Katja Solla
Yle
Kun aloin selvitellä, mitä elintarvikkeita saa mainostaa luonnollisuudella, yllätyin. Ruoan luonnollisuuteen tai puhtauteen liittyviä väittämiä valvotaan meillä varsin löyhästi, maailmalla luonnollisuuslupausten kenttä on vielä villimpi. Sekavuuteen vastaa nyt jättiyhtiö Nestle. Se on esittänyt ISO-standardia, jonka seurauksena osa nykyisistä lisäaineista saatetaan määritellä luonnollisiksi. Suomesta valmisteluissa on mukana joukko elintarvikealan yrityksiä.
Aloitin selvittelyn kaupan hyllyiltä. Karkkihyllyltä mukaan tarttui pussi, jonka kannessa näkyi pientä No artificial -pränttiä. Pieni vihreä merkki silotti kummasti omaatuntoa.
Myslihyllyllä minua houkuttivat pakkauksen sanat aito mysli. Vierestä löytyi myös luomumysliä. Se jäi kuitenkin hyllyyn kovan kilohinnan takia.
Pieni vihreä merkki silotti kummasti omaatuntoa.
Lihalaarissa silmille hyppäsi lenkkimakkaran vihreä All natural-logo. Helppo valinta, kun makkarahyllystä ei edes löytynyt luomua.
Luomua ja terveysväitteitä säädellään
Tiesin jo etukäteen, että luomu eli luonnonmukainen tuotanto on hyvinkin tarkasti säädeltyä. Se koskee myös elintarvikkeiden valmistusta. Luomussa lisäaineiden määrää on rajoitettu eikä keinotekoisia väriaineita tai makeutusaineita saa käyttää.
Opin, että myös elintarvikkeiden selviä terveys- ja ravitsemusväitteitä valvotaan. Ruokaa saa sanoa runsaskuituiseksi vain, jos kuituja on tietty määrä. Eikä elintarvikkeessa saa luvata, että syöjän vyötärönympärys pienenee.
“Harhaan johtamista” on hankala valvoa
Yllätyin, kun kävi ilmi, kuinka löyhästi ruoan luonnollisuuteen tai puhtauteen liittyviä väittämiä meillä valvotaan. Sana luontainen on säädelty selkeästi vain kivennäisvesissä ja aromeissa.
Suomessa noudatetaan EU:n elintarvikesäädöksiä. Ne määräävät, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan pakkausten tai mainosten väitteillä. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on laatinut asian selkeyttämiseksi oppaan. Sen teksti on järeää:
Elintarviketta voidaan pitää ”luonnollisena” vain siinä tapauksessa, että se sellaisenaan esiintyy luonnossa, siihen ei ole lisätty mitään ja että käytetyt mahdolliset valmistusmenetelmät ovat sellaisia, joita voi tapahtua myös luonnossa (esimerkiksi perinteinen käymisprosessi).
Ostamani naturell-mysli on kaukana noista ehdoista. Siinähän on lukuisia aineosia. Sama koskee kaupan natural - aloe vera -juomaa, valmistusmaa Korea. Ingmanin luonnonjogurtti täyttää oppaan ehdot, sillä siinä on vain maitoa ja hapatetta. Saman yrityksen Arla Luonto+ -makujogurtti venyttää jo rajaa. Rasvaisten ja suolaisten leipäpalojen pakkauksen 100% Natural Ingredients hämmensi minua myös.
Myslissä on useita aineosia, joten oikeastaan se ei voi olla luonnollista.
Minulle selvisi, että Eviran tiukoilla ohjeilla ei ole lain voimaa, eivätkä viranomaisten resurssit riitä valvontaan. Ei ihme, että pakkausten väittämät rehottavat.
Maailmalla tilanne on vielä villimpi. USA:ssa kuluttajat ovat nostaneet kanteita yrityksiä vastaan, koska niiden "100 % Natural" -tuotteissa on geenimanipuloituja raaka-aineita tai rankasti prosessoituja ainesosia, kuten maissisiirappia.
Lisäaineet arveluttavat
Silmiini osui pakkauksissa jatkuvasti sana lisäaineeton. Sekin lupailee luonnollisuutta tai puhtautta. Me kuluttajat vieroksumme lisäaineita ja varsinkin niiden e-koodeja, vaikka harva tietää niistä kovin paljon.
Tiedän hyvin, että e-koodilliset lisäaineet on EU:ssa todettu turvalliseksi. Tiedän myös, että osa sallituista lisäaineista on luonnosta peräisin. Tiedän senkin, että luonnollinen ei aina tarkoita turvallista. Mutta sallittuja lisäaineita on satoja - jaettuna 26 alaryhmään. Osa on kemianteollisuuden tuotteita. Kokonaisuutta on mahdoton hallita, joten karsastan vaistomaisesti pitkiä lisäainelistoja. Huomaan niputtavani kaikki e-koodit saman huonon maineen alle.
Luonnollisuus myy, joten elintarvikkeiden valmistajat reagoivat.
Luonnollisuus myy, joten elintarvikkeiden valmistajat reagoivat siivoamalla lisäaineet pois. Kun e-koodilliset väriaineet korvataan erilaisilla kasviuutteilla ja -tiivisteillä, pakkaukseen saadaan taikasanat Vain luonnollisia värejä. Näin elintarviketeollisuus ohjailee valintojani jo nyt.
Luontainen ainesosa halutaan standardisoida
Pakkausmerkintöjen epämääräiseen saumaan on iskenyt jättiyhtiö Nestle. Maailman suurin elintarvikeyritys käynnisti pari vuotta sitten hankkeen, jossa on tavoitteena standardisoida eli määrittää elintarvikkeiden luontaiset aineosat: Mikä on luontaista, mikä keinotekoista?
Kuulin hankkeesta, kun Nestlen edustaja esitteli sitä kevään 2015 Elintarvikepäivässä. Aikaisemmin ISO-standardia ei ole käytetty aineosien määrittelyyn ruokatuotteissa.
Standardin valmistelussa käytetään Suomessa lakikielestä tuttua sanaa luontainen. Alkuperäisen englannin sanan natural voisi kääntää myös luonnolliseksi.
Nestlen ja muiden yritysten tavoitteena on maailmanlaajuinen ISO-standardi, joka määrittelisi, millä ehdoilla elintarvikkeiden ainesosia - mukaan lukien lisäaineet, aromit ja entsyymit - saisi kutsua luontaisiksi.
Hankkeen ensimmäisessä luonnoksessa mainitaan reilut 50 luontaista prosessia.
Ehdoissa on kaksi puolta. Ensinnäkin ainesosan pitää olla peräisin kasvista, eläimestä, mineraaleista tai mikrobeista.
Toinen kriteeri on se, mitä valmistustapoja tuotteen valmistuksen aikana käytetään. ISO-standardihankkeen ensimmäisessä luonnoksessa mainitaan reilut 50 luontaista valmistustapaa eli prosessia. Joukossa on kotikeittiöstä tuttuja konsteja, kuten raastaminen, kuoriminen ja sulatus. Jotkut keinoista kuulostavat minusta vähemmän arkisilta: emulgointi, adsorbointi, ultraäänikäsittely, lämmitys mikroaalloilla, aromin erotus…
ISO-standardia valmistelevat Suomessa nyt nämä yritykset
- Bunge Finland (omistaja Bunge, USA)
- Kiantama (suomalainen)
- Orkla Confectionery & Snacks Finland (omistaja Orkla, Norja)
- Senson (suomalainen)
- Suomen Nestle (omistaja Nestle, Sveitsi)
- Valio (suomalainen)
Sata prosessia pysyy salaperäisenä
Nyt ISO-standardin valmistelussa ollaan siinä vaiheessa, että luontaisten valmistustapojen määrä on noussut jo noin sataan. Tämä lista ei ole julkinen. Sitä pääsevät tässä vaiheessa katsomaan ja kommentoimaan vain hankkeeseen osallistujat.
Kuluttajaliitolla ei ole varaa maksaa työryhmän vuosimaksua.
Standardien laatiminen on periaatteessa kaikille asiantuntijoille avointa. Tässä hankkeessa viranomaisia ja kuluttajajärjestöjä ei kuitenkaan ole mukana kuin joissakin maissa. Suomessa kuluttajien etua ajavasta Kuluttajaliitosta sain kuulla, että heillä ei ole varaa maksaa kansallisen työryhmän jäsenten vuosimaksua.
Maailmanlaajuinen ISO-standardi valmistunee vasta vuonna 2017. Poliittinen harkintavalta luontaisen suhteen säilyy silti joka maassa. Myös viranomaisten säädökset ovat viime kädessä aina vahvempia kuin teollisuuden standardit. Tarvitaan vain päättäväisiä poliitikkoja ja virkamiehiä.
Kuka päättää puolestani?
Voi kuitenkin olla, että tieto standardin natural-ainesosista valuu ruokapakkauksiin tai -mainoksiin standardin valmistuttua. Miksi elintarviketeollisuus tekisi standardin kehittelyssä jättiurakan, jollei siitä olisi mitään hyötyä tuotteiden myynnissä?
Yritykset voivat väännellä osan nykyisistä lisäaineista ISO-standardin avulla luonnollisiksi.
Tavallaan ISO-standardi selkiyttäisi nykytilannetta, jossa luontaiset ja keinotekoiset ainesosat - esimerkiksi lisäaineissa - ovat samalla viivalla. Selkeyttäminen tapahtuisi kuitenkin Nestlen ja muun elintarviketeollisuuden ehdoilla.
Haluaisin ostaa mahdollisimman vähän prosessoituja elintarvikkeita. Yritykset voivat väännellä ison osan nykyisistä lisäaineista ISO-standardin avulla luonnollisiksi. Lopulta ostan pidemmälle jalostettua ruokaa, jossa lukee luontainen. Hiukan nurinkurista.
15.10.15: Korjattu Orklan nimi oikeaan muotoon. Lisätty yrityslistan otsikkoon "nyt".
