Hyppää pääsisältöön

Suomalainen häpeä

kirjailija Marjo Niemi
kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

”Minulla oli nuoruudessani koko ajan tunne, ettei minulle kerrottu kaikkea, ei kotona, ei koulussa, ei liioin saksalaisissa kirjoissa, joita luin toivoen löytäväni niistä tietoa oman elämäni taustalla piilevistä hirveyksistä.”

Lainaus on kirjailija W.G.Sebaldin traumaa käsittelevästä esseeteoksesta Ilmasota ja kirjallisuus, jonka on suomentanut Oili Suominen. Saksan kirjallisuus vaikeni miltei kokonaan toisen maailmansodan lopun ilmasodasta, joka hävitti lähes maan tasalle satakolmekymmentäyksi Saksan kaupunkia. Ilmasota pyyhkäisi mukanaan kuusisataatuhatta siviiliä ja kodin seitsemältä ja puolelta miljoonalta ihmiseltä.

Jos kaupunkia pommitetaan niin raivokkaasti, että sen asfaltti kiehuu ja lasit sulavat, voi kuvitella loput kauhujen laajuudesta.

Yhdyn Sebaldin muistia koskevaan mielenkiintoon: miten kokemukset pyyhkiytyivät pois, miten katastrofia seurasi mykkyys ja välitön jälleenrakennus. Hän kirjoittaa: ”Uusi Liittotasavalta jätti ennen syntyään koetut asiat täydellisesti toimivan torjuntamekanismin hoidettaviksi, joten se saattoi tosin faktisesti tunnustaa syntyneensä absoluuttisesta nöyryytyksestä, mutta samalla pyyhkiä koko nöyryytyksen tunnerekisteristään tai suorastaan lisätä sen mainetekojen listaan, luetteloon siitä, mistä kaikesta olikaan selviydytty kaikella kunnialla ja ilman merkkejä sisäisestä heikkoudesta.”

Kuulostaa kummallisen tutulta.

Palasin tähän kirjaan miettiessäni suomalaista häpeää.

Suomi on sankaritarina. Suomen tiivistetty historia on sankaritarinan muodon ottanut valikoima historiaa: pieni maa joka sai kovalla työllä itsenäisyyden, pärjäsi taistelussa suurta Neuvostoliittoa vastaan ja jälleenrakensi ihmeellisellä nopeudella pohjoismaisen hyvinvointivaltion, selvisi lamasta, kelpasi Euroopan unioniin. Ja ai niin, maksoi sotakorvauksensa takaisin. Kaikki tämä on totta, mutta ei missään mittakaavassa koko totuus.

Sankaritarinamme on täynnä laajasti häpeälle altistavia ajanjaksoja ja käsittelemättömän häpeän seurauksia.

Sankaritarinaan ei kuulu häpeä, se on pitänyt piilottaa. Sankaritarinamme on täynnä laajasti häpeälle altistavia ajanjaksoja (sodat, lamat) ja käsittelemättömän häpeän seurauksia, esimerkiksi masennus, rikas alkoholikulttuuri, itsemurhat, perheväkivalta, armottomuus ja mykkyys. Jotka taas anteliaasti ojentavat häpeävankilan perinnöksi seuraavalle sukupolvelle.

Nöyryyttäviä kokemuksia kokenut ihminen häpeää sitä, ettei pystynyt herättämään hyväksymisen halua, eikä ymmärryksen pyrkimystä niissä joiden varassa hän oli. Nöyryyttäviä kokemuksia ovat esimerkiksi varhaislapsuuden traumat, pahoinpitely, konkurssi, kidutus, raiskaus, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen tai perheväkivalta. Sota on täynnä nöyryyttäviä kokemuksia. Jos nöyryytyksiä ei käsittele jää häpeäansaan. Käsittely ei läheskään aina ole yksilöstä kiinni, käsittelyssä tarvitsee toisen ihmisen apua ja ilmapiirin jossa se on sallittua. No Suomessa aika uusi ja edelleen paikallinen asia on se salliva ilmapiiri.

Häpeää sukupolvikaupalla hyllyvä aikuinen ihminen räjähtää sisäisesti häpeästä joka kerta epäonnistuessaan hyväksyvän vastavuoroisuuden tuulisella tiellä.

Myöhemmin toisaalla, häpeää sukupolvikaupalla hyllyvä aikuinen ihminen räjähtää sisäisesti häpeästä joka kerta epäonnistuessaan hyväksyvän vastavuoroisuuden tuulisella tiellä. Usein tietämättä mikä iski. Häpeän tunne on hirvittävä, se koskee koko itseä. Syyllisyys iskee (toivottavasti) kun toimii väärin, siitä voi toipua korjaamalla toimintaa. Mutta miten häpeästä pääsee, varsinkin kun sitä ei yleensä edes tajua?

Tiedostamattomasta häpeästä rimpuillaan irti muun muassa itseen ja toiseen kohdistetulla raivolla tai ylimittaisilla itsetunnon kohentamispyrkimyksillä. Tunnistamaton häpeä voi ilmetä itsen korostamisena ja toisen mitätöimisenä, rauhallisena, lähes naiivina piittaamattomuutena, toisten hylkäämisenä piittaamatta heidän suhtautumisestaan. Häpeä voi aiheuttaa myös uhmakasta ja julkeaa käytöstä.

Nämä tällaiset häpeän korjaamisyritykset ovat nykyään sallittuja ja suosittuja. Ne repivät osaltaan kansaa kahtia, enkä voi olla ajattelematta, että rasisti tai kovien arvojen eliitti elävät häpeäansassa.

Mikä meni pieleen kun niin suuri osa kansasta on hylännyt hyvinvointivaltion perusajatuksen, sen että kaikista huolen pitäminen on kaikkien etu ja että tämä ulottuu myös oman maan rajojen ulkopuolelle? Onko yhteiskunta epäonnistunut hyväksyvässä vastavuoroisuudessa?

Mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita.

Varmaa on se, että mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita ja sitä enemmän tulee olemaan myös vihaa ja piittaamattomuutta, jolla pyritään eroon musertavasta häpeästä.

”...Kyky ymmärtää oikein itse aikaansaamiamme katastrofeja olisi ensimmäinen edellytys luoda onnea tuottava yhteiskuntajärjestys.” W.G.Sebald

Aiheesta lisää:
”Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana” Eero Rechardt ja Pentti Ikonen, Duodecim, 1994

Kommentit
  • Jos joku asia suomalaisia yhdistää, niin se on ehdottomasti kahvihetki

    Rakkaalla kahvihetkellä on monta erilaista nimeä.

    Ihmiset juovat tätä nykyä Suomessakin monia erilaisia, usein vieraskielisiä nimillä kutsuttavia kahveja, mutta itse kahvihetki on ainakin monille Aristoteleen kantapään facebook- ryhmän jäsenistä perisuomalainen. Päiväkahviseuraa kukaan enää lehti-ilmoituksella tuskin itselleen etsii, mutta päiväkahvit on kyllä selvästi monelle yhtä kuin päivän ykköshetki .

  • Avaruusromua: Musiikin ihmeellinen voima

    Musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse.

    Viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat musiikin tekevän meille monia asioita. Ne kertovat musiikin ihmeellisestä voimasta. Jo 1990-luvulla puhuttiin Mozart-efektistä. Huomattiin, että Mozartin musiikkia kuunnelleet menestyivät tietynlaisissa psykologisissa testeissä muita paremmin. Vaikka Mozart-efekti on sittemmin todistettu lähes olemattomaksi, on silti totta, että musiikki vaikuttaa meihin monin tavoin. Tutkijat ovat sitä mieltä, että musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Takomon Alien on ilotteleva ja pelotteleva esitys ihmisen peloista

    Hurmaava halpis-avaruusseikkailu & yllättävä teatterileikki.

    Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

  • Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Matti Yrjänä Joensuun ensimmäinen Harjunpää-romaani, Väkivallan virkamies, ilmestyi vuonna 1976 ja viimeinen Harjunpää ja rautahuone vuonna 2010. Millaisia syitä Matti Yrjänä Joensuun kirjoittaman Harjunpää-romaanien suosiolle näet? Mikä on paras kaikista yhdestätoista Harjunpää-romaanista? Millainen on ollut Harjunpään elämänkulku Joensuun kirjoittaman romaanisarjan edetessä?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri