Hyppää pääsisältöön

Enemmän kuin hyviä tekoja

Kuvitus Antti Niemen blogikirjoitukseen
Hyvä teko tekee hyvää Kuvitus Antti Niemen blogikirjoitukseen Kuva: Yle/Samuli Alapuranen godgärning

Hyvät teot antavat tekijälleen hyvän mielen. Siksi sitä kannattaa tehdä myös silloin kun tuntuu vaikealta.

Siinä missä ennen vain vannoutunein ituhippi kierrätti lasipurkkinsa kauppakeskusten parkkipaikoilla sijaitseviin säiliöihin, on nykyään lasin kierrättäminen tehty helpommaksi. Roskien viennin yhteydessä vaan tuuppaa lasimoskan sille kuuluvaan kippoon. Tämä on erittäin toivottua kehitystä. Seuraavaksi sama helppous pitää toteuttaa myös hyvän tekojen kierrättämiselle.

Hyvän tekemisessä jätän nyt vapaaehtoistoiminnat ja muut isommat jutut muiden pohdittavaksi ja keskityn enemmän pieniin tekoihin sekä niihin kohtaamisiin, joita meille kaikille tulee lukuisia jokainen päivä. Aamulla rappukäytävässä hissin varastava naapuri, bussissa jonon ohi jyräävä jantteri tai leveästi istuva isäntä metrossa. Normipäivä?

Iso traumaattinen tapahtuma, jonka jälkeen mies löytää uudet arvot, alkaa hyväntekijäksi ja mieli kirkastuu.

Reilu vuosi sitten minulla oli kohtuullisen kova paikka edessäni. Olin muutamien päivien sisällä menettänyt läheiseni ja ollut itse kolarissa. Tuon jälkeen sain osakseni myötätuntoa ja apua, mutta jostain syystä aloin kokea myös entistä voimakkaampaa tarvetta siirtää sitä eteenpäin. Tämä johtui todennäköisesti onnettomuuden jälkeisestä posttraumaattisesti kasvusta.

Jälkikäteen kaikki voi vaikuttaa ulkopuoliselle hyvinkin suoraviivaiselta. Iso traumaattinen tapahtuma, jonka jälkeen mies löytää uudet arvot, alkaa hyväntekijäksi ja mieli kirkastuu. Valitettavasti asia ei kuitenkaan ole ollut näin yksinkertainen. Suru, stressi ja mielipaha olivat silloin läsnä ja ovat edelleen.

Hyvän tekeminen tekee hyvää

Huikkaan huomenet bussikuskeillle ja halaan puolituttuakin jos tilanne niin vaatii.

Huomasin kuitenkin, että hyvän tekeminen tekee hyvää myös minulle. Sen sijaan, että olisin edelleen katsellut mitä kengän kärjilleni kuuluu, uppoutuisin näpräämään puhelinta tai olisin ajatuksissa suruni kanssa, niin maltoin jäädä odottamaan ja pitämään ovea auki hitaasti liikkuvalle vanhukselle. Nostelin stressaantuneen äidin rattaat ratikkaan ja ojensin kaupassa ylähyllyltä pakasteen pienemmälle. Huikkaan huomenet bussikuskeillle ja halaan puolituttuakin jos tilanne niin vaatii.

Vaikka välillä turhauttaa, väsyttää ja tekisi mieli vetäytyä peiton alle piiloon, niin yleensä kaikesta pienestä auttamisesta tulee itselle parempi mieli.
Vaikka kyse on arkisesta avusta ja ne voivat tuntua jopa naurettavan pieniltä, ovat ne mielestäni enemmän kuin vain tekoja. Avun saajalle ne ovat osoitus, että täällä ei olla yksin. Muut ihmiset huomaavat, välittävät ja auttavat.

Auttajalle ne osoittavat, että yksi ihminen voi muuttaa maailmaa. Toisen ihmisen maailmaa.

Tehdään hyvin.

Tein viime vuonna aiheeseen liittyen Facebook-tapahtuman joka keräsi yli 20 000 osallistujaa. Päätin tehdä saman tänä vuonna. Pieniä hyviä tekoja ja hymyä maailmaan.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua