Hyppää pääsisältöön

Suomalainen häpeä

kirjailija Marjo Niemi
kirjailija Marjo Niemi Kuva: Teos / Heini Lehväslaiho marjo niemi

”Minulla oli nuoruudessani koko ajan tunne, ettei minulle kerrottu kaikkea, ei kotona, ei koulussa, ei liioin saksalaisissa kirjoissa, joita luin toivoen löytäväni niistä tietoa oman elämäni taustalla piilevistä hirveyksistä.”

Lainaus on kirjailija W.G.Sebaldin traumaa käsittelevästä esseeteoksesta Ilmasota ja kirjallisuus, jonka on suomentanut Oili Suominen. Saksan kirjallisuus vaikeni miltei kokonaan toisen maailmansodan lopun ilmasodasta, joka hävitti lähes maan tasalle satakolmekymmentäyksi Saksan kaupunkia. Ilmasota pyyhkäisi mukanaan kuusisataatuhatta siviiliä ja kodin seitsemältä ja puolelta miljoonalta ihmiseltä.

Jos kaupunkia pommitetaan niin raivokkaasti, että sen asfaltti kiehuu ja lasit sulavat, voi kuvitella loput kauhujen laajuudesta.

Yhdyn Sebaldin muistia koskevaan mielenkiintoon: miten kokemukset pyyhkiytyivät pois, miten katastrofia seurasi mykkyys ja välitön jälleenrakennus. Hän kirjoittaa: ”Uusi Liittotasavalta jätti ennen syntyään koetut asiat täydellisesti toimivan torjuntamekanismin hoidettaviksi, joten se saattoi tosin faktisesti tunnustaa syntyneensä absoluuttisesta nöyryytyksestä, mutta samalla pyyhkiä koko nöyryytyksen tunnerekisteristään tai suorastaan lisätä sen mainetekojen listaan, luetteloon siitä, mistä kaikesta olikaan selviydytty kaikella kunnialla ja ilman merkkejä sisäisestä heikkoudesta.”

Kuulostaa kummallisen tutulta.

Palasin tähän kirjaan miettiessäni suomalaista häpeää.

Suomi on sankaritarina. Suomen tiivistetty historia on sankaritarinan muodon ottanut valikoima historiaa: pieni maa joka sai kovalla työllä itsenäisyyden, pärjäsi taistelussa suurta Neuvostoliittoa vastaan ja jälleenrakensi ihmeellisellä nopeudella pohjoismaisen hyvinvointivaltion, selvisi lamasta, kelpasi Euroopan unioniin. Ja ai niin, maksoi sotakorvauksensa takaisin. Kaikki tämä on totta, mutta ei missään mittakaavassa koko totuus.

Sankaritarinamme on täynnä laajasti häpeälle altistavia ajanjaksoja ja käsittelemättömän häpeän seurauksia.

Sankaritarinaan ei kuulu häpeä, se on pitänyt piilottaa. Sankaritarinamme on täynnä laajasti häpeälle altistavia ajanjaksoja (sodat, lamat) ja käsittelemättömän häpeän seurauksia, esimerkiksi masennus, rikas alkoholikulttuuri, itsemurhat, perheväkivalta, armottomuus ja mykkyys. Jotka taas anteliaasti ojentavat häpeävankilan perinnöksi seuraavalle sukupolvelle.

Nöyryyttäviä kokemuksia kokenut ihminen häpeää sitä, ettei pystynyt herättämään hyväksymisen halua, eikä ymmärryksen pyrkimystä niissä joiden varassa hän oli. Nöyryyttäviä kokemuksia ovat esimerkiksi varhaislapsuuden traumat, pahoinpitely, konkurssi, kidutus, raiskaus, koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen tai perheväkivalta. Sota on täynnä nöyryyttäviä kokemuksia. Jos nöyryytyksiä ei käsittele jää häpeäansaan. Käsittely ei läheskään aina ole yksilöstä kiinni, käsittelyssä tarvitsee toisen ihmisen apua ja ilmapiirin jossa se on sallittua. No Suomessa aika uusi ja edelleen paikallinen asia on se salliva ilmapiiri.

Häpeää sukupolvikaupalla hyllyvä aikuinen ihminen räjähtää sisäisesti häpeästä joka kerta epäonnistuessaan hyväksyvän vastavuoroisuuden tuulisella tiellä.

Myöhemmin toisaalla, häpeää sukupolvikaupalla hyllyvä aikuinen ihminen räjähtää sisäisesti häpeästä joka kerta epäonnistuessaan hyväksyvän vastavuoroisuuden tuulisella tiellä. Usein tietämättä mikä iski. Häpeän tunne on hirvittävä, se koskee koko itseä. Syyllisyys iskee (toivottavasti) kun toimii väärin, siitä voi toipua korjaamalla toimintaa. Mutta miten häpeästä pääsee, varsinkin kun sitä ei yleensä edes tajua?

Tiedostamattomasta häpeästä rimpuillaan irti muun muassa itseen ja toiseen kohdistetulla raivolla tai ylimittaisilla itsetunnon kohentamispyrkimyksillä. Tunnistamaton häpeä voi ilmetä itsen korostamisena ja toisen mitätöimisenä, rauhallisena, lähes naiivina piittaamattomuutena, toisten hylkäämisenä piittaamatta heidän suhtautumisestaan. Häpeä voi aiheuttaa myös uhmakasta ja julkeaa käytöstä.

Nämä tällaiset häpeän korjaamisyritykset ovat nykyään sallittuja ja suosittuja. Ne repivät osaltaan kansaa kahtia, enkä voi olla ajattelematta, että rasisti tai kovien arvojen eliitti elävät häpeäansassa.

Mikä meni pieleen kun niin suuri osa kansasta on hylännyt hyvinvointivaltion perusajatuksen, sen että kaikista huolen pitäminen on kaikkien etu ja että tämä ulottuu myös oman maan rajojen ulkopuolelle? Onko yhteiskunta epäonnistunut hyväksyvässä vastavuoroisuudessa?

Mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita.

Varmaa on se, että mitä enemmän arvot kovenevat politiikassa, sitä enemmän synnytetään häpeävankiloita ja sitä enemmän tulee olemaan myös vihaa ja piittaamattomuutta, jolla pyritään eroon musertavasta häpeästä.

”...Kyky ymmärtää oikein itse aikaansaamiamme katastrofeja olisi ensimmäinen edellytys luoda onnea tuottava yhteiskuntajärjestys.” W.G.Sebald

Aiheesta lisää:
”Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana” Eero Rechardt ja Pentti Ikonen, Duodecim, 1994

  • Pehmeiden arvojen suurmies

    Topelius oli pehmeiden arvojen suurmies.

    Satusedäksi kutsuminen vähättelee monipuolista Zacharias Topeliusta.

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Tampereen taidemuseon johtaja Taina Myllyharju harrastaa scifiä

    Taina Myllyharjua on kiinnostanut aina kuvataide.

    Taina Myllyharjulla on monipuolinen kokemus monenlaisesta työstä. Häntä ei hirvitä tarttua reippaasti uusiin asioihin. Uransa aikana hän on ollut perustamassa ja kehittämässä eri puolilla Suomea useita taidemuseoita. Hän on pitänyt kaikesta scifiin liittyvästä nuoresta lähtien ja on edelleen myös suuri Star Trek -fani.

  • Valitut sanat tuo kirjallisuuden tähdet Teemalle

    Valituissa sanoissa viime kevään Helsinki Lit -keskusteluja.

    Valitut sanat näyttää kuinka maailmankirjallisuus tuli hetkeksi Helsinkiin ja osoittaa, että samat aiheet ja asiat koskettavat ihmisiä ympäri maailmaa. Millaista on istanbulilaisen katukauppiaan elämä? Miten neurokirurgi selviää vaativasta työstään? Miten lahjakkaan kirjailijamiehen kanssa onnistuu perheen äidin roolin ja oman kirjoitustyön yhdistäminen?

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kuolematon Jeanne Moreau on Teemalauantain tähti

    Pitkä ilta Jeanne Moreaun (1928–2017) seurassa 20.1.

    Teemalauantai 20.1.2018 on suurenmoisen ranskalaisnäyttelijän muistoilta. Jeanne Moreau (1928–2017) olisi täyttänyt 90 vuotta 23.1. Teemaillassa nähdään elokuvat Hissillä mestauslavalle ja Kuolematon tarina sekä dokumentti Moreausta vuodelta 2007.

  • Pehmeiden arvojen suurmies

    Topelius oli pehmeiden arvojen suurmies.

    Satusedäksi kutsuminen vähättelee monipuolista Zacharias Topeliusta.

  • Mitä tyyliä musiikkini edustaa? Avaruusromua 21.1.2018

    Yhteisiä päämääriä, tunteita, ajatuksia ja dialogia.

    ”En ole tähän päivään mennessä osannut vastata tuohon kysymykseen”, sanoo säveltäjä ja basisti Lauri Porra. ”Musiikkityylistä tai sen lähtökohdista riippumatta kaikkien musiikintekijöiden päämäärä on sama”, hän toteaa. Rumpali Olavi Louhivuori puolestaan kertoo musiikin vievän hyvinkin yllättäviin paikkoihin. Avaruusromussa käydään yllättävissä paikoissa ja kuunnellaan yhteisiä päämääriä: tunteita, ajatuksia ja dialogia kuuntelijan kanssa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kirjailija Kjell Westö vuoden 1918 tapahtumista: "Järkyttävintä oli sisällissodan jälkeinen julma kosto"

    Kjell Westö puhuu sisällissodan jälkeisistä tapahtumista.

    Suomen sisällissota alkoi tammikuun lopulla 100 vuotta sitten. Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään aiheesta kolme romaania kirjoittaneen Kjell Westön tuore haastattelu sekä kaksi dokumenttia 1960- ja -80-luvuilta. Niissä ääneen pääsevät myös sisällissodan kokeneet ihmiset. Ohjelmat televisiossa: Yle Teema torstaina 18.1. klo 22.45, perjantaina 19.1. klo 14.55 ja maanantaina 22.1.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

  • Minne suunnata kaukosäädin vuonna 2018 – suuri tv-sarjaopas

    Laadukasta tv-draamaa on tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa.

    Laadukasta tv-draamaa on tänä vuonna tarjolla enemmän kuin ehdit katsoa. Pidit sitten scifistä tai historiasta, tämä opas auttaa löytämään satojen uusien kausien joukosta juuri ne oikeat. Hullummaksi sen ei pitänyt mennä. Käsikirjoitettuja tv-sarjoja tuotettiin vuonna 2017 yli 500 kautta, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Tänä vuonna määrä ei ainakaan vähene.

  • Beside Bowie: kitaristi Mick Ronsonin tarina avaa vuoden 2018 Bowie-teemaillan

    Teemalauantai on jälleen omistettu David Bowielle.

    David Bowien kuolemasta tuli kuluneeksi kaksi vuotta 10.1.2018 – tammikuinen Bowie-ilta alkaa jo muodostua Teeman traditioksi! Tämän vuoden ensi-ilta on pitkä dokumenttielokuva Spiders from Mars -kitaristi Mick Ronsonista (1946–1993), kertojaäänenä itse Bowie. Lisäksi nähdään upea dokumentti David Bowien viimeiset vuodet (2017) sekä elokuva Merry Christmas Mr. Lawrence (1983).

  • Suomen kielen virstanpylväät

    Suomen kieli elää ja voi hyvin vastakin

    Pelottaako suomen kielen puolesta? Nuoriso puhuu mitä sattuu, uusia sanoja tulee sellaista vauhtia, ettei perässä pysy ja kielioppisääntöjäkin muutetaan vähän väliä.

  • Erilaisia outoja ja keinotekoisia kaikuja… Avaruusromua 14.1.2018

    Katsaus vuoden 2017 ulkomaiseen avaruusromu-tarjontaan.

    Jotkut kaiut voimistavat ääntä suuresti, jotkut tekevät siitä korkeamman, jotkut matalamman, kuvaili Francis Bacon liki 400 vuotta sitten kirjassaan Uusi Atlantis. Avaruusromussa ihmetellään äänien, musiikin ja tekniikan maailmaa, ja tehdään katsaus menneen vuoden ulkomaiseen tarjontaan. Ei palkintojenjakotilaisuus, eikä vuoden parhaat ulkomaiset -katsaus, vaan hyvin subjektiivinen näkemys siitä, millaista monitahoista musiikkia maailmalla jälleen viime vuonna tehtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teeman alkukevään 2018 elokuvat

    Elokuvia viitenä päivänä viikossa

    Teema esittää keväällä 2018 elokuvia viitenä päivänä viikossa. Teeman elokuvafestivaalin ajankohta on 20.–24.3.