Hyppää pääsisältöön

Tiede uskoi pitkään pääskyjen talvehtivan järven pohjamudassa

Pääskyt pohjamudissa.
Koska ei tiedetty, minne pääskyt talveksi katoavat, kansanperinne keksi laittaa ne järven pohjamutiin horrostamaan. Pääskyt pohjamudissa. Kuva: Yle / Markku Sipi kansanperinne

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, pääskyjen uskottiin ennen talvehtivan järven pohjassa, liejuun kaivautuneina. Kenties vielä uskomattomampaa on se, että tiede talsi kansanperinteen jalanjäljillä vielä 1800-luvulla.

Pääskyjen talvehtimisesta ei meinattu saada selkoa. Ei sitten millään. Edes legendaarinen biologi, "kasvitieteiden ruhtinas" Carl von Linné (1707–1778) ei uskonut pääskyjen katoavan talveksi etelään.

Linnut olivat alkaneet kiinnostaa Euroopan oppineita jo 1500-luvulla ja vielä laajemmin seuraavalla vuosisadalla, mutta mikään ei ollut muuttunut. Erityisesti Euroopan pohjoisosissa pohjaliejuteoria oli yhä voimissaan. Pohjoismaiden kanssa samassa veneessä väärään suuntaan soutivat muun muassa Englanti, Saksa ja Puola.

– Tyypillinen tilanne tieteessä, sanoo biologi, ornitologi Pertti Koskimies.

– Kestää aikansa, joskus vuosikymmeniäkin, että joku uusi ajatus vakiintuu muutaman tutkijan uudenlaisesta tuloksesta tieteellisesti todistetuksi yleistiedoksi. Epäileväthän jopa jotkut akateemisestikin koulutetut ihmiset edelleen evoluutiota, vaikka se selittää parhaalla mahdollisella tavalla kaiken sen, mitä me biologit luonnossa näemme.

Tarinoita pönkittämässä

Pohjoisessa teoriaa pääskyjen vetisestä talvesta oli pönkittänyt ruotsalainen historioitsija Olaus Magnus (1490–1557). Hän kirjoitti teoksessaan Pohjoisten kansojen historia kalastajista, jotka nuottasivat talvehtivia pääskyjä vedestä.

Magnus myönsi, että erilaisiakin näkemyksiä oli, mutta pohjaliejuteoria sai silti lukuisia tukijoita. Erityisesti suomalainen luonnontutkija Sigfrid Aronus Forsius (1560–1624) toisti lähes sanatarkasti Magnuksen kuvauksen 1600-luvun alussa. Vuosisadan kuluessa julkaistuissa väitöskirjoissa pohjaliejuteoriasta puhuttiin laajalti totuutena.

Keski-Eurooppa edellä

Keski-Euroopassa lintujen syysmuuttoteoria alkoi yleistyä 1700-luvun alkupuoliskolla. Muuttoa havainnoitiin ja testattiin.

Saksassa Frisch-nimellä kirjoissa tunnettu tutkija merkitsi pääskyjä värjätyllä langalla 1730–1760-luvuilla. Koska väri ei talvessa valjahtanut, hän päätteli, etteivät linnut voineet liota vedessä.

Pääskyt muutolla.
Pääskyt muutolla. Kuva: Yle / Markku Sipi kansanperinne

Pohjolaan 1700-luku ei kuitenkaan puhaltanut uutta tuulta. Vuonna 1757 Uppsalan yliopiston professorin Carl von Linnén johdolla julkaistu väitöskirja lintujen muutosta esitti edelleen pääskyjen talvehtivan järvien pohjamudassa.

Linnéllä oli ymmärrettävä perustelu, huomauttaa Pertti Koskimies: pääskyt alkoivat lennellä Linnén pihapiirissä pian sen jälkeen, kun jäät sulivat. Pääskyt saapuvat tänäkin päivänä Pohjolaan pian jäidenlähdön jälkeen.

Soraääni Turusta

Sitten tieteellistä keskustelua ravistelivat Turun Akatemian tutkijat Johan Leche ja Johan Grysselius. He esittivät vuoden 1764 väitöskirjassaan mullistavan teorian pääskyjen talvimuutosta.

Leche ja Grysselius kumosivat pohjamutateorian askel askeleelta. He esittivät, ettei pääsky selviä hyisen kylmässä vedessä hengittämättä talven yli. He päättelivätkin, että linnut etsivät itselleen talveksi turvapaikan Afrikan lämmöstä, erityisesti Egyptistä.

Vaikka jo suomalaisessa kansanperinteessä lintujen sanottiin lentävän talveksi maan ja taivaan raosta lämpimään Lintukotoon, tuntui entisajan ihmisistä uskomattomalta, että pienet linnut voisivat lentää syksyllä pitkiä matkoja etelään.

Kiistelty tutkimus vaipui unholaan

Lechen ja Grysseliuksen tutkimus herätti huomiota myös maailmalla. Vaikutusvaltainen, nykyaikaisen ekologian isäksikin tituleerattu Carl von Linné kuitenkin vaimensi Lechen ja Grysseliuksen työjäljen – koska oli itse eri mieltä.

Kesti vielä yli sata vuotta ennen kuin tiede lopulta kumosi pohjaliejuväitteen myös Pohjolan perukoilla. Lintutiede vakiintui Suomessa 1800-luvulla, vaikka Turun palossa 1827 aiemmat tiedot pitkälti tuhoutuivat.

– Sinänsä pääskyjen talvehtimisen ihmettely vielä parisataa vuotta sitten kuulostaa surkuhupaisalta, kun jo Homeros kirjoitti 2700 vuotta sitten kurkien muuttavan Välimeren yli etelään, kertoo Pertti Koskimies.

Aristoteles tiesi 300-luvulla eKr. monien lintujen muuttavan talveksi pois. Hän tosin epäili osan lajeista muuttuvan toisiksi lajeiksi.

– Kätevä selitys sekin joidenkin lintujen puuttumiseen talvella, Koskimies huvittuu.

Lisää aiheesta


Jutussa käytetyt lähteet:
Ornitologi Pertti Koskimiehen asiantuntijahaastattelu
Irma-Riitta Järvinen 2005: Pieni lintukirja. Suomalaista kansanperinnettä.
Antero Järvinen, 1991: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä.
Esa Lehikoinen, Risto Lemmetyinen, Timo Vuorisalo & Sari Kivistö 2009: Suomen lintutieteen synty. Turun akatemian aika.
Tim Birkhead 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto