Hyppää pääsisältöön

Ysäri-Suomi totutteli monikulttuurisuuteen

Suomessa on kautta aikojen asunut ulkomaalaisia ja puhuttu useita kieliä. Ohjelmassa vuodelta 1995 tarkasteltiin, miten maahanmuuttajiin on suhtauduttu ja miten eri kulttuurien vaikutus näkyy Suomessa. Ensimmäiset pakolaiset tulivat 1970-luvulla, mitä heidän sopeuttamisestaan ajateltiin ja mitä siitä opittiin?

"Kulttuurien tulo Suomeen ei ole uutta, mutta aiemmin asiat tapahtuivat hitaammin ja pienemmässä mittakaavassa, jolloin ihmiset ehtivät tottua siihen paremmin", kertoo ohjelmassa haastateltu Helsingin yliopiston professori ja sosiaalipsykologi Karmela Liebkind. Maailma muuttuu monikulttuurisemmaksi koko ajan ja Suomessa tulee olemaan pysyvästi vähemmistöjä, jotka edustavat eri kulttuureja.

Grafiikka ulkomaalaisten osuudesta väestöstä Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa
Ulkomaalaisten osuus sataa asukasta kohti vuonna 1994 Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa. Grafiikka ulkomaalaisten osuudesta väestöstä Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa Kuva: Yle kuvanauha ulkomaalaiset

Suomi on perinteisesti ollut maastamuuttomaa, eikä maahanmuuttomaa, toteaa Liebkind. Suomalaisia on lähtenyt maailmalle paremman leivän toivossa, ns. elintasopakolaisena jo sata vuotta sitten ja aikaisemminkin. Ulkosuomalaisia oli 1990-luvulla maailmalla jo noin miljoona.

Suomen väestöstä ulkomaalaisia (kansalaisuus muu kuin suomalainen) oli vuonna 1995 yksi prosentti ja pakolaisia 0,1 prosenttia. Ohjelmassa kuullaan muun muassa vietnamilaisten, somalien ja kurdien kokemuksia Suomessa asumisesta.

Suomalaisuus on monen kulttuurin soppa

Liebkind muistuttaa ettei suomalainen yhteiskunta olisi sitä, mitä se on tänä päivänä, ellei siihen olisi tullut muiden kulttuurien vaikutusta vuosien ja vuosisatojen kuluessa.

Se mitä tänään ymmärrämme suomalaisuutena on hyvin pitkälle monen eri kulttuurin vaikutuksen tulos.

Suomalaista kulttuuria ovat rakentaneet muun muassa venäläiset, ruotsalaiset, saksalaiset, Baltian maista tulleet sekä englantilaiset. Teollistuminen lähti suurelta osin käyntiin muualta tulleiden avulla. ”Se mitä tänään ymmärrämme suomalaisuutena on hyvin pitkälle monen eri kulttuurin vaikutuksen tulos”, toteaa Liebkind.

Suomalaiset ovat olleet enemmistönä omassa maassaan vasta melko vähän aikaa. Ennen itsenäistymistä vuonna 1917 suomalaiset olivat satoja vuosia vähemmistönä Venäjän ja Ruotsin vallan alaisena. "Vähemmistöidentiteetti voi siksi istua suomalaisissa lujassa", arvelee Liebkind.

Liebkindin mielestä Suomessa on helppo saada liikkeelle uhkakuvia. ”Tämä uhattuna oleminen ja uhattuna olemisen tunne on historiallista perua. Se voi olla osasyy siihen, että kovin helposti koetaan myös kymmenen somalia rautatieasemalla Helsingissä tulvaksi ja uhaksi meitä kohtaan.”

Vietnamilaisia rukoilemassa
Vietnamilaisten rukoustilaisuus Vietnamilaisia rukoilemassa Kuva: Yle kuvanauha rukoilla
Lapset harjoittelevat esitystä juutalaista Purim-juhlaa varten
Lapset harjoittelevat esitystä juutalaisten Purim-juhlaa varten Lapset harjoittelevat esitystä juutalaista Purim-juhlaa varten Kuva: Yle kuvanauha purim
Ortodoksit siunaavat järven
Ortodoksit siunaavat järven Ortodoksit siunaavat järven Kuva: Yle kuvanauha siunaaminen

Ensimmäiset pakolaiset yritettiin sulauttaa suomalaisuuteen

Ensimmäiset pakolaiset tulivat Suomeen vuonna 1973 Chilestä ja vuonna 1979 Vietnamista. Varsinaiset vietnamilaiset kiintiöpakolaiset tulivat vuonna 1983. Niihin aikoihin Suomessa ei vielä oikeastaan ollut pakolaispolitiikkaa eikä mitään järjestelmää valmiina heidän vastaanottamiseensa.

Ensimmäinen ajatus oli, että pakolaiset sulautuisivat suomalaiseen yhteiskuntaan, eli luopuisivat omasta kulttuuristaan ja näin sopeutuisivat, tulisivat suomalaisiksi mahdollisimman nopeasti. Kesti noin parikymmentä vuotta ennen kuin ymmärrettiin, että pakolaiset sopeutuvat parhaiten säilyttämällä oman kulttuurinsa siinä ohella, samalla kun sopeutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan, kertoo Liebkind. Vasta tämän oivalluksen jälkeen ryhdyttiin miettimään, miten heidän kulttuuriaan voitaisiin tukea.

Ohjelmassa haastateltu vietnamilainen munkki piti tärkeänä yhdistämisen taitoa: ”Jos uskonto pystytään ylläpitämään uudessa maassa ja jos nuori sukupolvi osaa yhdistää uuden maan sivistykseen vanhan kulttuurin ja buddhalaisuuden moraalin saavuttavat nuoret sekä aineellisen, että henkisen tasapainon."

Vietnamilainen hääpäri kävelee kadulla Suomessa
Vietnamilainen hääpari Vietnamilainen hääpäri kävelee kadulla Suomessa Kuva: Yle kuvanauha hääpäri
Vietnamilainen esitys
Esiintyjiä vietnamilaisessa juhlassa Vietnamilainen esitys Kuva: Yle kuvanauha muodostelma
Naisia ja lapsia somalien kokoontumis- ja rukoushuoneessa
Somalinaisia ja lapsia kokoontumis- ja rukoushuoneessa Naisia ja lapsia somalien kokoontumis- ja rukoushuoneessa Kuva: Yle kuvanauha somalit
Kurdit viettävät Nevros-juhlaa, miehet ja naiset tanssivat
Kurdit viettämässä Nevros-juhlaa Kurdit viettävät Nevros-juhlaa, miehet ja naiset tanssivat Kuva: Yle kuvanauha kurdit

Rasismi tulee hiipien

Ulkomaalaisiin kohdistuvat ennakkoluulot vaihtelevat ja jokaisella ihmisillä on oma ”ennakkoluuloisuushierarkiansa”. Tietyistä ulkomaalaisista pidetään enemmän kuin toisista. Yleistäen voisi sanoa, että mitä erilaisempia, niin sitä enemmän ennakkoluuloja.

”Rasismi ei koskaan ilmesty yhtäkkiä, sillä on tapana tulla hiipien”, toteaa Liebkind. Tieteellinen termi ilmiölle on rodullistamisprosessi.

Se alkaa melko viattomasti luokittelulla, nimittelyllä ja esimerkiksi fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien yhdistelemisellä, kuten tietyn ihonvärin yhdistäminen tiettyyn käytökseen. Sitä seuraa arvottaminen ”ne on huonompia, me parempia”. Arvottaminen voi alkaa kevyestä vitsailusta ja hiljalleen muuttua kielteisemmäksi.

Vaarallisin askel rasismissa on tietyn ihmisryhmän ihmisoikeuksien kieltäminen. He lakkaavat olemasta inhimillisiä, jonka jälkeen kaikki on sallittu. Viimeinen etappi sillä tiellä on kansanmurha.

Enemmistössä on toivo

Liebkind on ohjelmassa huolissaan Suomen ilmapiiristä, hänen mielestään erilaisuutta hyväksyttiin huonommin kuin ennen.

Ohjelmassa mainitaan tutkimus, jonka mukaan vuonna 1987 noin kymmenen prosenttia suomalaisista suhtautui erittäin kielteisesti pakolaisiin. Kuusi vuotta myöhemmin luku oli noussut 20 prosenttiin.

”Kaikki on nyt tämän 80 prosentin käsissä”, sanoo Liebkind. ”Jos se jatkaa nykyistä vaikenemistaan ja antaa sen 20 prosentin riehua rauhassa siellä yleisönpalstoilla ja joukkotiedotusvälineissä ja luoda tätä harhakuvaa ihmisille, että ne edustaa sitä todellista kansan mielipidettä, niin silloin näkemykset pikkuhiljaa hivuttautuu niiden suuntaan, silloin rodullistamisprosessi saa jatkua.”

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto