Hyppää pääsisältöön

Musiikki alkaa kuuntelemisella. Avaruusromua 18.10.2015

lähikuva ihmisen korvasta
lähikuva ihmisen korvasta Kuva: YLE Kuvapalvelu lähikuva ihmisen korvasta

Ympäristöä kannattaa kuunnella, sanoo yhdysvaltainen säveltäjä D Bayne. Hän ottaa esiin John Cagen ajatuksen siitä että jos pysähdymme kuuntelemaan ympäristön ääniä, huomaamme että ne ovat lumoavia. Monet säveltäjät ovat pyrkineet muuttamaan meidän suhdettamme ympäristön ääniin. He ovat halunneet meidän kuulevan ympäristön äänet osana musiikkia.

Äänet kertovat tarinoita, sanoo D Bayne. Ja kun ollaan tekemisissä ympäristön äänien kanssa, myös sattumalla on roolinsa kokonaisuudessa. Ja yhtäkkiä olemme jälleen John Cagen jalanjäljillä.

D Bayne asettui asuinkaupungissaan Chicagossa kahteentoista eri ääniympäristöön ja laati kuhunkin erikoislaatuisen enemmän tai vähemmän sattumaa hyväksi käyttävän - ja omien sanojensa mukaan myös monimutkaisen - piano-osuuden, tai oikeastaan useita piano-osuuksia päällekkäin. Säveltäjä huomauttaa, ettei tuota päällekkäisyyttä ja monimutkaisuutta välttämättä huomaa, päinvastoin, lopputulos saattaa kuulostaa hyvinkin yksinkertaiselta soolopianomusiikilta. Mutta säveltäjä vakuuttaa, että esitysten pinnan alla on paljon tapahtumia, ajatuksia, sattumaa ja ääniä. Tässä jokiliikennettä Chicagossa.

On elokuu vuonna 2015 ja täydenkuun aika. Kaksi soittajaa on vanhan majoitusrakennuksen ravintolasalissa Joensuussa . ”Syntyvästä musiikista tiesimme ainoastaan sen, mitä instrumentteja meillä oli käytettävänä, ja meillä oli jonkinlainen aavistus siitä, miten ehkä tulisimme niitä käyttämään. Muutoin pyrimme kuuntelemaan kulloistakin tunnelmaa ja pysyttelemään siinä, siihen uusia ääniä luoden”. Näin kirjoittavat Ilkka Ruskosammal ja Janne Uusiniemi eli Kalantov. Ja toden totta, musiikki alkaa kuuntelemisella.

Juhani Nuorvalan sävellyksessä Boost yhdistyvät amerikkalainen minimalismi ja 1980-luvun elektropop. Ja tietysti mikrotonaalisuus. Juhani Nuorvala on käyttänyt mikrotonaalisuutta olennaisena osana musiikkiaan jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Mikrotonaalisuus on viritysjärjestelmä, jossa nuottien välillä esiintyy puolisävelaskelta pienempiä eroja. Boost on vuodelta 2009. Se on sävelletty sellolle ja Moog-syntesoijalle. Tässä elektroakustista urbaania minimalismia, kuten Juhani Nuorvalan musiikista on sanottu. Markus Hohti, sello ja Emil Holmström, moog-syntesoija, nykymusiikkiyhtye Defunensemblen jäseniä molemmat:

Defunensemble on yhtye, joka esittää elektroakustista nykymusiikkia. Pyrkimys on jalo ja lopputulokset ovat hyviä. Nykymusiikkia tarvitaan aina ja sitä esittäviä yhtyeitä tarvitaan aina.

Decoder Ensemble on hampurilainen nykymusiikkiyhtye, joka on sitä mieltä, että uusi musiikki vaatii usein myös uudenlaista suhtautumista musiikin esittämiseen. Eräänä esimerkkinä yhtye nostaa esiin berliiniläisen Burkard Friedrichin sävellyksen Flug P. ”Minua alkoi kiehtoa muzak, eli monissa paikoissa soiva teollinen taustamusiikki”, kertoo säveltäjä ja kirjoittaa, että muzak kuulostaa aina samalta. Se on jollakin tapaa passiivista, se pyrkii luomaan turvallisuuden tunnetta ja viihtyisyyttä. ”Itse asiassa tässä suhteessa se on aivan samanlaista kuin nykyinen konserttimusiikkikin. Ainoana erona on se, että konserttiin pitää ostaa lippu”, kirjoittaa Burkhard Friedrich.

Amerikkalaissyntyinen, mutta tätä nykyä Australiassa asuva ja työskentelevä Erik Griswold on kiinnostunut samasta asiasta, josta myös John Cage ja monet muut ovat olleet kiinnostuneitanut, nimittäin preparoidusta pianosta. Preparoitu piano on yksinkertaisesti nerokas oivallus, joka tuntuu tarjoavan aina vain uusia haasteita ja mahdollisuuksia säveltäjille, vuosikymmenestä toiseen.

Pianon preparoiminen tarkoittaa noin yleisesti ottaen sitä, että pianon tai flyygelin kieliin kiinnitetään erilaisia esineitä ja materiaaleja, jotka muuttavat soittimen ääntä. Nuo esineet ja materiaalit voivat olla esimerkiksi ruuveja, nauloja, pultteja, muttereita, ruokailuvälineitä, kiviä, pyyhekumeja, paperia tai vaikkapa huopaa.

Toisin kuin yleensä mainitaan, John Cage ei keksinyt preparoitua pianoa. Hän preparoi pianon 1940-luvulla, mutta häntä ennen esimerkiksi Maurice Ravel, Erik Satie ja Henry Cowell olivat käyttäneet erilaisia materiaaleja pianon äänen muuttamiseen. Erik Griswold sanoo, että hänelle preparoitu piano edustaa paluuta alkuun, paluuta perusasioihin. ”Minulle tämä on meditaatiota”, hän sanoo.

Nyt pianoa preparoimaan! Tässä eräs ohje:


AVARUUSROMUA 18.10.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:

D BAYNE: Michigan Avenue Bridge (Meditations on Present Time)
KALANTOV: Mammutti (Salissa)
DEFUNENSEMBLE: Juhani Nuorvala: Boost (Define Function)
DECODER: Burkhard Friedrich: Flug P (Decoder)
ERIK GRISWOLD: Over (Pain Avoidance Machine)
ERIK GRISWOLD: Electric Aura - osa - (Pain Avoidance Machine)

  • Kun tulevaisuus yllättää… Avaruusromua 30.7.2017

    Avaruusromua Toivon heinäkuussa: Onko meillä toivoa?

    Englantilainen filosofi Francis Bacon lietsoi 1600-luvulla edistysuskoa tulevaisuuteen. Hän oli sitä mieltä, että tieteellis-tekninen kehitys tulee viemään ihmiskunnan ennen näkemättömään aineelliseen ja henkiseen hyvinvointiin. Nyt meillä on tietokoneemme, älypuhelimemme ja koko digitaalinen maailmamme. Koneet pesevät vaatteemme ja astiamme, robotti-imurit siivoavat asuntomme ja robottileikkurit ajavat ruohikkomme. Pian junat ja autot liikkuvat ilman kuljettajaa. Onko ihminen onnellinen? Onko ihmisellä toivoa? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Roope Latvala - selkäänpuukotettu mies

    Miksi Roope Latvala lähti Children of Bodomista?

    Stonessa uransa aloittanut Roope Latvala on Suomen ehkä paras metallikitaristi. Tällä hetkellä hänen palveluksensa eivät kuitenkaan kelpaa kenellekään ja jopa vanhat ystävät ovat kääntäneet hänelle selkänsä. Alamäki alkoi keväällä 2015, jolloin Latvalan kerrottiin lähteneen Children of Bodomista. Se on Latvalan mukaan paskapuhetta. Nyt hän kertoo, mitä oikeasti tapahtui.

  • Matkailua, retroilua, outoja mutkia ja kummallinen vaskinen esine

    Avaruusromun heinäkuussa matkaillaan ja retroillaan.

    Avaruusromun heinäkuun toiveuusinnat tarjoavat matkailua, retroilua ja omituisella tavalla viihdyttävää kesämusiikkia. Trumpetisti Jon Hassell kutsuu elektronis-inhimillistä musiikkiaan futuristis-primitiiviseksi. Thomas Köner matkusti ympäri maapallon ja äänitti koko matkan. Ramp-yhtyeen miehet olivat mukana tuomassa Berliinin 1970-luvun kosmista musiikkia takaisin 2000-luvulle. Alan veteraani Steve Roach ihastui Roger Arrickin suunnittelemaan ja rakentamaan analogiseen syntesoijaan ja palasi sen myötä omaan menneisyyteensä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua