Hyppää pääsisältöön

Pyörien Baana valtasi ratakuilun Helsingin keskustassa

Syyskuussa 2015 Baanan ylittäviä siltoja koristivat erilaiset valoteokset
Syyskuussa 2015 Baanan ylittäviä siltoja koristivat erilaiset valoteokset Kuva: Yle Vesa Marttinen valoteos

Vanhan satamaradan alkuosa oli jäänyt käyttämättömäksi kuiluksi keskelle Helsingin keskustaa, kunnes kesäkuussa 2012 kuilun tilalle avattiin Baana-niminen pyöräily- ja jalankulkuväylä. Baanaa pitkin pyörällä pääsi nopeammin ja turvallisemmin läntisestä kantakaupungista Rautatieasemalle kuin aiemmin. Baanasta tuli nopeasti suosittu pyöräreitti.

Rautatieasemalta Ruoholahden ja Kaivopuiston sekä Kauppatorin kautta Katajanokalle kulkeneella satamaradalla liikennöintiä oli vähennetty jo 1950-luvulta alkaen ja rataa lyhennetty jatkuvasti. Viimeisenkin osion viimeinen juna lopetti matkansa vuonna 2005. Pohjoisen ja Eteläisen Rautatienkadun välissä alkutaipaleensa kulkevan kuilun rata purettiin vuonna 2009.

Baanan esikuva haettiin Yhdysvalloista asti, kerrottiin rakennustöiden jo alettua Uudenmaan uutisissa loppuvuodesta 2011. New Yorkissa oli vanhasta tavararadasta tehty puistomainen The High Line -kävelyalue.

Työnimellä Strada tunnettu pyöräilyväylä sai Baana-nimensä avoimessa kilpailussa. 1,3 kilometrin pituisen väylän tarkoituksena oli paitsi yhdistää kantakaupungin länsiosia helpommin ydinkeskustaan, myös toimia tulevan keskustapuiston jatkeena. Baana myös aloitti pyöräilykulttuurin uudistamisen Helsingissä, jossa katusuunnittelua oli tehty lähinnä autojen ehdoilla.

"Vähenevä pyöräliikenne on joutunut jalankulkijoiden kanssa samaan tilaan ja kasvava autoliikenne on saanut yhä enemmän tilaa. Nyt tätä noidankehää ollaan estämässä", kaupungin suunnitelmia kommentoi kaupungin liikenneinsinööri Marek Salermo vain muutama päivä ennen Baanan avautumista kesäkuussa 2012.

Baanasta tulikin huippusuosittu, sillä reilun kahden kuukauden jälkeen siltä raportoitiin jo pyöräruuhkia. Jo ensimmäisenä kesänä sillä kulki noin 5 000 pyörää päivässä. Sen varrella oleva mittari kertoo jatkuvasti pyörätietä kulkevien määrän. Reaaliaikaista tilannetta voi seurata baanamittari.fi-sivulla.

Helsingin kaupungin liikenneinsinööri Niko Palo kertoi Uudenmaan uutisille, ettei mistään pyörätieaiheesta ole aiemmin tullut niin positiivista palautetta. Kritiikkiä Baana sai kuitenkin ahtaudestaan. Palo kertoikin, että syynä tähän oli ajatus, että pyöräilijä ja kävelijä tarvitsevat yhtä paljon tilaa.

Baanamittarin tilaston mukaan väylä on pysynyt suosittuna ja käyttäjämäärät ovat tasaisesti kasvaneet. Sen suosio onkin saanut Helsingin kaupungin suunnittelemaan baanaverkostoa koko pääkaupunkiseudulle.

Vuonna 2014 Baana sai kunniamaininnan Euroopan kaupunkien julkisten tilojen kilpailussa. Perusteluissa kerrottiin, että Baana onnistui halvalla ja mielenkiintoisella tavalla yhdistämään eri kaupunginosia ja luomaan uutta kaupunkitilaa.

Baana elää myös sosiaalisesssa mediassa

Baana Bike Counter -tili Twitterissä kertoo Baanan päivittäiset pyöräilijämäärät

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto