Hyppää pääsisältöön

Suomen ainoa kirjallisuuden nobelisti oli riskisijoitus

Kirjailija Frans Emil Sillanpää
Kirjailija Frans Emil Sillanpää Kuva: Ylen arkisto kirjailija frans emil sillanpää

Otava pelasi uhkapeliä, kun se vuonna 1929 osti kirjailija F. E. Sillanpään talliinsa. Suuri sijoitus kannatti, kun vuosikymmen myöhemmin Sillanpää sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Kirjallisuuskin on riskisijoitus.

Kirjallisuus ja ennen kaikkea sen kustantaminen ovat huonoa bisnestä. Suurimmasta osasta julkaistuista kirjoista ei ole voiton ja taloudellisen menestyksen tuojiksi. Asiakkaiden maku on ailahteleva, kirjailijat noudattavat kustannussopimuksia halutessaan ja aina joku viisastelija on saarnaamassa “kirjan kuolemasta”. Ei ole siis mikään ihme, että kustantajatkin kaipaavat välillä suuria kirjallisia voittoja monien ottamiensa riskien vastapainoksi.

Kaikkein suurin voitto on tietenkin Nobel-palkinto. Suorastaan taianomainen kirjallisuuspalkinto tekee voittajastaan samantien maailmanlaajuisen rahasammon, jonka menestyksestä pääsevät nauttimaan myös kustantajat.

Operaatio Sillanpää

Suomen ainoa Nobel-kirjailija Frans Eemil Sillanpää oli kallis mies. 1920-luvulla rahat menivät Saavutus-nimisen huvilan rakentamiseen, eikä uusia romaaneja oikein syntynyt. 20-luku oli kirjallisesti kuivahkoa aikaa, mutta juomatottumusten puolesta kosteaa. Sillanpää teki velkaa ja lopulta Saavutus-huvilan sähkötkin katkaistiin maksamattomien laskujen takia. Sillanpään pitkäaikaisen kustantajan WSOY:n oli pakko ottaa kirjailijan huvila haltuunsa velkojen pantiksi ja Sillanpää muutti perheineen Tampereelle.

Otava osti Sillanpään WSOY:ltä velkoineen päivineen.

Vuonna 1929 tapahtui operaatio, joka on ainutlaatuinen suomalaisen kustannustoiminnan historiassa: Otava osti Sillanpään WSOY:ltä velkoineen päivineen.

- Täysin uniikki tapaus, sanoo kustannustoimintaa tutkinut historioitsija Kai Häggman.

Kauppahinta oli 633000 markkaa (nykyrahassa yli 100000 euroa), mutta sijoitus todella kannatti. 1930-luvun alussa Sillanpää julkaisi Nuorena nukkunut (1931), Miehen tie (1932) ja Ihmiset suviyössä (1934) -romaanit. Vuonna 1939 kirjailijalle myönnettiin Nobelin palkinto. Vaikka Sillanpään kirjoista tuli taloudellinen menestys, tuhlaavaa elämäntyyliään hän ei muuttanut.

Sijoituskirjallisuus

WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja Anna-Riikka Carlson sanoo, että jokaisen kirjan kustantaminen on riskisijoitus.

- Siitä pitäisi voida myös puhua, Carlson sanoo.

Kirjallisuuden ajatteleminen sijoituksena on Carlsonin mukaan herkkä asia kirjallisuuspiireissä. Myyvään kirjaan tehdyt panostukset aiheuttavat välillä mielipahaa niiden kirjailijoiden joukossa, jotka saavat vähemmän huomiota.

F. E. Sillanpää oli kuin luonnostaan sellainen verkostoituja ja itsensä markkinoija, joista kustantajat nykyäänkin haaveilevat. Hänelle povattiin Nobelia koko 30-luvun ajan ja hän matkusteli sen mukaisesti markkinoimassa itseään.

- Hänellä oli hyvät suhteet erityisesti Ruotsiin, Kai Häggman sanoo.

Sillanpään ja Otavan läheisestä suhteesta kertoo sekin, että kustantaja järjesteli kirjailijan talousasioita myös sodan jälkeen. Otava piti huolta siitä, että Suomen ainoan kirjallisuuden nobelistin ei tarvinnut huolehtia raha-asioista vanhoilla päivillään.

On isompi riski ostaa kaivinkone ja alkaa kaivinkoneyrittäjäksi.

Tällaista sitoutumista kirjailijan elämään ei nykyisessä kustannustoiminnassa näe. Kirjailija on taloudellisena sijoituksena pieni.

- Olen aina sanonut, että on isompi riski ostaa kaivinkone ja alkaa kaivinkoneyrittäjäksi. Kirjallisuudessa investoinnit ovat kuitenkin pieniä, Kai Häggman sanoo.

Ehkä kirjailijatkaan eivät ole enää niin sitoutuneita kustantajiinsa, vaan kustannussopimuksia kilpailutetaan kuin mitä tahansa työsuhdetta.

Ukrainalaissyntyinen Svetlana Aleksijevitš sai Nobel-palkinnon
Elävä arkisto: F. E. Sillanpää kiittää kansaa ja sen hienoimpia virkamiehiä
All Nobel Prizes in Literature
Prisma Studio: Tiesitkö tämän Nobel-palkinnoista?

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.