syytettyinä maailmanperinnön tuhoamisesta. Tästä syntyy juuri nyt ennakkotapauskin. Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa alkoi syyskuun lopulla oikeudenkäynti, jossa syytettyjen penkillä istuu malilainen Ahmad Al Faqi Al Mahdi. Tässäkin tapauksessa kyseessä on UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvasta kohteesta, koko Timbuktun kaupungista. Islamistit valloittivat Timbuktun vuonna 2012 ja tuhosivat muun muassa 14 sen 16:sta mausoleumista, jotka oli pystytetty paikallisten ajattelijoiden haudoille. Hyökkääjät totesivat rakennukset kuvainpalvonnan toteemeiksi.

Al Mahdin juttu on ensimmäinen kerta, kun Haagin tuomioistuin käsittelee sotarikoksena uskonnollisten tai historiallisten monumenttien tuhoamista. Syytteen pohjana on Rooman perussääntö, joka tuli voimaan vuonna 2002. Al Mahdin mahdollisella tuomiolla Haagissa ei kuitenkaan ole pelotevoimaa. Yksikään Isisin johtajista, joka määrää seuraavan kulttuurikohteen tuhoamisen, ei taatusti mieti peloissaan tulevaa tuomiotaan. Isisin kauhisteleminen barbaarisina villi-ihmisinä ei sekään johda mihinkään. Isis toimii paljon rationaalisemmin kuin haluamme uskoa. Tilannetta voi purkaa omalta osaltaan se, että sivistynyt länsi tunnustaa omien intressiensä tuottaman roolin Irakin ja Syyrian alueella. Ilman meitä ei Isisiä ehkä olisi. Onneksi tulossa on maailma, missä fossiilisen energiasyötteen rooli vähenee tuntuvasti.

  • Katkeroidu elämälle ja riitele perinnöstä Vartion mestariteoksen hengessä – osallistu Lukupiiriin!

    Osallistu keskusteluun tai soita studioon la 28.3. klo 19!

    Hänen olivat linnut on kertomus pappilan palon seurauksista, sukuriidoista, perhehelvetistä ja pikkukylän sosiaalisesta todellisuudesta. Marja-Liisa Vartion romaania on pidetty yhtenä suomalaisen modernin kirjallisuuden merkkiteoksena. Kirjan kahden onnettoman, rakkautta vaille jääneen naisen tarinan, voi hyvin lukea feministisenä kannanottona.

  • Koronasta bamlataan eri tavalla Stadissa kuin landella

    Slangista ja koronasta on erilaisia fiiliksiä.

    Jengillä on snadisti erilaiset vibat slangin oikeaoppisuudesta, kuten tällä hetkellä myös koronaepidemiasta. Aristoteleen kantapään toimittaja funtsi, että koska tilanne maailmassa ei ole just nyt yhtään kliffa, täytyy koronasta skrivaa myös omalla slangilla.

  • Avaruusromua: Siis teitä kiinnostaa tämä musiikki?

    Erikoista, että Lontoossa oltiin kiinnostuneita.

    En ole koskaan kuullut hänestä, eikä minulla sitä paitsi ole aikaa kuunnella mitään BBC:tä! Näin vastasi Edgar Froese, kun eräs saksalainen musiikkijournalisti soitti hänelle keväällä 1973 ja kysyi tunsiko hän Lontoossa asuvaa John Peel -nimistä tiskijukkaa. Soittaja kertoi John Peelin soittaneen Tangerine Dreamin musiikkia ohjelmissaan BBC:llä jo useasti. Pian yhtye sai telexin brittiläiseltä Virgin -levy-yhtiöltä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Tarvitaanko nyt onnellisia loppuja?

    Hikmet: "Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin."

    “Lähettäkää minulle kirjoja, jotka päättyvät hyvin.” Olen hyräillyt viime päivinä turkkilaisen runoilijan Nâzim Hikmetin 1940-luvulla kirjoittamaa runoa. Runosta on nimittäin sävelletty laulu, jota itsekin sain laulaa keikoilla 1990-luvun puolivälissä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri