Tuula Viitaniemi
Yle
Do dii. Jumankauta juu, nääs päivää! Tämä mies kuuluu parhaaseen A-ryhmään!
- Kummelissa saattoi olla hauskaa pelkästään se, että ukot kävelee Kangasalla järven rannalla ja huutaa ”Kyllä lähtee!”, sanoo toimittaja-tietokirjailija Tuomas Marjamäki, joka on kirjoittanut vastikään julkaistun opuksen nimeltä Kummeli – erittäin hyvin sanottu.
Ensimmäinen Kummeli-sketsi nähtiin televisiossa keväällä 1991. Ensi keväänä Kummeli siten juhlii 25-vuotissynttäreitään. Uuden kirjan innoittamana päätimme Aristoteleen kantapäässä uusia Heikki Silvennoisen haastattelun vuodelta 2006. Siinä Silvennoinen pohtii Kummeli-sketsien hokemia, niiden syntyä ja suosiota.
Artisti maksaa!
Kirjailija Marjamäki oli 13-vuotias kangasalalainen koululainen, kun Kummelin ensimmäiset kolme pilottijaksoa näytettiin TV2:ssa. Kummelin koomikot olivat hänelle tuttuja jo valmiiksi, sillä Heikki Silvennoisen poika oli hänen luokkakaverinsa, Timo Kahilainen oli toiminut luokan sijaisopettajana vuonna 1989, ja Heikki Hela oli rinnakkaisluokan opettaja.
Todenteolla Kummelien huumori iski Marjamäkeen vuonna 1993, kun sketsit alkoivat pyöriä televisiossa viikoittain.
- Kun Kummeli-buumi alkoi, olin ihan keskellä sitä, Kangasalan Pikkolan yläasteella. Se oli pimeyden ydin, Marjamäki naurahtaa. Kaikilla koulukavereilla on Kummeli-paidat päällä, kaikki hokivat Kummeli-juttuja.
'malauta, mä oon lauta!
Hän arvelee vuonna 1978 syntyneenä olevansa tarkalleen sitä ikäryhmää, jolle Kummelista tuli sukupolvikokemus. Marjamäki ikätovereineen katsoi Kummelia tuoreeltaan koululaisina. Kun sketsit julkaistiin dvd:llä 2000-luvun puolivälissä, kolmekymppiset fanit löysivät suosikkinsa uudestaan.
Tosifanius näkyy ja vahvistuu sosiaalisessa mediassa.
- Minun ikäisilläni alkoi olla opiskelujen ja ruuhkavuosien jälkeen olla enemmän aikaa nostalgialle, Marjamäki pohtii. Vanhojen fanien rinnalle Kummeli on löytänyt uutta yleisöä Youtuben kautta.
- Esimerkiksi minun 7-vuotias poikani nauraa nyt samoille jutuille, kuin me aikoinaan.
Tosifanius näkyy ja vahvistuu sosiaalisessa mediassa. Marjamäki on huomannut, että joka kerta kun esimerkiksi Kummelin kultakuume -elokuva uusitaan televisiossa, twitter täyttyy hokemista.
Missä on mun toinen kenkä? Hei Dille mitäs ny? Mennäänkö sisään.
- Fanit toistelevat vuorosanoja, he osaavat ne ulkoa, ja näkevät jokaisessa jotain hauskaa. Itse olen vaikkapa Jönssin ja Dillen huumorin tajunnut vasta nyt, kun olen nähnyt, miten paljon sketsi merkitsee hardcore-faneille.
Marjamäki itse on katsonut kaikki Kummelit 1990-luvulla televisiosta, uudelleen dvd-julkaisun myötä 2000-luvun puolivälissä, ja vielä kolmannen kerran kirjaa tehdessään.
- 1990-luvulla sketsejä katsoi pelleilynä, apinahommina. Nyt aikuisena tajuaa niissä olevan parodian ja satiirin. Se onkin Kummelin menestyksen salaisuus. Ihmisestä riippumatta se kolahtaa jollakin tavalla, väittää Marjamäki. Hänen mielestään huumori ei ole vanhentunut – sen sijaan jotkut sketsit ovat voineet ajan myötä muuttua nuoremmille katsojille käsittämättömiksi
Aikuisena tajuaa sketseissä olevan parodian ja satiirin.
- Kun Matti Näsä valittaa, että puhelinkopista on lähtenyt puhelinluettelo, niin välttämättä minun poikani ei ymmärrä, että mikä on puhelinkoppi ja miksi on niin tärkeää, että siellä on puhelinluettelo.
Yhä jatkuvasta suosiosta kertoo jotain se, että kun Kummeli-kirjan markkinointia varten tehtiin uusi sketsi, se sai vuorokaudessa yli 100 000 katsomiskertaa.
- Ensin ajattelimme, sekä Kummelit että minä, että tuleekohan tästä jotain sanomista, että eihän tämä ole yhtä hauska kuin vanhat sketsit. Mutta vastaanotto on ollut pelkästään positiivista. Ihmiset nauravat jo ihan sille, että näkevät betoniyrittäjä Kalervo Jankon kirjakustantajana.
Tehdessään kirjaa varten taustatutkimusta Marjamäki huomasi, että viimeinen Vesku-Show esitettiin televisiossa keväällä 1991 vain muutamaa viikkoa ennen ensimmäisen Kummeli-jakson lähettämistä. Samaan aikaan myös Pulttibois poistui ruudusta, ja sen seuraaja Manitbois jäi lyhytikäiseksi. Uusille naurattajille oli tarvetta.
Kohta ei oo enää kellään kivaa. Nyt sattu Juhaa leukaan.
Laman aikana on aina isompi tarve huumorille
- Suomessa oli lama syvimmillään, ja laman aikana on aina isompi tarve huumorille, sanoo Marjamäki. 1990-luvun alkuvuosina Suomen televisiossa esitettiin Marjamäen laskelmien mukaan jopa 15 eri sketsiohjelmaa joka viikko.
Kummeli erottui joukosta rosoisuudellaan. Marjamäki haastatteli kirjaansa Kummelin puvustajaa Jaana Aroa, joka kertoi kaivaneensa TV2:n puvustosta kaikkein pölyisimmät ja kämäisimmät vaatteet.
- Katsojat ehkä tunsivat, että nämä tyypit ei ainakaan yritä olla parempia kuin minä, miettii Marjamäki nuhjuista tyyliä.
Myöhempien aikojen sketsiviihde on Marjamäen mielestä Kummelille paljon velkaa.
Kummeli-sketsejä ei juurikaan käsikirjoitettu etukäteen.
- Heti Kummelin jälkeen tuli Vintiöt, joka oli aika lailla identtistä menoa Kummelin kanssa. Myöhemmin tuli Studio Julmahuvi, joka oli huomattavasti huolellisemmin ja isommalla rahalla tehty. Mutta Julmahuvissa oli Kummelista tuttu yhden televisioillan rakenne, mainitsee Marjamäki.
Kummeli-sketsejä ei juurikaan käsikirjoitettu etukäteen. TV2:n uusi viihdepäällikkö Ari Meriläinen pyysi kuitenkin nähtäväkseen sketsien käsikirjoituksia. Ajatus herätti tekijöissä kauhua: Kummeli ei toiminut paperilla.
Selvä!-nimisen sketsin idea oli ytimekäs. Meriläinen sai lukea paperista, kuinka ”työmiehet tekevät puukasan ja työnjohtaja tulee sanomaan, että kasa on viisikymmentä metriä sivussa. Työmiehet vastaavat: selvä!” Meriläisen ilme ei värähtänytkään synopsiksia tavatessaan. – Se ässä suhautetaan silleen ”sselvä!”, Kahilainen täsmensi. Ssselvä, ajatteli Meriläinenkin ja tunsi kylmän hien niskassaan.
- Kummeli oli isoimmassa kriisissä vuonna 1994, kun Olli Keskinen lähti ryhmästä, Tuomas Marjamäki kertoo. Kummeli-miesten pitkäikäinen yhdessäolo perustuu kuulemma kahteen asiaan: jokaisella on oma firma, ja juttuja tehdään harvakseltaan. Ideoita ei ryöstöviljellä.
Marjamäki on kirjoittanut kirjoja myös Uuno Turhapurosta ja Simo Salmisesta, sekä suomalaisten koomikkojen historiasta kirjan Naurattajat. Hänen mielestään ainakin yksi asia on aikojen saatossa muuttunut.
- Nyt tehdään huumoria paremmalla itsetunnolla. Se ei ole enää väheksyttyä. Kun Pekka Puupäitä aikanaan tehtiin tai Uunoja, näyttelijät nolostelivat mukana olemista. Nykyään ei semmoisesta tarvitse välittää.
Asia kunnossa!
Kummeli 25 vuotta: Juhlaohjelmisto Ylen kanavilla
Päivitys 29.3.2016: Linkki lisätty
