Hyppää pääsisältöön

Korvameduusan "korva" onkin sukurauhanen

Korvameduusa
Korvameduusoita Utön edustalla. Koiraan apilamainen kuvio on sinipunainen, naaraan oranssinkeltainen. Korvameduusa Kuva: Yle/Juha Laaksonen korvameduusa utön edustalla

Suomenlahdella ja Saaristomerellä voi syyskesällä nähdä hypnoottisesti liikkuvia korvameduusoja. Korvameduusa on saanut nimensä sukurauhasistaan, jotka muodostavat hyytelömäisen kellon keskelle korvamaisen muodon. Meduusan sykkiviä liikkeitä ohjaavat sen aistinelimet.

Korvameduusa
Meduusan toimintaa ohjaavat sen aistinelimet Korvameduusa Korvameduusa

Meduusat näyttävät toisinaan vain ajelehtivan merivirtojen mukana, mutta joskus niiden sykkivä liike on hyvinkin määrätietoista. Kellon laidalta voi löytää kahdeksan hienorakenteista kudostaskua, joiden sisältä löytyvät meduusan aistinelimet, joiden aistisoluista tuleva tieto ohjaa meduusan liikkumista ja muuta toimintaa.

Korvameduusan läpileikkaus (kuva)
Meduusan aistinelimet sijaitsevat sen kahdeksassa kudostaskussa Korvameduusan läpileikkaus (kuva) Korvameduusa

Meduusa kykenee esimerkiksi haistamaan, onko lähellä muita meduusoja. Tämä on hyödyllinen kyky, kun lisääntymiskausi koittaa.

Meduusat talvehtivat jään alla polyyppeina

Aikuiset meduusat lisääntyvät samaan tapaan kuin ihmiset, siittiöiden ja munasolujen välityksellä. Koirasmeduusa vapauttaa veteen siittiöitä, jotka löytävät tiensä naaraan sisään ja hedelmöittävät munasolut.

Hedelmöittyneistä munasoluista kehittyy toukkia eli planuloita, jotka vaeltavat emon uumenista meren pohjalle.

polyyppeja
Polyyppi muodostuu toukasta polyyppeja Kuva: Captmondo/Wikimedia polyyppi

Kun toukka löytää meren pohjasta sopivan kiven tai vesikasvin korren, se kiinnittyy ja muuttaa muotoaan polyypiksi. Polyyppi on meduusan talvehtimismuoto. Ne pyydystävät jään alla eläinplanktonia ja muodostavat klooneja.

Kevään tullessa polyypit irrottavat otteensa meren pohjasta ja alkavat uida. Näistä uivista esimeduusoista kasvaa kesän mittaan sukukypsiä meduusoja. Korvameduusoiden elinkierto kestää yhden vuoden

Korvameduusa on ihmiselle vaaraton

Korvameduusa ei polta ihoa.
Korvameduusa ei polta ihoa Korvameduusa ei polta ihoa. Korvameduusa

Syyskesällä meduusat ovat kasvaneet täyteen mittaansa. Meillä halkaisija voi olla parhaimmillaan parikymmentä senttiä, Tanskan salmissa jopa puoli metriä.

Kun lisääntyminen on ohi muutaman viikon päästä, ne ajelehtivat rannoille kuolemaan. Silloin niitä voi tarttua kalastajien verkkoihin haitaksi, asti tai ajelehtia esimerkiksi voimalaitosten putkiin.

Vaikka massaesiintymät voivat olla haitallisia, on korvameduusa ihmiselle vaaraton laji. Sen polttiaissolut ovat kehittyneet sen pääasiallisen ravinnon, eläinplanktonin, tainnuttamiseen. Suomessa ei esiinny ihmiselle vaarallisia meduusoja.

Korvameduusa on alkuperäislajimme, ja ne lisääntyvät Saaristomerellä. Etelä-Itämeren suolaisissa vesissä niitä saattaa esiintyä runsaasti, riippuen ilman lämpötilasta ja tuulista. Meduusojen massaesiintymiä näkyy meillä kuitenkin vain syksyisin, ja ensikertaa niihin törmätessään voi tulla hyvinkin eksoottinen vaikutelma.

Lisää aiheesta:

Ilmoita meduusahavaintosi Järviwikiin!

Artikkelia muokattu 13.9.2019/Tiina Jensen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto