Hyppää pääsisältöön

Suomen ainoa kirjallisuuden nobelisti oli riskisijoitus

Kirjailija Frans Emil Sillanpää
Kirjailija Frans Emil Sillanpää Kuva: Ylen arkisto kirjailija frans emil sillanpää

Otava pelasi uhkapeliä, kun se vuonna 1929 osti kirjailija F. E. Sillanpään talliinsa. Suuri sijoitus kannatti, kun vuosikymmen myöhemmin Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Kirjallisuuskin on riskisijoitus.

Kirjallisuus ja ennen kaikkea sen kustantaminen ovat huonoa bisnestä. Suurimmasta osasta julkaistuista kirjoista ei ole voiton ja taloudellisen menestyksen tuojiksi. Asiakkaiden maku on ailahteleva, kirjailijat noudattavat kustannussopimuksia halutessaan ja aina joku viisastelija on saarnaamassa “kirjan kuolemasta”. Ei ole siis mikään ihme, että kustantajatkin kaipaavat välillä suuria kirjallisia voittoja monien ottamiensa riskien vastapainoksi.

Kaikkein suurin voitto on tietenkin Nobel-palkinto. Suorastaan taianomainen kirjallisuuspalkinto tekee voittajastaan samantien maailmanlaajuisen rahasammon, jonka menestyksestä pääsevät nauttimaan myös kustantajat.

Operaatio Sillanpää

Suomen ainoa Nobel-kirjailija Frans Eemil Sillanpää oli kallis mies. 1920-luvulla rahat menivät Saavutus-nimisen huvilan rakentamiseen, eikä uusia romaaneja oikein syntynyt. 20-luku oli kirjallisesti kuivahkoa aikaa, mutta juomatottumusten puolesta kosteaa. Sillanpää teki velkaa ja lopulta Saavutus-huvilan sähkötkin katkaistiin maksamattomien laskujen takia. Sillanpään pitkäaikaisen kustantajan WSOY:n oli pakko ottaa kirjailijan huvila haltuunsa velkojen pantiksi ja Sillanpää muutti perheineen Tampereelle.

Otava osti Sillanpään WSOY:ltä velkoineen päivineen.

Vuonna 1929 tapahtui operaatio, joka on ainutlaatuinen suomalaisen kustannustoiminnan historiassa: Otava osti Sillanpään WSOY:ltä velkoineen päivineen.

- Täysin uniikki tapaus, sanoo kustannustoimintaa tutkinut historioitsija Kai Häggman.

Kauppahinta oli 633000 markkaa (nykyrahassa yli 100000 euroa), mutta sijoitus todella kannatti. 1930-luvun alussa Sillanpää julkaisi Nuorena nukkunut (1931), Miehen tie (1932) ja Ihmiset suviyössä (1934) -romaanit. Vuonna 1939 kirjailijalle myönnettiin Nobelin palkinto. Vaikka Sillanpään kirjoista tuli taloudellinen menestys, tuhlaavaa elämäntyyliään hän ei muuttanut.

Sijoituskirjallisuus

WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson sanoo, että jokaisen kirjan kustantaminen on riskisijoitus.

- Siitä pitäisi voida myös puhua, Carlson sanoo.

Kirjallisuuden ajatteleminen sijoituksena on Carlsonin mukaan herkkä asia kirjallisuuspiireissä. Myyvään kirjaan tehdyt panostukset aiheuttavat välillä mielipahaa niiden kirjailijoiden joukossa, jotka saavat vähemmän huomiota.

F. E. Sillanpää oli kuin luonnostaan sellainen verkostoituja ja itsensä markkinoija, joista kustantajat nykyäänkin haaveilevat. Hänelle povattiin Nobelia koko 30-luvun ajan ja hän matkusteli sen mukaisesti markkinoimassa itseään.

- Hänellä oli hyvät suhteet erityisesti Ruotsiin, Kai Häggman sanoo.

Sillanpään ja Otavan läheisestä suhteesta kertoo sekin, että kustantaja järjesteli kirjailijan talousasioita myös sodan jälkeen. Otava piti huolta siitä, että Suomen ainoan kirjallisuuden nobelistin ei tarvinnut huolehtia raha-asioista vanhoilla päivillään.

On isompi riski ostaa kaivinkone ja alkaa kaivinkoneyrittäjäksi.

Tällaista sitoutumista kirjailijan elämään ei nykyisessä kustannustoiminnassa näe. Kirjailija on taloudellisena sijoituksena pieni.

- Olen aina sanonut, että on isompi riski ostaa kaivinkone ja alkaa kaivinkoneyrittäjäksi. Kirjallisuudessa investoinnit ovat kuitenkin pieniä, Kai Häggman sanoo.

Ehkä kirjailijatkaan eivät ole enää niin sitoutuneita kustantajiinsa, vaan kustannussopimuksia kilpailutetaan kuin mitä tahansa työsuhdetta.

Ukrainalaissyntyinen Svetlana Aleksijevitš sai Nobel-palkinnon
Elävä arkisto: F. E. Sillanpää kiittää kansaa ja sen hienoimpia virkamiehiä
All Nobel Prizes in Literature
Prisma Studio: Tiesitkö tämän Nobel-palkinnoista?

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri