Hyppää pääsisältöön

Bingon SM-kisat miteltiin arvokkaissa puitteissa

Suomen bingonpelaajien kerma kokoontui vuonna 1989 Helsinkiin kilpailemaan huutolajin paremmuudesta. Dopingtestit suoritettiin jo kisapaikkana toimineen Finlandia-talon ulko-ovella.

Ei siinä ole mainintaa, ettei saa olla kännissä!― Bingopeluri, jota ei laskettu sisälle SM-kisoihin

Pääasiassa selvin päin tilaisuudessa esiintynyt bingoväki oli ilohenkistä ja innostunutta joukkoa. Monelle osallistujalle tämä urheilumuoto oli pikainen rentoutumishetki ja SM-kisatkin ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma.

Suositusta lajista oli joka tapauksessa kyse. Finlandia-talolle kerääntyi ympäri Suomea valikoitu ja peräti 1200 henkilön "bingoaateli", joka kisaili 50 000 markan voittopalkinnosta. Bingon SM-kisat avasi vuoden 1972 olympiavoittaja Pekka Vasala (1500 m), joka toimi kilpailun toiminnanjohtajana.

Vaikka kaikki eivät kenties suostuneet pitämään bingoa urheiluna, oli se kiistämättä rahapeli, useimpien mielestä vieläpä uhkapeli. Samalla bingo oli liiketoimintaa parhaimmillaan. Vuonna 1989 Suomesta löytyi 150 erityistä bingohallia. Samaan aikaan bingoa voitiin kuitenkin pelata oikeastaan missä tilaisuudessa tahansa.

Bingossa on yli puolen miljardin liikevaihto, josta puhtaasti urheilulle jäävä voitto on yli 35 miljoonaa markkaa.― Pekka Vasala, toiminnanjohtaja.

Bingo oli suomalaisen urheilutoiminnan merkittävä rahoittaja. Rahapelin menestyksellä oli kuitenkin myös nurja puoli. Kun urheiluseurat siirtyivät tanssiaisten järjestämisestä bingoon, jäi Suomessa monia tanssilavoja lahoamaan pystyyn.

Bingo ei ollut vuonna 1989 pelkästään eläkeläisten laji. Harrastajia löytyi lähes kaikista ikäryhmistä, ammattiin katsomatta. Suomalaisten bingoajien keski-iän arvioitiin osuvan jonnekin 40. ja 50. ikävuoden välille. Ohjelmavuoden Suomen mestariksi ei kruunattukaan alan prototyyppinä pidettyä vanhempaa naishenkilöä, vaan 22-vuotias tekniikan alan opiskelijamies Michael Walzer.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto