Sonja Fogelholm
Yle
Tervetuloa amerikkalaiseen keskivertokaupunkiin Muncieen, Indianaan! Täällä miehet hörppivät lounastunnilla olutta kapakassa, jossa aika on pysähtynyt ja jukeboksissa soi kantri, työttömyysprosentti on reilu 10 prosentin luokkaa ja paikallinen hääpari kuvailee lehdessä morsiamen kaula-aukkoa. Ulkomaanraportin tuokiokuva on vuodelta 1976.
Ulkomaanraportti seurasi Yhdysvaltojen Keskilännessä sijaitsevan Muncien arkea viikon ajan. Ohjelman ajatuksen taustalla oli sosiologien viisikymmentä vuotta aiemmin tekemä tutkimus, joka risti Muncien keskiverroksi amerikkalaiskaupungiksi. Se oli keskiverto esimerkiksi demografialtaan: suurin osa 80 000 asukkaasta oli valkoisia protestantteja, mustia oli noin kymmenen prosenttia. Suurin työllistäjä on autoteollisuus, joten suhdannevaihtelut heijastuvat herkästi kaupunkiin.
”Monet suuryritykset ovat käyttäneet kaupunkia koekenttänä etsiessään uudelle kertakäyttövaipalle tai saippualle myyvää pakkausta ja tehokasta mainoslausetta, koska Muncie on väestöltään ja markkinaolosuhteiltaan kuin Amerikka pienoiskoossa”, toimittaja Seppo Toivonen kertoo.
Muncie on väestöltään ja markkinaolosuhteiltaan kuin Amerikka pienoiskoossa.
Muncie on jakaantunut alueellisesti eriarvoisiin naapurustoihin. Kaupungin itäosista löytyvät mustien asuttamat naapurustot, joiden asuntokanta on kunnoltaan kaupungin huonointa. Huonokuntoisia asuntoja löytyy myös teollisuusalueen eteläpuolen työläiskortteleista. Parhaat ja arvostetuimmat asuinalueet sijaitsevat länsipuolella. Siellä asuntojen hinnoista verrattuna vaikkapa työläiskortteleiden asuntoihin joutuu maksamaan kolmanneksen enemmän ”hyvän paikan lisää”.
Joku länsimuncielainen saattaisi kuulua kaupungin ”perinteiseen arvostettuun urheilukerhoon”, jollaisia löytyy ohjelman mukaan jokaisesta amerikkalaisesta kaupungista. Kerhon jäseneksi pääsi ohjelman aikaan (1976) pulittamalla reilu 3000 markan liittymismaksun ja vuosittain 3000–4000 markan jäsenmaksun. Kerholaisilla on käytettävinään golf- ja tenniskentät sekä kutsuvan näköinen uima-allas. Kerholta vain muutaman kilometrin päässä löytyy autotyöläisten ammattiosaston ulkoilualue Springwater Park. Sen uimaranta on aidattu ja suljettu, sillä työntekijöille ei ollut varaa maksaa palkkaa.
1970-luvun lama oli siis jo ehtinyt vaikuttaa Muncieen, kun ohjelmaa kuvattiin vuonna 1976. Virallisten tilastojen mukaan kaupungissa oli työttömiä 5,9 prosenttia, mutta todellisuudessa työttömiä arvioitiin olevan yli kaksinkertainen määrä. Selitys erilaisiin tulkintoihin saattoi johtua esimerkiksi siitä, että työttömyyskorvausta sai vain vuoden ajan, minkä jälkeen työtön poistui kortistosta, vaikkei olisi työllistynytkään.
Rikollisuudessa Muncie poikkeaa amerikkalaisesta valtavirrasta: rikoksia kaupungissa tehdään keskivertoa enemmän. Rikoksentekijöinä eivät erotu selkeästi valko- tai tummaihoiset, vaan yhteinen nimittäjä on alaikäisyys. Alle 18-vuotiaat tekevät suurimman osan Muncien rikoksista.
Korvia hivelee myös varsinaisella moottoriturvalla varustettu katuhuutokauppameklarin puhe, joka lähentelee kaikessa nopeudessa enemmänkin jodlausta ja scat-laulua.
Myös länsimuncielaisen hääparin paikallislehteen lähettämä häätiedotus hykerryttää: ”Morsiuspuvussa on avara kaula-aukko ja se on helmasta kellotettu. Materiaalina sifongilla peitettyä taftia.”
