Istun editissä ja katselen purkausta ruudulla. Helsinki Lit -kirjallisuusfestivaalin lavalla on äänessä irakilaissyntyinen Suomessa asuva kirjailija ja elokuvaohjaaja Hassan Blasim. Kirjailija on tuohtunut. Ja kenties myös.. hieman huvittunut. Hänet on nimittäin roolitettu tapahtumaan hieman poikkeavalla tavalla.
Tilanne on seuraavanlainen: Blasimin pitäisi lukea lavalla tekstiään arabiaksi, noin niinkuin välipalaksi varsinaisiin kirjallisuuskeskusteluihin, joita muut kirjailijat on kutsuttu käymään. Ja tämä tuntuu nyt sieppaavan maailmalla palkittua kirjailijaa.
Let’s I read this in Arabic and you feel so nice, one guy from Iraq lives in Finland and you feel happy. Yks mamu succeeded. So let’s, I show you yks mamu, he doesn’t sell pizza, he reads story with Arabic language.
Kirjailijan reaktiot tuovat mieleeni opuksen, joka on pitkään odottanut lukemista: palestiinalaissyntyisen Edward Saidin teoksen Orientalism. Kirja on niin sanotun jälkikoloniaalisen kritiikin avainteos vuodelta 1978, se on käännetty lähes 40 kielelle, suomeksi se ilmestyi ilmestyi vuonna 2011.
Saidin mukaan orientalismi – oppi idästä ja sen asukkaista – oli ja on yhä lännen tapa hallita orienttia, vierasta. Saidin mukaan me “länsimaalaiset” katsomme itään ja näemme siellä jotain erilaista: jotain ihanan eksoottista ja jännittävää, mutta samalla selvästi jotain vähemmän arvokasta.
Did really Finnish people, they feel with the immigrant equal? Did really Finnish people, they want immigrant to equal with them? Did really?
Näemme tuossa vieraassa ominaisuuksia, joita emme myönnä omiksemme: julmuutta, laiskuutta ja rappiota. Mutta tosiaan… myös outoa, ihanaa eksotiikkaa. Esiin nousevat mielikuvat salaperäisistä itämaista, kiihkeistä itämaalaisista ja uhkaavasta islamista.
Mietin, sattuiko kirjallisuustapahtuma vahingossa suhtautumaan Blasimiin juuri näin: ihanan eksoottisena “toisena”, kuitenkin erilaisena, vähempiarvoisena?
...it’s so funny, because last three years I’ve been around the world. I’ve been in many festivals like Europe and Brazil, many many different festivals. All the time they’re interested about Finland. And they ask me a question: why you go to Finland? I say: by accident. What mean Finland, Finland is good? Ihana maa, it’s a great country. So the people are interested about Finland, out the Finland. But in Finland the people, they aren’t interested about, to ask me why I’m here. So I go just read this story.
Helsinki Lit -tapahtuman ohjelmajohtaja Philip Teir perustelee Blasimin poikkeavaa roolia Helsingin Sanomille: - Olin siinä käsityksessä, että hän tekisi sen mielellään. Ja kun kävi ilmi, että hän halusi kommentoida esiintymistään, sanoin, että puhu niin paljon kuin haluat. Hyvä puheenvuoro se olikin.
One mamu going to read you a story from Iraq. That’s it. So I start and I make you feel smart. Because you’re succeeded, your system. You have one mamu refugee, he’s going to read a story. He doesn’t offer you a pizza when you’re drunk. So. Do I start reading? No talking, no more talking, okay.
Katso koko Blasimin purkaus tästä:
Lue myös nämä:
Hassan Blasimin blogi
Hassan Blasim, Pispalan profeetta
Valitut sanat: Peter Høeg ja Monika Fagerholm ovat kumpikin ilmiömäisiä tarinankertojia
