Hyppää pääsisältöön

Suomalainen häpeä

kirjailija Marjo Niemi
kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho Marjo Niemi (kirjailija),marjo niemi

”Minulla oli nuoruudessani koko ajan tunne, ettei minulle kerrottu kaikkea, ei kotona, ei koulussa, ei liioin saksalaisissa kirjoissa, joita luin toivoen löytäväni niistä tietoa oman elämäni taustalla piilevistä hirveyksistä.”

Lainaus on kirjailija W.G.Sebaldin traumaa käsittelevästä esseeteoksesta Ilmasota ja kirjallisuus, jonka on suomentanut Oili Suominen. Saksan kirjallisuus vaikeni miltei kokonaan toisen maailmansodan lopun ilmasodasta, joka hävitti lähes maan tasalle satakolmekymmentäyksi Saksan kaupunkia. Ilmasota pyyhkäisi mukanaan kuusisataatuhatta siviiliä ja kodin seitsemältä ja puolelta miljoonalta ihmiseltä.

Jos kaupunkia pommitetaan niin raivokkaasti, että sen asfaltti kiehuu ja lasit sulavat, voi kuvitella loput kauhujen laajuudesta.

Yhdyn Sebaldin muistia koskevaan mielenkiintoon: miten kokemukset pyyhkiytyivät pois, miten katastrofia seurasi mykkyys ja välitön jälleenrakennus. Hän kirjoittaa: ”Uusi Liittotasavalta jätti ennen syntyään koetut asiat täydellisesti toimivan torjuntamekanismin hoidettaviksi, joten se saattoi tosin faktisesti tunnustaa syntyneensä absoluuttisesta nöyryytyksestä, mutta samalla pyyhkiä koko nöyryytyksen tunnerekisteristään tai suorastaan lisätä sen mainetekojen listaan, luetteloon siitä, mistä kaikesta olikaan selviydytty kaikella kunnialla ja ilman merkkejä sisäisestä heikkoudesta.”

Kuulostaa kummallisen tutulta.

Palasin tähän kirjaan miettiessäni suomalaista häpeää.

Suomi on sankaritarina. Suomen tiivistetty historia on sankaritarinan muodon ottanut valikoima historiaa: pieni maa joka sai kovalla työllä itsenäisyyden, pärjäsi taistelussa suurta Neuvostoliittoa vastaan ja jälleenrakensi ihmeellisellä nopeudella pohjoismaisen hyvinvointivaltion, selvisi lamasta, kelpasi Euroopan unioniin. Ja ai niin, maksoi sotakorvauksensa takaisin. Kaikki tämä on totta, mutta ei missään mittakaavassa koko totuus.

Sankaritarinamme on täynnä laajasti häpeälle altistavia ajanjaksoja ja käsittelemättömän häpeän seurauksia.

Sankaritarinaan ei kuulu häpeä, se on pitänyt piilottaa. Sankaritarinamme on täynnä laajasti häpeälle altistavia ajanjaksoja (sodat, lamat) ja käsittelemättömän häpeän seurauksia, esimerkiksi masennus, rikas alkoholikulttuuri, itsemurhat, perheväkivalta, armottomuus ja mykkyys. Jotka taas anteliaasti ojentavat häpeävankilan perinnöksi seuraavalle sukupolvelle.

Nöyryyttäviä kokemuksia kokenut ihminen häpeää sitä, ettei pystynyt herättämään hyväksymisen halua, eikä ymmärryksen pyrkimystä niissä joiden varassa hän oli. Nöyryyttäviä kokemuksia ovat esimerkiksi varhaislapsuuden traumat, pahoinpitely, konkurssi, kidutus, raiskaus, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen tai perheväkivalta. Sota on täynnä nöyryyttäviä kokemuksia. Jos nöyryytyksiä ei käsittele jää häpeäansaan. Käsittely ei läheskään aina ole yksilöstä kiinni, käsittelyssä tarvitsee toisen ihmisen apua ja ilmapiirin jossa se on sallittua. No Suomessa aika uusi ja edelleen paikallinen asia on se salliva ilmapiiri.

Häpeää sukupolvikaupalla hyllyvä aikuinen ihminen räjähtää sisäisesti häpeästä joka kerta epäonnistuessaan hyväksyvän vastavuoroisuuden tuulisella tiellä.

Myöhemmin toisaalla, häpeää sukupolvikaupalla hyllyvä aikuinen ihminen räjähtää sisäisesti häpeästä joka kerta epäonnistuessaan hyväksyvän vastavuoroisuuden tuulisella tiellä. Usein tietämättä mikä iski. Häpeän tunne on hirvittävä, se koskee koko itseä. Syyllisyys iskee (toivottavasti) kun toimii väärin, siitä voi toipua korjaamalla toimintaa. Mutta miten häpeästä pääsee, varsinkin kun sitä ei yleensä edes tajua?

Tiedostamattomasta häpeästä rimpuillaan irti muun muassa itseen ja toiseen kohdistetulla raivolla tai ylimittaisilla itsetunnon kohentamispyrkimyksillä. Tunnistamaton häpeä voi ilmetä itsen korostamisena ja toisen mitätöimisenä, rauhallisena, lähes naiivina piittaamattomuutena, toisten hylkäämisenä piittaamatta heidän suhtautumisestaan. Häpeä voi aiheuttaa myös uhmakasta ja julkeaa käytöstä.

Nämä tällaiset häpeän korjaamisyritykset ovat nykyään sallittuja ja suosittuja. Ne repivät osaltaan kansaa kahtia, enkä voi olla ajattelematta, että rasisti tai kovien arvojen eliitti elävät häpeäansassa.

Mikä meni pieleen kun niin suuri osa kansasta on hylännyt hyvinvointivaltion perusajatuksen, sen että kaikista huolen pitäminen on kaikkien etu ja että tämä ulottuu myös oman maan rajojen ulkopuolelle? Onko yhteiskunta epäonnistunut hyväksyvässä vastavuoroisuudessa?

Mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita.

Varmaa on se, että mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita ja sitä enemmän tulee olemaan myös vihaa ja piittaamattomuutta, jolla pyritään eroon musertavasta häpeästä.

”...Kyky ymmärtää oikein itse aikaansaamiamme katastrofeja olisi ensimmäinen edellytys luoda onnea tuottava yhteiskuntajärjestys.” W.G.Sebald

Aiheesta lisää:
”Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana” Eero Rechardt ja Pentti Ikonen, Duodecim, 1994

  • Kirsikka, Itis, Lohi ja Ruuti – joko alkoi tehdä mieli ostoksille?

    Mitä kauppakeskuksen nimellä markkinoidaan?

    Uuden kauppakeskuksen rakentamisen täytyy olla valtava investointi. Luulisi, että on piste i:n päälle valita paras mahdollinen nimi liikekeskittymälle. Välillä tuntuu, että markkinoinnin viimeistelyyn ei jakseta panostaa, ja nimiasia kuitataan kevyesti tajuamatta, että nimi komeilee jokaisen ilmoituksen alussa hamaan tulevaisuuteen.

  • Avaruusromua: Älä kuuntele!

    Seireenien laulua ja muuta ihmeellistä.

    Seireenit ovat puoliksi naisia, puoliksi lintuja. Niillä on naisen ylävartalo, pitkät lintumaiset jalat ja kotkan siivet. Niiden jaloissa ja siivissä on terävät kynnet kuin lepakoilla. Ne laulavat, eikä niiden laulua voi vastustaa. Ne ovat hengenvaarallisia. Seireenit elävät merellä. Ne houkuttelevat maagisella laulullaan merenkävijöitä luokseen ja repivät heidät kappaleiksi. Avaruusromussa seireenien laulua ja muuta ihmeellistä EBU:n Taiteen syntymäpäivän 2018 satelliittilähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mennään yksille Kielibaariin

    Kielibaarissa voit virittää keskustelua kielen muuttumisesta

    Monet saavat inhon väristyksiä muistellessaan kouluvuosien äidinkielen opetusta. Toisista kehittyy kärkkäitä kielipoliiseja, jotka jakavat huomautuksia muiden tekemistä kielioppivirheistä. Kielibaarin henkilökunta haluaa edistää suomen kielen osaamista hyväntuulisesti ja ketään pois sulkematta. Vapaa toimittaja ja opettaja Sari T.

  • Raivostuttava ja rakas merisää

    Mielipiteitä radion merisäätiedotteista

    - Totta kai!, vastasi moni Aristoteleen kantapään facebook-ryhmän jäsen, kun kysyin kuuntelevatko he radion merisäätiedotteita. Kiitos kiinnostavista kommenteista! Olennainen osa lapsuuden äänimaisemaa, nostalgiatrippi, turvallinen, hypnoottinen, runollinen, klassikko. Muun muassa näillä sanoilla he luonnehtivat ohjelmaa. Valtaosa piti tiedotteiden lukemista positiivisena asiana.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuvaajia ja kuvattavia – Valokuvan kevät Teemalla

    Elokuvia ja dokumentteja huhti–toukokuussa 2018

    Keväällä 2018 Teema esittää upean kokonaisuuden valokuvauksesta ja valokuvaajista. Valokuvan kevääseen kuuluu kolme Teemalauantaita sekä kolme erillistä dokumenttia.

  • Valokuvan mestareita Robert Frankistä Josef Koudelkaan

    Uusia dokumentteja maailmankuuluista valokuvaajista.

    Robert Frank, Robert Mapplethorpe, Robert Doisneau, Josef Koudelka, Raghu Rai... Teemalla nähdään huhti–toukokuussa uusia dokumenttielokuvia maailmankuuluista valokuvaajista.

  • Kalastuksen yö Kolpissa – piilossa Pohjanmaan kesätapahtumien parvessa

    Valoissa kesäyössä kolppilaiset menevät narraamaan kalaa.

    Kesän ellei vuoden kohokohta monelle kolppilaiselle on Kalastuksen yö, joka on järjestetty vuosittain jo kohta parin vuosikymmenen ajan. Kalastuksen lisäksi tapahtumassa saattaa kokea sumopainia, maailmanennätysyrityksiä ja palavia autoja.

  • Kirsikka, Itis, Lohi ja Ruuti – joko alkoi tehdä mieli ostoksille?

    Mitä kauppakeskuksen nimellä markkinoidaan?

    Uuden kauppakeskuksen rakentamisen täytyy olla valtava investointi. Luulisi, että on piste i:n päälle valita paras mahdollinen nimi liikekeskittymälle. Välillä tuntuu, että markkinoinnin viimeistelyyn ei jakseta panostaa, ja nimiasia kuitataan kevyesti tajuamatta, että nimi komeilee jokaisen ilmoituksen alussa hamaan tulevaisuuteen.

  • Li Andersson: "Eihän kukaan hanki kestävyysvajeen takia lapsia"

    Onko pakko tehdä lisää vauvoja?

    Hedelmällisyys ja lisääntyminen aiheuttavat keskustelua valtiovarainministeriöstä lähtien. KulttuuriCocktail selvitti, minkälaista kuvaa hedelmällisyydestä ja lisääntymisestä luodaan mediassa, kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.

  • Avaruusromua: Älä kuuntele!

    Seireenien laulua ja muuta ihmeellistä.

    Seireenit ovat puoliksi naisia, puoliksi lintuja. Niillä on naisen ylävartalo, pitkät lintumaiset jalat ja kotkan siivet. Niiden jaloissa ja siivissä on terävät kynnet kuin lepakoilla. Ne laulavat, eikä niiden laulua voi vastustaa. Ne ovat hengenvaarallisia. Seireenit elävät merellä. Ne houkuttelevat maagisella laulullaan merenkävijöitä luokseen ja repivät heidät kappaleiksi. Avaruusromussa seireenien laulua ja muuta ihmeellistä EBU:n Taiteen syntymäpäivän 2018 satelliittilähetyksestä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Buddy Holly: Rave On!

    Rock alkoi Elviksestä, mutta popin aloitti Buddy Holly.

    Rock'n’roll alkoi Elviksestä, mutta popmusiikin aloitti Buddy Holly & The Crickets. Uusi dokumenttielokuva kertoo vain 22-vuotiaana kuolleen artistin tarinan.

  • Rakkaudesta kotimaanmatkailuun

    Kotimaan matkailua Teemalla

    Teemalla on maaliskuussa aloittanut uusi kaksikielinen ohjelmasarja Egenland, joka kulkee ympäri Suomen kulttuurikohteesta toiseen yleisöltä saatujen vinkkien pohjalta. Myös Teeman Elävä arkisto on tien päällä kotimaassa - ja lisäksi aikamatkalla, joka ulottuu 1940-luvulta 80-luvulle. Matkailuohjelmia Teemalla: Torstaina 12.4. klo 22.40, perjantaina 13.4. klo 15 ja maanantaina 16.4.

  • Teemalauantai tanssii! Askelmerkit tanssin keväälle antaa kaksi upeaa elokuvaa, German Kralin Viimeinen tango ja Ettore Scolan Tanssit

    Tanssia, elokuvaa ja historiaa Teemalla 14.4. klo 21.15

    Teemalauantai avaa tanssin kevään kahden suurenmoisen tanssielokuvan illalla. German Kralin ohjaama Viimeinen tango kertoo argentiinalaisen tangon legendoista Juan Carlos Copesista ja Maria Nievesistä, heidän pitkästä yhteisestä urastaan, myrkyisästä rakkaudesta, erosta sekä viimeisestä yhteisestä tangosta. Le bal eli Tanssit on Ettore Scolan elokuva, jossa Ranskan lähihistoria käydään läpi tanssisalissa. Musiikki, kostyymit ja aikakaudet vaihtuvat – mutta tanssijat pysyvät samoina.