Hyppää pääsisältöön

Viulisti Satu Jalas kertoo isoisästään Jean Sibeliuksesta Roomassa

Rooma
Rooma Kuva: Pirjo Pulkkinen rooma

Lavastaja ja kuvataitelija Pirjo Pulkkinen lähettää musiikkiterveiset Roomasta. Ikuisessa kaupungissa asuva kirjoittaja oli paikalla, kun viulisti Satu Jalas luennoi isoisästään Jean Sibeliuksesta.

Sibeliuksen 150-juhlavuoden aikana järjestetään eri puolilla Italiaa monia tilaisuuksia säveltäjän musiikin tunnetuksi tekemiseksi. Pääjärjestäjinä ovat Musicaimmagine yhdessä Rooman Suomen suurlähetystön, Suomen Rooman-instituutin Villa Lanten, Accademia Nazionale di Santa Cecilian ja Rooman konservatorion kanssa. Keväällä Rooman Auditorium Parco della Musica -musiikkikeskuksen yhteydessä olevassa soitinmuseossa oli esillä Sibeliuksen elämästä kertova näyttely, jonka puitteissa viulisti Satu Jalas luennoi.

Italiassa asuvan Satu Jalaksen luentoa isoisänsä Jean Sibeliuksen musiikista oli Auditorium Parco della Musican saliin kokoontunut kuuntelemaan myös joukko nuoria italialaisia säveltäjiä ja muusikoita. Kiinnostava luento toi Sibeliuksen musiikkia lähemmäs italialaisia.

Satu Jalaksen elämä Italiassa

Satu Jalas, Margareta Sibeliuksen ja jyväskyläläisen kapellimestari Jussi Jalaksen tytär, ryhtyi varhain opiskelemaan musiikkia. Nuori Satu opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa Anja Ignatiuksen oppilaana ja siirtyi sen jälkeen Rooman konservatorioon, suorittaen viuludiplomin Arrigo Pelliccia’n johdolla. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Belgiassa maailmankuulun Arthur Grumiaux’n johdolla.

Satu Jalas
Satu Jalas on asunut nuoruusvuosiensa jälkeen Italiassa. Satu Jalas Kuva: Pirjo Pulkkinen satu jalas

Perheensä Italiaan perustanut Satu Jalas on tehnyt elämäntyönsä viulunsoiton opettajana Parman konservatoriossa. Hän on edelleen konsertoiva viulisti, ja myös European String Teachers Association -järjestön Italian jousisoitinopettajien osaston varapuheenjohtaja. Satu Jalas on myös ison perheen äiti ja mummo monille lastenlapsille.

Papan syli oli lämmin ja turvallinen

Satu kertoi selkeästi, asiantuntemuksella ja lämmöllä sekä isoisänsä elämästä säveltäjänä että perheen jäsenenä. Lapsuusajoistaan hän muisti, kuinka pappa, aina silloin kuin pääsivät Ainolassa käymään, hauskuutti lastenlapsia tenttaamalla heitä eläinten ja kasvien nimillä sekä kyselemällä kertomuksia unista, käyttäen tarkkaan kaiken sen ajan jonka heille antoi, lähestyen jokaista lasta silmiin suoraan katsoen. Satu kertoi kuinka Janne-papan sylissä lastenlapset kokivat lämpöä ja turvallisuutta.

Satu ymmärsi papan kansainvälisen suuruuden vasta 14-vuotiaana, kun valtava kansanjoukko saattoi Jean Sibeliusta viimeiseen lepoon neljännen sinfonian tunnelmallisin sävelin. Perhe seurasi kansallissäveltäjän poismenoa syyskuussa 1957 surusaatossa, joka oli 30 km pitkä ja ulottui Helsingistä Järvenpään Ainolaan saakka.

Satu Jalas soittaa Sibeliuksen viululla

Satu sai 12-vuotiaana papalta käyttöönsä viulun, jonka papan isän veli, meriä seilaileva laivan kapteeni, oli hankkinut Pietarissa käydessään kirpputorilta. Satu soittaa yhä samaa viulua. Hän kertoi tarkistuttaneensa sen alan asiantuntijoilla, mutta viulun alkuperää ei kukaan ole voinut täysin varmistaa. Viulun sisällä etiketissä lukee Jakobus Stainer, joka oli aikanaan maineeltaan Stradivariukseen verrattava merkki. Edelleen hyvin soiva viulu on siis peräisin 1700-luvulta, ja puuaines on todistettavasti vanhempaakin.

Jean Sibeliuksen viulu
Satu Jalaksen viulu on kuulunut hänen isoisälleen. Jean Sibeliuksen viulu Kuva: Pirjo Pulkkinen jean sibeliuksen viulu

Juuri tällä samalla soittimella Sibelius tapaili viululle sävellettyjä teoksia. Sadusta on mielenkiintoista soittaa sävellyksiä, jotka on luotu juuri tällä samalla soittimella. Sibeliuksen aikaan käytettiin suolikieliä, mutta tänä päivänä ei voisi kuvitellakaan, että esim. viulukonserttoa soitettaisiin suolikielillä, koska niiden hento ääni peittyisi nykyisen sinfoniaorkesterin voimakkaan ääniaallon alle. Sibelius oli aikoinaan nuorena haaveillut viulistin urasta. Satu ei ehtinyt koskaan kuulla isoisän soittavan viulua.

Sibelius sävelsi intuitiolla

Satu Jalas soitti luennolla viulullaan muutamia kappaleita, joissa oli kansanmusiikillisia aineksia, siirtäen yhden teeman Sibeliuksen säveltämään pianotuotantoon. Hän kertoi, että Sibeliusta eivät erityisemmin kiinnostaneet varsinaiset kansanlaulut. Häneltä on ainoastaan yksi tilaustyö, kuusi teosta pianolle op.17, johon hän on suoraan lainannut kansanmelodioita. Ennemminkin Sibelius oli erittäin kiinnostunut kalevalaisesta runolaulu-perinteestä ja käytti melodioiden asemesta sen elementtejä runolaulun intervallien ja rytmin mukaan. Runolaulun 5/4-tahtilajia voi hyvin vaikkapa sormin laskien seurata Kullervosta, Kalevalan sanoihin sävelletystä teoksesta vuodelta 1892, kuten Satu kuvaavasti sormillaan laskien osoitti teoksen ääninäytteen aikana.

Satu Jalas kertoi myös Sibeliuksen sävellystyön vahvasta vaistonvaraisuudesta eli intuition käytöstä ja kuvaili sitä, kuinka säveltäjä otti luonnosta elementtejä musiikillisiin väreihin. Päivittäiset kävelymatkat Ainolan maisemissa ja muuallakin olivat tärkeitä jokapäiväisiä luomistyön lähteitä. Sibeliuksen sävellystuotantoa ei voida selvittää johdonmukaisesti musiikin teoriaan pohjautuen sen intuitiivisen luonteen vuoksi. Näytteeksi tästä tunnelmien maailmasta Satu soitti luennollaan alun Lemminkäis-sarjan Tuonelan joutsenesta.

Sibeliuksen viimeiseksi sinfoniseksi työksi jäi voimakasvärinen Tapiola vuodelta 1926. Säveltäjän kultakausi keskittyi 1920-luvulle maailmansotien väliseen aikaan. Sibelius sävelsi vielä 1930-luvulla jotakin, mutta itsekritiikki kasvoi vanhemmiten siihen mittakaavaan, että 1945 hän poltti Ainolan takassa paljon laajasta tuotannostaan kuten aloittamansa kahdeksannen sinfonian.

Kansallissäveltäjän ahdas rooli

Sadun isä, kapellimestari Jussi Jalas (aiemmalta nimeltään Blomstedt) keskusteli Sibeliuksen kanssa etupäässä musiikista, mutta myös muusta taiteesta ja historiasta. Mainittakoon että heidän ensimmäistä kertaa tavatessaan, tuleva appi kertoi arvostavansa suuresti Jussi Jalaksen isoisää, latinan kielen opettaja Kaarlo Blomstedtia, joka oli Sibeliuksen kouluaikana Hämeenlinnan lyseon rehtorina.

Keskustelut veivät myös retkille Kalevalan runolaulujen maisemiin. Satu Jalaksen mukaan Finlandiasta ja Karelia-sarjasta tunnetun ”kansallissäveltäjän” rooli oli Jean Sibeliukselle, klassisia opintoja ja monia kieliä puhuvalle maailman matkaajalle ahdas. Sibelius piti itseään puhtaasti säveltäjänä ja abstraktin musiikin luojana, joka ei sanojen selityksiä kaivannut. Neljännen sinfonian Adagio-osa tuuditti yleisön Sadun ääninäytteen opastamana Sibeliuksen musiikin kiehtovaan maailmaan, jossa ”luonnon hiljaisuus puhuu”.

Pirjo Pulkkinen

Missä päin maailmaa tai koto-Suomea matkustit? Mitä innostavaa näit tai kuulit? Jaa elämyksesi muiden klassisen fanien kanssa ja kirjoita meille juttu matkaltasi. Lähetä meille yhteystietosi eli sähköpostisoitteesi tai puhelinnumerosi palautelomakkeen kautta, niin otamme yhteyttä.

#sibelius150

  • Pohjolan Puccini, säveltäjä Tauno Pylkkänen oli punaorpo – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 22. maaliskuuta.

    Teatteriperheeseen adoptoidusta punaorvosta, Tauno Pylkkäsestä (1918 - 1980) kasvoi varhaiskypsä ja lahjakas nuori säveltäjä. Pylkkänen oli omana aikanaan erittäin suosittu oopperasäveltäjä, jota kutsuttiin lempinimellä ”Pohjolan Puccini”. Menestyksestä huolimatta Pylkkänen alkoholisoitui. Hän koki traagisen kohtalon aikana, jolloin homoseksuaalisuutta pidettiin rikoksena.

  • Tanssii orkesterin kanssa

    Tanssii orkesterin kanssa

    Viiden yhdysvaltalaisen säveltäjän musiikkia esittelevä julkaisu on monipuolinen kokonaisuus. Orkesterin käsittely on kaikilla mukana olevilla nykysäveltäjillä sujuvaa ja hallittua. Jokainen tekijä myös ottaa lähtökohdakseen orkesterin soivuudet ja rakentavat ilmaisuaan sen päälle.

  • Moniäänisiä yksinpuheluja

    Moniäänisiä yksinpuheluja

    On aina kiinnostavaa kuulostella, miten laajempien esityskokoonpanojen kanssa aateloituneet säveltäjät kiteyttävät ja muovaavat ilmaisuaan soolosoittimille kirjoitetuissa teoksissaan.

  • Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    ”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä.