Ajatusta Peruun lähdöstä ei helpottanut sekään tosiasia, että työ suoritetaan aavikolla, ja vaikka ollaan päiväntasaajan lähistöllä, tiedossa on paljon kylmää merivettä. On myös hyvä muistaa etten osaa sanaakaan espanjaa, eikä minulla ollut tietoa majapaikasta tai kulkuyhteyksistä minkään paikan välillä, saati aikatauluista mitä milloinkin pitäisi tapahtua.
Paikallista kulttuuria kansan riveissä en osaa edes kuvitella. Toisaalta se sopii hyvin norjalais-perulaiseen tyyliin. Thor Heyerdahl sai aikoinaan vision polynesialaisten ja eteläamerikkalaisten kulttuurinvaihdosta. Kun kukaan ei uskonut tai edes vähäisesti ottanut häntä tosissaan, oli purjehdus- ja uimataidottoman miehen rakennettava sekalaisen seurakunnan kanssa esikolumbiaaniselle aikakaudelle tyypillinen balsalautta nollabudjetilla.
Monet ovat halunneet purjehtia Thor Heyerdahlin jäljissä
Suunnitelma oli melko suurpiirteinen: tavoitteena oli törmätä jonnekin Polynesiaan. Matkaan lähdettiin huhtikuun 28. päivänä 1947 ja onnistuneesti lautta törmäsikin Raroian riuttaan, Tuamotun saarille.
Monet muutkin halusivat kellupurjehtia johonkin ja törmätä jonnekin.
Jälkeenpäin monet muutkin halusivat kellupurjehtia johonkin ja törmätä jonnekin. 1954 William Willis törmäsi Seven little sister’s -lautallaan Samoalle. Tahiti Nui, Tahiti Nui II, Las Balsas ja viimeisin Tangaroa kellupurjehtivat enemmän tai vähemmän onnistuneesti pitkin Tyyntämerta. Viimeisintä Tangaroa-projektia johti Torgeir Higraff. Tangaroan kyydissä maininkeja maisteli Olav Heyerdahl, Thor Heyerdahlin pojanpoika.
Meret ovat olleet kulkuväyliä ja se halutaan todistaa
Kon-Tiki2 -projektissa ei ole tarkoitus mennä minnekään. Päämääränä on kiertää Pääsiäissaaret kahdella lautalla ja palata takaisin Etelä-Amerikan rannikolle ja mieluiten vielä kotisatamaan.
Miksi ihmeessä näin halutaan tehdä? Viimeaikaisten DNA-tutkimusten mukaan Pääsiäissaarten asukkaiden geeniperimässä on ripaus Etelä-Amerikkaa. Ensimmäinen kontakti sijoittuu 1300-1500-luvulle, huomattavan paljon aikaisemmin kuin eurooppalaiset saapuivat seuduille. Sekä polynesialaisilla että eteläamerikkalaisilla oli lauttoja. Meret eivät olleet noina aikoina esteitä, vaan kulkuväyliä, toisin kuin ajatellaan.
Projektilla pyritään vahvistamaan tätä teoriaa käytännössä. Samanaikaisesti lautoilla tehdään tutkimuksia meriekologiasta sekä viestintäteknologiasta. Projekti on tieteellisesti suuntautunut.
Alkukantaiset ruuhet ovat samankaltaisia kaikkialla
Peru on kaukana Suomesta. Merilauttailu ja kulttuuri ihan yhtä kaukana - vai onko? Vesitiet ovat ennen olleet muuttoliikkeiden valtateitä. Suomessa jääkauden väistyttyä saapuivat ensimmäiset asukkaat nykyisen Saimaan rannalle nahkaisilla kanooteilla ja ruuhilla. Ruuhi on yhdestä puusta koverrettu pieni vene, joita on käytetty myös Etelä-Amerikan sisämaan joissa.
On mieltä kiehtovaa ajatella, että alkukantaiset ruuhet ovat niin samankaltaisia lähes kaikkialla maapallolla. Näistä kehittyivät suomalaiset haapiot ja soutuveneet, Etelä-Amerikassa Caballito de Totora -kaislaveneet ja Titicaca-järven tyypilliset alukset.
Mutta entäs se lautta? Oliko Kon-Tiki-lautalla ja Suomen kansallisromanttisilla tukkilautoilla, Tauno Palolla ja alkuperäisillä perulaisilla mitään muuta kulttuurisesti yhteistä kuin huopahattu? Käyttivätkö inka-intiaanit jokia tukkien kuljetusreitteinä ja eksyikö yksi aluksista kelluessaan kohti merta, ihan pikkuisen toisaalle kuin oli alunperin suunniteltu? Oliko ensimmäinen perulainen alus se ”pienoinen kahvila” harhateillä? Näihin ja muihinkin asiallisiin kysymyksiin etsimme vastauksia.
Lisää ohjelmasta
- Hassu helikopteri ja kokonainen konkkaronkka muita härveleitä lähtivät kohti Marsia
- Kotimaisen tomaatin pölyttää hollantilainen kontukimalainen – pölyttäjähyönteiset kasvavat yhä useammin tehdashallissa
- Uusi kuva Saturnuksesta ihastuttaa – näin likinäköisestä tötteröstä tuli maailmankuulu avaruuskuvaaja
