Hyppää pääsisältöön

Parasta aikaa: Stindebinde

J.Karjalaisen viime perjantaina ilmestynyt Stindebinde-single palautti mieleen asian, jonka me popmusiikkiin hurahtaneet niin hyvin todeksi tiedämme. Harva tarinankerronnan muoto on yhtä tehokas ja iskevä kuin hyvä laulu.

Muutaman säkeistön ja kertosäkeen muodostama tila on ahdas, vain muutaman minuutin mittainen. Jotta laulu säilyttää jäntevyytensä ja selkeytensä, siihen ei mahdu tuhottomasti. Laulussa ei ole aikaa eikä happea loputtomaan hortoiluun, toistoon ja selittelyyn. Jokunen rivi, jokunen ajatus - siinä kaikki.

Taikasauvan kopsautus tapahtuu siinä vaiheessa, kun kuulija saa yksinkertaisen sointukierron, melodian ja rytmin vaippaan kiedotun tarinan tajuntaansa. Syntyy kokemus, joka parhaassa tapauksessa on sekoitus oivalluksen synnyttämää valon välähdystä ja ihastuksen lämpöaaltoa. Tässähän on kaikki! Tämä on NIIN totta! Apua, en kestä!

Stindebinde sai minussa aikaan kevyen luokan sekoamisen. En tiedä tarkkaan miksi. J.Karjalaisen edellinen hitti osoitti pari vuotta sitten, että Karjalaisen kynä on terävä, ja erityisesti laululyyrikkona mies on heittänyt uuden vaihteen silmään. Surrealistisiinkin kuviin sukeltaneen sivupersoona-Markun jälkeen Stindebinde on suoraviivaisempi ja selväsanaisempi tapaus. Pelkistäminen on pelottavaa ja vaativaa. Miten olla yksinkertainen olematta yksinkertainen? Karjalais-Jukka on tässä leikissä zen-mestari vai pitäisikö sanoa lännensankari.

Tässähän on kaikki! Tämä on NIIN totta! Apua, en kestä!

Stindebindessä ei ole yhtään turhaa siirtoa. Kolme säkeistöä ja kolme kertaa toistuva kertosäe. Aluksi kertoja kohtaa laulun päähenkilön. Seuraavaksi kertoja kertoo lyhyesti päähenkilöstä sekä yleisellä elämäkerrallisella tasolla että oman muistikuvan kautta. Lopuksi palataan nykyhetkeen ja paketoidaan tarinan kaari kysymyksellä.

Mitä tapahtui? No ainakin se tapahtui, että heti ensi kuulemalla kihosi hiki silmiin. Siksikö, että musiikkiympyröissä pyörineenä tunnen ja tiedän niin monta Stindebindeä? Siksikö, että olen tukevasti keski-ikäinen ja kaikenlainen elämän katoavaisuuden pähkäily puhuttelee? Siksikö, että kappaleen soitannollistulkinnallinen toteutus on kuin minua varten räätälöity?

Pikagallup lähipiirissä tuottaa selvän saldon: Stindebinde osuu hermoon. Toiveikkuuden ja katkeran tappion cocktail herättää tunteita, myös lievää ärtymystä. Eräs SOME-kuplassani vaikuttava kollega totesi kappaleesta, että kaikilta alle 40-vuotiailta Stindebinde-faneilta pitää tarkistaa pulssi. Tyly muttei aivan tyhjästä nyhjäisty väite. Vaikka vastustan jyrkästi musiikin ikärajoittelua kaikkiin suuntiin, on tietyillä elämänvaiheilla omat soundtrackinsa. Kaikki voivat ja saavat kuunnella kaikkea, mutta varsinkin laulutekstien näkökulmat ja painotukset toimivat eri tavoin eri-ikäisille. Voitolla yöhön ja My Way uppoavat eri maaleihin.

Koen itse olevani esimerkiksi melko pihalla monien hip hop- hittien maailmanjäsennyksestä. JVG tai Teflon Brothers puhuu jostakin, johon minulla ei ole pääsyä. Onko koskaan ollutkaan? Voin yrittää ymmärtää, mutta se on pinnistelyä. Onnekseni olen huomannut, että Cheekit ja kumppanit puhuttelevat laajoja segmenttejä lapsista Bull Mentulaan eli nuorekasta reseptiokykyä on riittävästi tarjolla. Minua ei kaivata. Voin ikääntyä nautiskellen ja liikuttuen Stindebinden säkeistä ja klassisen luonnonmukaisesta soinnista.

Jotain sukua Karjalaisen katkeransuloinen kuvaelma on Juha Vainion palvotuille vanhenevan miehen itsetilityksille ala Albatrossi. Sukulaisuussiteenä pitäisin sitä, että näiden tarinoiden perusvire ja traagisuus ei välttämättä puhuttele ennen kuin on nähnyt riittävästi hukkaan heitettyä elämää - joko omaa tai muiden.

Traagisuudesta puheenollen: odotan kauhunsekaisin tuntein, seuraako Stindebinde Rappiolla-laulun tai Tango Pelargonian reittiä väärinymmärrettyjen kappaleiden kaanoniin. Me suomalaiset emme ole mestareita ymmärtämään ironian sävyjä emmekä aina edes suoraa puhetta. Jää nähtäväksi tanssitaanko Stindebinden tahtiin häitä tai lähettelevätkö aviopuolisot toisilleen merkkipäivätoivotuksia tämän ihanan laulun tahtiin. Onnea onnea vaan, jos näin käy. Ihan kädestä pitäen.

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua