Marja Hintikka
Yle
Aamusta se alkaa – lapsen ehdoilla eläminen. Syötän, puen, puunaan ja palvelen. Siivoan pikkuautot kolmisenkymmentä kertaa laatikkoon ja toistan väsymättä lausetta: ”Ethän huiski veikkaa."
Valmistan ruoan vain kuullakseni, kuinka pahaa se tällä kertaa on ja syön itse tähteet lautaselta. Kun viimein pääsen henkilökohtaiselle vapaa-ajalleni töihin, on tukkani takussa kuin Bob Marleylla ja lempipaita väärinpäin. Johan tässä tekisi mieli sirotella tuhkaa päällensä ja laulaa ”I Will Be A Martyyyyyr...”
Menkää, tehkää ja rentoutukaa - silloin olette parempia vanhempia lapsillenne!
Kahvipöytäkeskusteluissa olen aina painokkaasti sitä mieltä, että pahinta lapselle on vanhempi, joka ei ota vastuuta onnellisuudestaan, urastaan ja unelmistaan. Kannustan äänekkäästi jokaista äitiä ja isää, joka miettii epäröiden uuden harrastuksen aloittamista tai kahden yön lemmenlomaa Barcelonaan. Menkää, tehkää ja rentoutukaa - silloin olette parempia vanhempia lapsillenne! Puheenvuoroni loppuun siteeraan ihailemaani lastenpsykiatria Raisa Cacciatorea: ”Lapset eivät kohtele itseään siten, kuin sinä kohtelet heitä vaan siten, kuin sinä kohtelet sinua, itseäsi." Silti epäonnistun tässä haasteessa omassa arjessani. Miksi?
Olen aina ollut viimeisen päälle suorittaja ja saavuttanut suorittamisellani monia asioita, jotka ovat tuntuneet kaukaisilta unelmilta tai jopa utopioilta. Menestyksen kaavaa toistamalla ja sopivasti riskejä ottamalla olen pärjännyt – ja kyllä, kieltämättä on ollut mukavaa olla oman elämänsä onnellinen herra, jolle mikään ei ole mahdotonta.
Vanhemmuudessa onnistumiseen ei ole olemassa kaavaa tai mittaria.
Äitiyden myötä olen kuitenkin saanut heittää roskakoriin kaikki käsitykseni elämän syy-seuraussuhteista ja menestyksen kaavoista. Katkeraa kalkkia niellen olen joutunut opettelemaan, että vanhemmuudessa onnistumiseen ei ole olemassa kaavaa tai mittaria. Siinä voi menestyä vain suhteessa itseensä – ja mittarointi onnistuu vain sielunsa syövereitä hiljaa tutkiskellen.
Äitinä tai isänä olemisesta ei voi odottaa palkintoa, harvemmin edes kiitosta. Väitänkin, että on terveellisempää kuluttaa kaikki rahat omiin joogaretriitteihinsä kuin säästää perintöä lapsille ja kuolla katkerana, kun ne eivät sitten käyneetkään saattokodissa katsomassa. Väitänkin, että jos haluat palkintoja, selkeitä syy-seuraussuhteita ja julkista suitsutusta, kannattaa pysyä työelämässä, tehdä uraa ja hankia paljon rahaa. Lopettaa perheestä haaveilu a.s.a.p. Vanhemmuuden palkinnot nimittäin ovat piilossa pienissä hetkissä: kun legot menevät laatikkoon ja ruoka maistuukin hyvältä. Kun päivä päättyy hymyyn & haliin.
Minulta kesti varsin pitkään oivaltaa, että äitinä olen edelleen vastuussa ensisijaisesti itsestäni.
Minulta kesti varsin pitkään oivaltaa, että äitinä olen edelleen vastuussa ensisijaisesti itsestäni. Vanha kunnon happinaamariteoria toimii: laita maski ensin itsellesi ja sitten vasta lapsellesi, juuri niin kuin niissä ilmailualan kuuluisissa turvaohjeissa sanotaan. Onnellinen äiti ja isä ovat yhtä kuin onnelliset lapset. Siksi oman syyllisyydentunteen työstäminen on yksi vanhemmuuden tärkeimmistä jumppaliikkeistä.
Älkäämme siis uhrautuko! Antakaamme itsellemme oikeus sanoa edes kerran viikossa hyvällä omallatunnolla – aikuiset ensin. Olen mukana talkoissa.
Marja Hintikka Live
Yle TV2 maanantaisin klo 21 alkaen 12.10.
Yle Puhe tiistaisin klo 16 alkaen 13.10.
yle.fi/mhl
#yleMHL
MHL Facebookissa
MHL Twitterissä
MHL Instagramissa
Lisää ohjelmasta
