Hyppää pääsisältöön

B-boy, joogi ja huippukokki tulevat kotiisi – virtuaaliharrastajan ei tarvitse poistua olohuoneestaan

Toimittaja testasi breakdancen alkeita omassa 24-neliöisessä kodissaan nettitanssikoulun välityksellä. Voiko kaiken nykyään hoitaa kodista käsin?

Perinteinen tapa harrastaa esimerkiksi joogaa saa rinnalleen virtuaaliharrastamisen muotoja. // Kuva: EPA / Kim Ludbrook

Lokakuu, kylmä sade ja ankea viima latistavat. Kyllähän harrastuksista tulisi parempi mieli, mutta vuodenaika ei inspiroi poistumaan asunnosta.

Nykyään ei tarvitsekaan lähteä tanssitunnille tai joogastudiolle. Teknologian avulla harrastukset voi tuoda kotiinsa.

Siis esimerkiksi näin: Kokkikurssin asemesta voi katsoa YouTubesta videoita siitä, miten flambeerataan. Joogaharrastaja voi ottaa videopuheluyhteyden Keski-Euroopassa sijaitsevaan joogiin, joka vetää tunnin ihmisille ympäri maailmaa ja antaa livenä ohjeita ja palautetta. Kielikurssin luennot voi seurata kotitietokoneeltaan ja lähettää opettajalle kysymyksiä.

Kutsutaan tätä vaikkapa virtuaaliharrastamiseksi. Sehän kuulostaa ihanteelliselta mukavuudenhaluiselle (laiskalle) ihmiselle – kokeillaan!

Omaksi virtuaaliharrastuksekseni valikoituu breakdance, jota voi opiskella esimerkiksi sähköisessä B-Boy & B-Girl Dojo -tanssikoulussa. Olen käynyt yhden aivan perinteisen breikkauskurssin useita vuosia sitten, mutta suurin osa noista opeista on autuaasti unohtunut.

Nettisaitti auki, sisäänkirjautuminen, ensimmäinen video pyörimään. Nettitanssikoulun opettajat Jussi Sirviö ja Anniina Tikka ovat saapuneet virtuaalisesti kotiini.

Breikkaamisessa tärkeintä ei ole se, mitä teet, vaan miten teet sen, ääni videolla kertoo.

Ja tosiaan, tärkeintä ei ole myöskään se, missä teet. En ole varsinaisesti koskaan ajatellut omaa 24-neliöistä yksiötäni tanssistudiona, mutta sellainen siitä on nyt tullut. Huonekaluja rymsteeraamalla sivuun ja nurkkiin olen raivannut lattialle pienen tilan, josta breakdance-osaamiseni saa nyt versota.

On kyllä vähän outo olo. Juomapullo on valmiina ja treenivaatteet päällä. Mutta toisaalta omat tiskit lojuvat tiskialtaassa ja rappukäytävästä kuuluu naapureiden ääniä. Ennen kuin alan opiskella ensimmäisiä askelkuvioita, huolestuttaa, että yksinjorailusta tulee pelkästään itsetietoinen ja kiusaantunut fiilis.

Ennen kuin alan opiskella ensimmäisiä askelkuvioita, huolestuttaa, että yksinjorailusta tulee pelkästään itsetietoinen ja kiusaantunut fiilis.

Tämä on yleistä, kertoo tanssikoulun ohjaaja ja Suomen tunnetuimpiin breakdance-tanssijoihin lukeutuva Anniina ”A.T.” Tikka haastattelussa.

– Monella on ehkä etukäteen vähän sellainen olo, että mitenköhän tämä sitten toimii konkreettisesti. Monet ovat kyselleet, mikä tämä oikein on.

Mutta, Tikka muistuttaa, nettitanssikoulu ei ole pelkästään opetusvideoiden katsomista ja yksinäistä koreografioiden toistamista. Jumppavideoitahan on ollut maailman sivu. Neonväriset, trikooasuiset jumppanaiset marssivat kotien videonauhureihin Jane Fondan johdolla vuosikymmeniä sitten. Virtuaaliharrastamisen juju on interaktiivisuudessa; siinä, että on mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa muiden tanssikoululaisten kanssa keskusteluforumilla, ja opettajien järjestämissä videotapaamisissa eli webinaareissa voi kysyä heiltä livenä kysymyksiä.

Varsinaiset tanssitunnit tehdään kuitenkin itsenäisesti. Alan treenata perusaskeleita, ensimmäisenä vuorossa 2 step. Tämähän ei olekaan vaikeaa: jalkaa siirrellään toisen viereen, puolelta toiselle, rytmikkäästi musiikin tahtiin.

Kun katsot tanssijaa, kaikella on väliä. Tanssi on visuaalinen juttu, videolla muistutetaan.

Seuraa ensimmäinen oivallus: Kyse ei ole vain siitä, siirränkö jalkaa oikealla rytminiskulla oikeaan kohtaan. Tärkeää on synnyttää myös tyylikäs vaikutelma, saada breikkaamiseen hyvä flow. Jään heti hiomaan paria askelkuviota –  indian stepiä ja salsa stepiä – jotta pahin puupökkelömäisyys karsiutuisi.

Oma asunto aiheuttaa kyllä haasteensa. 24 neliötä ei ihan meinaa riittää tanssituntia varten. Törmään pariin otteeseen sänkyyn, kerran olen sotkeutua sähköjohtoihin.

Onkohan koti sittenkään ihan oikea paikka tanssitunneille? Eikö juuri harrastusten pitäisi olla syy lähteä kotoa jonnekin?

Kun miettii taviksille tarkoitettua uutta teknologiaa, tuntuu siltä, että aika moni juttu johtaa siihen, ettei tarvitse lähteä mihinkään tai kohdata ketään. Vaatteet voi nettishoppailla, elokuvan striimata, ruokaostokset tilata kotiin. Veroilmoituksen voi täyttää netissä, opintotukea hakea sähköisesti, enkä ole kuullut vuosiin kenestäkään, joka olisi ostanut lentoliput matkatoimiston palvelutiskiltä.

Vieraannuttaako digivallankumous meidät toisistamme?

- Kritiikki siitä, että ei lähdetä kotoa mihinkään, kun voidaan käyttää nettiä, on aika vanha ja tyypillinen, sanoo Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin professori Jaakko Suominen.

Jo tieteiskirjailija Isaac Asimov maalaili tieteiskirjoissaan 1950- ja 60-luvulla dystopisia tulevaisuuden yhteiskuntia, joissa ihmiset asuvat etäällä toisistaan ja pitävät yhteyttä toisiinsa teleyhteyden avulla.

- Mutta voi ajatella toisin päin. Vaikka kotona pysymisen mahdollisuudet lisääntyvät, niin verkon kautta tehtävät asiat ovat sellaisia, jotka houkuttelevat jossain vaiheessa lähtemään tapaamaan toisia käyttäjiä ihan livenä. Monessa nettiharrastuksessa livemiitit ovat suosittuja. Eli voisi kuvitella, että vaikka joku tarjoaa harrastuspalveluita verkon välityksellä, siihen liittyy myös jonkinlaista yhteisöllistä toimintaa, Suominen sanoo.

Lattialla ähistessäni kick outsien parissa pohdin, että vaikka netin käyttö tavallisesti yhdistetään passiiviseen oleiluun, itse vietän aktiivisinta koti-iltaa aikoihin. Normaalisti ehkä datailisin netissä, kuuntelisin musiikkia tai katsoisin jotain tv-sarjaa. Nyt olen tehnyt itselleni haastavia liikeratoja, pannut lihakseni koetukselle ja hikoillut jumppapyyhkeen märäksi.

Tätä korostaa Anniina Tikkakin:

- Uskon, että varsinkin nuorison keskuudessa on jopa ongelmakin, että ei liikuta ja ollaan netissä niin paljon. Toivomme, että voimme auttaa siinä ja yhdistää nämä asiat, netin ja liikkumisen, ja olla näin ajan hermolla, jotta nuorisokin jaksaa harrastaa tanssia ja urheilua.

Voisiko tällainen tapa harrastaa yleistyä? Ainakin Tikan ja Sirviön tanssikoulu on levinnyt nopeasti: B-Boy & B-Girl Dojo avattiin toukokuussa, ja nyt käyttäjiä on jo 27 maassa. Tikan mukaan 90 prosenttia breikkikoulun harrastajista on ulkomaalaisia.

Kyllähän se vähän vieraalta tuntuu, että tanssiopettaja opettaa nettivideolla ja webinaarissa. Mutta vähän vieraalta tuntui joskus soittaa ensimmäinen Skype-puhelu. Nykyään se on arkipäivää.

Kyllähän se vähän vieraalta tuntuu, että tanssiopettaja opettaa nettivideolla ja webinaarissa. Mutta vähän vieraalta tuntui joskus soittaa ensimmäinen Skype-puhelu. Nykyään se on arkipäivää.

- Uskon, että valmius virtuaaliharrastamiseen lisääntyy ja teknologia muuttuu tässäkin suhteessa näkymättömäksi. Että ei enää edes ajatella, että siinä on mitään ihmeellistä. Se toinen henkilö on tavallaan jossain muualla, mutta teknologiavälitteisesti kuitenkin läsnä, mutta siihen välitteisyyteen ei kiinnitetä huomiota, Suominen sanoo.

Kaikki uusi herättää kuitenkin ihmisissä aina myös vastareaktioita. Monet ovat kuin kotonaan internetissä, mutta vaikka somettaisi päivittäin ja kulkisi älypuhelin taskussaan joka paikkaan, kaikki eivät ole valmiita kutsumaan jumppaohjaajaa kotiinsa webbikameran välityksellä.

- Voi olla, että tässä vaiheessa se raja-aita on vielä nähtävissä. Mutta varmasti on jo paljon ihmisiä, jotka ei pidä sitä mitenkään ihmeellisenä vaan ajattelee, että mikä ettei, Suominen sanoo.

Runsas tunti breakdancea omassa kodissa takana. Aika hauska fiilis: jalkojen lihaksissa virtaa hyvää energiaa, ja olen hyvällä tuulella siitä, että olen käyttänyt illan opettelemalla breakdancea enkä esimerkiksi katsomalla Hottiksia.

Silti mietin, onko web-tanssituntien jatkuva saatavuus hyvä vai huono asia. Jos olisin ilmoittautunut perinteiselle breakdance-kurssille, olisi todennäköisesti korkeampi kynnys skipata tunti. Seuraavan virtuaalitanssitunnin taas voin tehdä ihan milloin vaan – mistä ainakin itseni ollessa kyseessä voi seurata myös se, että lykkään sitä loputtomiin.

Vielä seuraavana päivänä kuitenkin jamituttaa, kun tulen kotiin.

Matot rullalle ja tuolit sivuun. Knee drop, tämän minä vielä ainakin opin.