Vanhemmuus ei edellytä uhrautumista, vaan siihen kuuluvat myös oma elämä ja omat kiinnostuksen kohteet, sanoo työnohjaaja, psykoterapeutti ja Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme.
Lapsen tulo muuttaa monta asiaa perheessä. Terveestä itsekkyydestä puhutaan paljon, mutta monelle oman ajan ottaminen on hankalaa. Aikuiselle kuuluu kuitenkin myös oma elämä ja omat kiinnostuksen kohteet - ne myös antavat lapselle mallin siitä, että kaikkien ihmisten tarpeet, toiveet ja oikeudet pitää huomioida, Ruishalme muistuttaa.
Vanhemmuus ei siis edellytä uhrautumista. Isä ja äiti saavat olla väsyneitä, ja silloin heidänkin täytyy saada olla rauhassa. Toisaalta lapsi tarvitsee vanhempien läsnäoloa ilman kännykkää ja tietokonetta. Kaltoin kohtelu voi olla sitä, että vanhemmalla ei ole aikaa olla läsnä.
Isä ja äiti saavat olla väsyneitä, ja silloin heidänkin täytyy saada olla rauhassa.
– Aikuisella on vastuu peruskuviosta, vaikkapa lapsen nukkumaanmenoajasta. Pienelle lapselle ei sellaista vastuuta voi sälyttää. Lapsi tarvitsee tukea kasvuunsa pitkään, eikä se lopu murrosikään, sanoo Ruishalme.
Läsnäoloa ja tietoisia kasvatusmalleja
Läsnäolo ei tarkoita, että lasta tiukataan päivän tapahtumista. Keskustelusta voi tulla lakonista: ”Millaista oli koulussa?” ”Ihan perus.”
– Myös aikuisen on paikallaan jutella lapselle, mitä hän tekee ja ajattelee, ja mistä hän iloitsee. Myönteistä palautetta voi antaa halaamalla ja paijaamalla, ja sitä voisi antaa muistakin kuin suorituksista. Olisi hyvä, että pelkkä lapsen olemassaolo riittää ja on ilon aihe vanhemmille.
Moni on ennen oman perheen perustamista päättänyt, ettei ala lastensa kanssa toteuttaa ainakaan samaa mallia kuin lapsuudenkodissa tehtiin: en pakota soittamaan pianoa, en syömään lautasta tyhjäksi.
– Ellei vanhempi pysähdy välillä miettimään tietoisesti omaa tapaansa toimia, lapsuudessa saatuihin kasvatusmalleihin luiskahtaa helposti, Outi Ruishalme sanoo.
Pienelle lapselle riittäisivät tavalliset kotiaskareet ja vaikka yhteinen metsäretki vanhempien kanssa.
Lasten maailmassa on paljon kilpailua ja suorittamista. Urheiluharrastuksissa täytyy suorittaa, että saa peliaikaa. Koulussa arvioidaan yksilösuorituksia ja vertaillaan niitä toisiin.
– Moni arvelee, että hyvään vanhemmuuteen kuuluu tarjota kaikkea pienestä pitäen. Se johtaa helposti siihen, että sekä lapset että vanhemmat ovat stressaantuneita ja rättiväsyneitä. Pienelle lapselle riittäisivät tavalliset kotiaskareet ja vaikka yhteinen metsäretki vanhempien kanssa.
4 x parempi mieli kotona
Pienillä teoilla omaa perhearkeaan voi helposti parantaa:
1. ”Nyt tekee mieli halata.”
Vanhempien suhteen hoitaminen luo ilmapiirin, jossa lapsi kasvaa.
2. ”Keskiviikko on äidin jumppailta.”
Lapsi ottaa mallin aikuisen kiinnostuksen kohteista. Vanhemman pitää huolehtia myös omista tarpeistaan ja järjestää aikaa itselle tärkeille asioille.
3. ”Jokaisen sormet eivät taivu viuluun.”
Tutustu lapsen persoonaan ja hyväksy hänen omintakeisuutensa. Kunnioita hänen taipumuksiaan ja luonteenlaatuaan.
4. ”Maistuupa tämä makaronilaatikko hyvältä. Työmaakuppilassa oli makkarakeittoa.”
Kerro lapselle myös omista arkisista asioistasi, älä vain kuulustele häntä. Pelkkä yhdessäolo on riittävän kivaa, koko aikaa ei tarvitse suorittaa, eikä hankkia lapselle maksullisia harrastuksia.
Bonusvinkki: Iltasatu hyvän mielen iltaan
Lapsen ja aikuisen yhteinen satuhetki päivän päätteeksi lisää läheisyyttä, hellyyttä ja tuo turvallisen rutiinin iltaan. Sadut rikastavat lapsen mielikuvamaailma, kannustavat lasta eläytymään muiden tunteisiin ja opettavat selviytymiskeinoja. Suomen Mielenterveysseuran verkkosivuilta voit käydä hakemassa sadun Hyvän mielen iltaan.
Teksti: Ulla-Maija Paavilainen, Eila Ruuskanen-Himma, Suomen Mielenterveysseura
Lisää ohjelmasta
