Hyppää pääsisältöön

Mielitkö Irlantiin? Mene Ouluun!

The Chieftains oli yksi festivaalin pääesiintyjistä
Oulun irkkufestivaalin pääesiintyjä The Chieftains ei tyytynyt nostalgiaan, vaan toi kaupunkiin energisen ja osaavan show'n. The Chieftains oli yksi festivaalin pääesiintyjistä Kuva: Kari Arontie oulun irkkufestivaali

Suomen vetovoimaisinta irlantilaisen musiikin ja kulttuurin tapahtumaa järjestetään kaukana Helsingistä. Kymmenettä vuottaan juhlinut Oulun irkkufestivaali esitteli yleisölle The Chieftainsin ja muita huippuartisteja, mutta tarjosi myös iirin kielen kursseja ja gaelilaista jalkapalloa. Keinuvan talon toimittaja Mika Kauhanen eli mukana lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna.

Yleisön aito innostus oli silmiinpistävin ja riemastuttavin havaintoni Oulun irkkufestivaalilla. Tuntui, että kaikki sulautuivat iloiseen joukkoon kuin vanhasta muistista. Oulussa on paljon sellaista yleisöä, joka palaa vuosi toisensa jälkeen uudelleen. Väki tietää tulevansa lämpimään tunnelmaan.

”Meillä syntyy ystävyyssuhteita ja jotkut ovat jopa menneet naimisiin tavattuaan täällä”, kertoo festivaalijohtaja Brent Cassidy. ”Mielestäni tämä on kaunis ja ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa. Ihmiset matkustavat pitkien matkojen takaa, ulkomailtakin, maailman pohjoisimmalle irlantilaisen musiikin festivaalille.”

Väki tietää tulevansa lämpimään tunnelmaan.

Kymmenen vuotta sitten perustettu Oulun irkkufestivaali ei syntynyt tyhjästä. Markus Lampelan, Jorma Mäkitalon ja muutamien muiden uraauurtava työ oli luonut perinteitä irlantilaisen musiikin harrastamiselle Oulussa. Tässä tilanteessa sukujuuriltaan irlantilainen mutta syntyjään amerikkalainen Brent Cassidy saapui Ouluun parikymppisenä vaihto-opiskelijana. Tulokas meni soittamaan irlantilaisen musiikin jameihin niin usein kuin mahdollista. Pian intomielet perustivat Irish Music Society of Oulun, ja samalla alettiin pohtia säännöllistä festivaalia. Uuteen kotikaupunkiinsa ja sen luonnonläheiseen elämäntapaan ihastunut Cassidy alkoi rakentaa tapahtumaa yhdessä monien vapaaehtoisten kanssa.

Oulun seurahuone festivaaliareenana
Oulun Uusi Seurahuone tarjosi tunnelmaan sopivan tilan irkkumusiikille. Oulun seurahuone festivaaliareenana Kuva: Juuso Haarala oulun irkkufestivaali

”Alusta lähtien olemme yrittäneet tehdä oikeita asioita ja ottaa pieniä askelia. Olla kunnioittavia, näyttää intohimomme, toivottaa kaikki tervetulleeksi ja kehittyä pala palalta. Tavoitteemme oli silloin – ja on yhä – yksinkertaisesti tuoda esiin irlantilaista musiikkia ja kulttuuria järjestämällä jokaiselle jotakin. Haluamme aina tarjota ohjelmassa jotain uutta ja pitää itsekin hauskaa”, Cassidy naurahtaa.

Oulu-brändi kiittää

Irkkufestivaali on tehnyt merkittävän yhteistyösopimuksen Oulun kaupungin kanssa. Mitä tapahtuma antaa Oululle?

”Oululaisten ei tarvitse enää matkustaa Etelä-Suomeen tai ulkomaille kokeakseen kaikkea tätä. Meillä on oma kansainvälisesti merkittävä irlantilaisen musiikin festivaali. Se luo myönteistä kuvaa Oulusta, jolla on kaupunkina ihan erityinen identiteettinsä. Kaiken ei aina tarvitse tapahtua pääkaupungissa, ajattele vaikkapa Pori Jazzia tai Kaustisen kansanmusiikkijuhlia”, muistuttaa Cassidy.

Koko kulttuurikentän läpäisevässä ajattelussaan Oulu on pidemmällä kuin yksikään tietämäni suomalainen festivaali.

Pelkästään viettämäni viikonlopun aikana Oulussa pystyi ahmimaan totaalisen kattauksen irlantilaista elämäntapaa. Musiikin lisäksi teatteria, elokuvaa, proosaa ja lyriikkaa, kokkauskurssia, matkailuesitelmää ja ohjelmaa lapsille. Koko kulttuurikentän läpäisevässä ajattelussaan Oulu on pidemmällä kuin yksikään tietämäni suomalainen festivaali.

Myös tapahtumapaikoiksi oli valjastettu taitavasti kuhunkin tarkoitukseen parhaiten sopivia atmosfäärejä Kulttuuritalo Valven tiloista Uuden Seurahuoneen klubimiljööseen ja Oulun yliopiston luentosaleista jameja isännöiviin pubeihin.

Mahtavaa musiikkia

Oulun irkkufestivaalin musiikkiohjelmistossa nähtiin kiinnostavia ja keskenään riittävän erilaisia nimiä. Uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa. Legendaarinen The Chieftains hurmasi Oulun musiikkikeskuksen pääkonsertissa, ja lajinsa laadukkaimpiin kuuluvat esiintyjät John Doyle, Flook ja Realtá villitsivät klubikeikoilla. Sain haastattelun näiltä kaikilta.

Itseensä Planxtyyn usein verrattu Realtá oli esiintyjistä nuorekkain. Belfastilainen viisikko toi lavalle kaksi irlantilaista säkkipilliä (uilleann pipes) ja tinapillit sekä bodhránin, kitaran, busukin ja kontrabasson. Kaikesta kävi ilmi, että heidän yhteytensä perinteeseen on läheinen.

Irlantilaisen musiikin tulevaisuutta edusti nuorekas Realtá-yhtye, jossa uilleann pipes soi tuplana.
Irlantilaisen musiikin tulevaisuutta edusti nuorekas Realtá-yhtye Irlantilaisen musiikin tulevaisuutta edusti nuorekas Realtá-yhtye, jossa uilleann pipes soi tuplana. Kuva: Juuso Haarala oulun irkkufestivaali

”Tietenkin rakastamme irlantilaista musiikkia. Sitä täytyy kohdella kunnioittavasti. Monet soittamamme kappaleet ovat kansansävelmiä, ja niille pitää tehdä oikeutta. Sen lisäksi haluamme painaa musiikkiin oman tunnistettavan kädenjälkemme”, sanoi Realtán toinen puhaltaja Conor Lamb. Entä millaisen vaikutuksen Oulu oli tehnyt muusikoihin viikonlopun aikana? ”Fantastisen! Ystäviämme on soittanut aikaisemmin tällä festivaalilla, ja olemme kuulleet heiltä paljon hyvää. Nyt on hienoa kokea tämä itse!”

Siinä missä Realtá luotti irkkumusiikin perinteisiin hyveisiin, lennokkaisiin melodioihin ja tarttuvaan rytmiin, BBC:n kansanmusiikkipalkinnon vuoden 2006 parhaana yhtyeenä saanut Flook sovitti kappaleitaan elokuvallisen fuusiomusiikin suuntaan. Varsinaista genreä yhtye ei halunnut itselleen määritellä. ”Saamme inspiraation ihmisten tapaamisesta ja asioiden kokemisesta. Kun kuulen sävelmän, en ajattele onko se unkarilainen vai suomalainen, kuulen vain kaunista musiikkia. Kuulen jokaisen melodian takana sen kirjoittaneen ihmisen elämän. Koska emme ole perinteinen irlantilainen yhtye, voimme soittaa sitä mitä rakastamme välittämättä rajoista”, kertoo huilisti Brian Finnegan ja muistuttaa olevansa Flookin ainoa irlantilaisjäsen (muut tulevat Englannista).

Saamme inspiraation ihmisten tapaamisesta ja asioiden kokemisesta. Kun kuulen sävelmän, en ajattele onko se unkarilainen vai suomalainen, kuulen vain kaunista musiikkia. Kuulen jokaisen melodian takana sen kirjoittaneen ihmisen elämän.― Brian Finnegan (Flook)

Flook perustettiin jo kaksikymmentä vuotta sitten. Kvartetti hajosi 2008 mutta palasi jälleen yhteen 2013. Kitaristi Ed Boyd kertoo, mitä tapahtui. ”Olimme tehneet valtavasti töitä ja keikkoja. Toinen huilistimme Sarah sai tyttären ja ulkomailla kiertäminen kävi hänelle vaikeaksi. Muutenkaan kiertueita ei voi jatkaa loputtomiin ilman taukoja. Meistä alkoi tuntua siltä, että emme enää uudistu koska elämässä tuli muita asioita. Mutta tauko teki hyvää. Se ei johtunut siitä, että olisimme vihanneet toisiamme tai musiikkia.” Haastattelun jälkeen Boyd hehkuttaa minulle suomalaista Frigg-yhtyettä, jota hän pitää aivan ylivetona nähtyään keikan Shetlannin folkfestivaalilla.

Oulun irkkufestivaalilla kahdessa eri konsertissa esiintynyt John Doyle on irlantilaisen musiikin kitaristiässä, mutta myös tekstiin paneutuva laulaja-lauluntekijä. Itseoppinut soittaja alkoi tapailla lapsena kitarallaan englantilaisten ja irlantilaisten folk-muusikoiden kulkuja, erityisesti Martin Carthyn otteita, ja päätyi itsekin tutkiskelemaan erilaisten viritysten vaikutusta soittoon ja sointiin.

John Doyle
Irlantilaisen musiikin kitaristiässä John Doyle hurmasi yleisön välittömällä esiintymisellään John Doyle Kuva: Juuso Haarala oulun irkkufestivaali

Nykyään Pohjois-Carolinassa asuvalla Doylella on kansainvälinen ura. Miltä maistuu soolokeikka Oulussa? ”Esiinnyn nykyään paljon soolona, koska se on palkitsevaa. Kun kaikki on omissa käsissä, siinä on mukavaa haastetta: onnistumiset ja epäonnistumiset menevät omaan piikkiin. Tykkään kuitenkin tehdä musiikkia monilla erilaisilla kokoonpanoilla tilanteesta riippuen, koska siten pääsee tutustumaan laajaan muusikkojen yhteisöön. Kansanmusiikki on mielestäni hyvin yhteisöllistä.”

Yksi toistuvista teemoista Doylen lauluissa ja koko irlantilaisessa kulttuurissa on muuttoliike Yhdysvaltoihin. ”Näin on, eikä sitä aihetta voi paeta. Lähdin itse Irlannista vuonna -91 lama-aikana, alun perin lomalle Yhdysvaltoihin, ja olen asunut siellä nyt yli kaksikymmentä vuotta. Asiat ovat sillä välin muuttuneet. Irlannissa oli vahva kasvun kausi ja sitten taas suuri lama, jolloin ihmiset alkoivat jälleen lähteä. Siitä on mielestäni tärkeää kirjoittaa lauluja. Historia toistaa itseään. Nyt suuren pakolaiskriisin aikana on tärkeää muistaa, että olemme olleet itse samassa tilanteessa Irlannissa”, toteaa Doyle.

The Chieftains oli iskussa

Odotetuin konsertti Oulun irkkufestivaaleilla oli The Chieftainsin konsertti tapahtuman päätöspäivänä sunnuntaina. Kuusinkertaiset Grammy-voittajat ja Irlannin musiikkilähettiläät saivat yleisöltä valtaisat aplodit. Veteraaneista lavalla olivat mukana Paddy Moloney, irlantinen säkkipilli ja tinapilli, Matt Molloy, huilu, sekä Kevin Conneff, bohdrán ja laulu. Vahvistuksina nähtiin vierailevia muusikoita viuluissa, harpussa ja laulussa sekä neljä tanssijaa. Vaikuttavaa performanssia luovia huippuammattilaisia kaikki tyynni. Yhteisöllisyyden tunnetta lisäsivät parissa kappaleessa esiintynyt oululainen kuoro sekä loppunumerona bretagnelaisen kelttimusiikin sävelin kerätty katsojien piiritanssi. Minulle konsertin kohokohta oli kappale The Foggy Dew, jonka solistina lumosi skotlantilainen Alyth McCormack.

Ennen konserttia dramatiikkaa ei kulisseista puuttunut, sillä The Chieftains saapui Ouluun viime tipassa. Edellisen illan lento Helsingistä oli ollut peruttu, ja sopivaa harppuakin jouduttiin metsästämään lavalle viime hetkeen asti. Kaikenkokeneista muusikoista ei kuitenkaan lavalla huomannut mitään poikkeavaa. Pirteä 77-vuotias Paddy Moloney ehti antamaan sovitun haastattelunkin ennen parrasvaloihin astumista.

Kuuntele tästä koko Paddy Moloneyn haastattelu englanniksi:

The Chieftainsin keulahahmo kertoi yhtyeen saapuneen varta vasten Ouluun, sillä edellinen kiertue oli päättynyt jo maaliskuussa Yhdysvalloissa. Seuraava reissu suuntaisi Kiinaan, joten nyt tarjottiin harvinaista herkkua.

Jotkut irlantilaisen musiikin puritaanit ovat arvostelleet The Chieftainsin veljeilyä poptähtien kanssa. Yhtyeen levyillä on kuultu esimerkiksi Madonnan tai Luciano Pavarottin solistivierailuja. Huipulle on noustu väärin eväin, soraäänet sanovat. Paddy Moloneyn mukaan tavoitteena on kuitenkin ollut saavuttaa laajin mahdollinen yleisö irlantilaiselle musiikille.

”Tulimme tilanteeseen, että olimme tehneet 25 traditionaalista levyä. Saimme kyselyitä ja minä soitin erilaisten ihmisten kanssa, esimerkiksi Paul McCartneyn rinnalla. Hän on muuten juuri uudelleenjulkaissut Tug of War -albuminsa isona pakettina”, Moloney polveilee. ”Soitan tinapilliä sen kappaleessa Rain Clouds, ja uudessa julkaisussa on kirja, jonka sivuilla on kaunis kuva Paulista ja minusta säkkipilli sylissä. Se otettiin samana päivänä kun John Lennon ammuttiin. Niin, halusimme levittää siipemme ja viedä sanomaa eteenpäin. Van Morrison rakasti yhtyettämme ja teimme yhdessä albumin Irish Hearbeat. Uusimmalla levyllämme Voice of Ages päätimme työskennellä nuoremman sukupolven kanssa sen sijaan että olisimme taas ottaneet uudelleen puhelun vaikkapa Mick Jaggerille tai Stingille. Se onnistui The Chieftainsin 50-vuotisjuhlien kunniaksi hienosti”, Moloney sanoo.

The Chieftains esiintyi ensimmäisen kerran Suomessa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuonna 1974. Tänä vuonna kunnian sai Oulu. Sekin on yksi osoitus Oulun irkkufestivaalin nousemisesta merkittävien suomalaisten musiikkitapahtumien joukkoon. Vahva suositus toimittajalta.

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua