Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Suomalaisia tutkimusmatkailijoita pääkuva

Rafael Karsten näkee kallonkutistusrituaalin

Rafael Karsten
Rafael Karsten Kuva: Museovirasto/Yle rafael karsten

- Rafael Karsten (1879-1956) oli uskontotieteilijä ja filosofi, joka tutki Etelä-Amerikan intiaanikansojen tapoja ja kulttuuria. Hän näki ensimmäisenä länsimaisena tutkimusmatkailijana kun tsansta eli kutistettu ihmispää tehdään. Tämä teki hänestä maailmankuulun, kertoo tohtori Ilari Sääksjärvi Turun yliopistosta.

Karsten matkusti 1900-luvun alkupuolella Amazonian sademetsissä Bolivian ja Argentiinan rajaseuduilla ja sekä Perussa että Ecuadorissa.

- Karstenhan on sen ajan tutkimusmatkailija, jolloin reissut Etelä-Amerikkaan ovat olleet hyvin hankalia ja vaativia. Hänen maineensa koostuu Etelä-Amerikan viidakoissa tehdystä merkittävästä tutkimuksesta ja peräänantamattomuudesta. Kiinnostavimpana Karstenin matkoista pidän hänen toista tutkimusmatkaansa vuosina 1916-19. Tällä matkalla sattui paljon ja Karsten teki myös uransa mielenkiintoisimmat löydöt tuolloin, toteaa Sääksjärvi.

Tsantsahan valmistetaan nylkemällä ihmisen päänahka ja hiukset.

- Kun nuori soturi sai jivaro-intiaanien heimossa vihollisen tapettua, niin sitä juhlistettiin tsantsalla ja silloin kuolleen vihollisen päänahasta valmistettiin tsantsa. Tässä kallonkutistusrituaalissa tasnatsasta tehtiin sitten eräänlainen kaulakoru. Tsantsahan valmistetaan nylkemällä ihmisen päänahka ja hiukset. Sen jälkeen sitä kutistettiin pikkuhiljaa kuumalla vedellä ja hiekalla, kunnes siitä tulee kova pieni appelsiinin kokoinen pää, jota muotoiltiin samalla sormin jotta siinä säilyivät ihmiskasvon piirteet. Sitä sitten mustattiin hiilellä ja jos oikein muistan niin suu ja silmät ommeltiin kiinni. Sata vuotta sitten Karstenin retkien aikaan tsantsoja valmistettiin ja kuulemani mukaan niitä tehtiin vielä 1950-60-luvuilla, mutta ei enää nykyään, sanoo biologi Ilari Sääksjärvi.

Rafael Karsten
Rafael Karsten Kuva: Museovirasto/Yle rafael karsten

- Vuonna 1916 Karsten lähti Suomesta ja teki tutkimustyötä Ecuadorin ja Perun Amazonian rajamailla hyvin syrjäisillä vaikeapääsyisillä alueilla. Karsten löysi sieltä tuntemattoman maailman, jota havainnoi hyvin rikkaalla tavalla. Karstenhan oli näillä matkoilla kiinnostunut nimenomaan elävien alkuperäiskansojen elämästä, eikä keskittynyt arkeologiaan. Pelkästään siirtyminen tutkimusalueelle on ollut riskialtista. Siinä on ylitetty vuoristoja, vuolaana virtaavilla joilla on liikuttu kanootilla ja trooppiset sairaudet ovat muodostaneet omat riskinsä. Eikä Karstenin elämä eurooppalaisena tutkijana alkuperäiskansojen kylissä ole ollut varmaankaan ihan turvallista.

- Karsten näki ja koki vielä koskemattoman Amazonian viidakon. Ja onhan hänen matkakirjansa edelleen hienoja, erityisesti Intiaanien parissa Ecuadorin aarniometsissä (Otava 1020). Kirjoja lukiessa ja niiden valokuvia katsellessa liikkuu Karstenin jalanjäljillä paikoissa ja luonnossa, jota ei enää ole. Nykyään jos siellä viidakossa sattuu näkemään vaikkapa jaguaarin jäljenkin niin se on onnenpotku. Nykyään sademetsässä pitää mennä aika pitkälle ennen kuin pääsee näkemään sitä samaa Amazonin viidakkoa, jota Karsten on aikoinaan dokumentoinut, kertoo tohtori Ilari Sääksjärvi Turun yliopistosta.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita aikajanalla.

Suomalaisia tutkimusmatkailijoita
Suomalaisia tutkimusmatkailijoita Kuva: Museovirasto / Yle suomalaisia tutkimusmatkailijoita

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri