Hyppää pääsisältöön

Pietarin kirjallinen topografia

Amiraliteetin aukio Pietarissa, Ferdinand-Victor Perrot 1841
Amiraliteetin aukio Pietarissa, Ferdinand-Victor Perrot 1841 Kuva: Ferdinand-Victor Perrot, 1841 amiraliteetin aukio

Tsaari Pietari Suuren mahtikäskyllä Nevajoen suistoon 1703 rakennettu Pietari oli kuin terävä viilto pyhän äiti-Venäjän sieluun.
Pietari Suuri syrjäytti Moskovan ja teki Pietarista Venäjän uuden pääkaupungin. Sipulikupolisine kirkkoineen mantereen suojaan käpertyneen maan pääkaupunki sijaitsi yhtäkkiä meren rannalla Nevajoen suistomaalla.

Pietari Suuri palasi Eurooppaan tekemältään opintomatkalta Venäjälle uutta oppineena. Tsaari tahtoi Venäjän tästedes katsovan Eurooppaan. Silloinkin tuo ohje kyllä kuultiin mutta kovin hanakasti sitä ei noudatettu. Pietarin kaupunki sai yksin olla tsaarin niin kovasti kaipaama ikkuna länteen.

Pietari rakennettiin Nevan suistoon Suuressa Pohjan sodassa ruotsalaisilta valloitetulle alueelle. Rakennustöihin käytettiin sotavankeja ja maaorjia.Tuhannet menettivät raskaissa rakennustöissä henkensä. Pietarin kaupunki lepää kirjaimellisesti luiden päällä. Juuri tästä maaperästä saavat voimansa Pietarin myytit.
Pietari Suuri oli otteissaan itämainen yksinvaltias. Humanistiset virtaukset eivät häneen tarttuneet Euroopassa. Saksalaisen toimeliaisuuden elähdyttämä Pietari Suuri tarttui viivoittimeen ja kynään. Niillä hän hahmotteli kaupungin topografian paperille.

Keskustan leveät valtakadut ja Vasilinsaaren linjat halkoivat nyt Nevan suistomaata

”Missä ennen suomalainen kalastaja,
luonnon surullinen poikapuoli
yksin viipyi rantamilla heitellen nuottaa outoihin vesiin,
nyt samoja rantoja elähdyttää vilkas elämä,
palatsi palatsin, torni tornin vieressä kohoaa."
(A.S. Puškin, Vaskiratsastaja; suorasanainen suomennos kirjoittajan)

Kaupungin historiallinen keskusta rakennettiin alle neljän metrin korkeudelle merenpinnasta. Pietari oli ja on tulvien kaupunki. Venäläiset pitivät tätä huonona enteenä. He katsoivat tsaarin asettuvan luonnonvoimien yläpuolelle.

Aleksandr Puškininrunoelmassa Vaskiratsastaja kuvataan kaupungin historian pahinta tulvaa vuonna 1824. Silloin vesi nousi yli neljä metriä normaalia korkeammalle.

”Kaupunki on piiritetty! Sinne on hyökätty! Kuin häijyt
ryövärit aallot tavoittavat jo ikkunoita.
Vauhti kiihtyy, veneitten perät pirstovat laseja.
Kosteuden kyllästämät puulevyt,
asumusten kappaleet, hirret, katot,
puotipahasten roina,
valjun köyhyyden rekvisiitta,
rajuilman rikkomat sillat,
veden hautuumailta huuhtomat ruumisarkut
vyöryvät pitkin katuja!
(A.S. Puškin, Vaskiratsastaja; suorasanainen suomennos kirjoittajan)

Puškin kuvaa, kuinka luonto kostaa sen voimia uhmaavalle. Hän suuntaa Vaskiratsastajassa varoen lukijan katseen myös elämän haurauteen. Tavallinen ihminen oli suojaton joutuessaan vastatusten yksinvaltiaan päätösten ja niiden seurausten kanssa. Puškinilla oli selkeä syy varovaisuuteen. Hän kirjoitti pitkässä lieassa, jonka toinen pää pysyi tiukasti tsaarin otteessa.

Pietarin keskustan siluetti on horisontaalinen. Matalat palatsirakennukset ja asuintalot reunustavat leveitä katuja. Kaupungin vaakasuorasta siluetista nousevat esiin sen kolme topografista tunnusmerkkiä: Amiraliteetin kultainen torninpiikki, Pietari-Paavalin linnoituksen katedraalin torni ja Iisakin kirkon pyöreä kupoli. Kaupungissa vieraileva pystyy näiden korkealle kohoavien tunnusmerkkien avulla tänäkin päivänä suunnistamaan Pietarin keskustassa.

Gogolin Pietarilaiskertomusten maailmassa liikutaan majesteetillisen keskustan lisäksi syrjäkaupungilla, vähäisten virkamiesten ja käsityöläisten ruoankäryisissä eletyltä elämältä tuoksahtavissa asunnoissa. Kertomuksessa Nevan valtakatu Gogol pysäyttää kuvan vielä hetkeksi Nevski prospektille. 1840-luvulla se on Pietarin kaupungin ja kaupunkilaisten yhteinen julkinen tila.

Nevski prospekt 1800-luvun lopulla
Nevski prospekt 1800-luvun lopulla Kuva: Yle arkisto nevski prospekt

Nevski prospekt on kaupungin näyttäytymispaikka

.
Sinne tullaan ihailtaviksi ja ihastumaan. Sinne tullaan pönkittämään itsetuntoa, osoittamaan omaa vaurautta. Siellä koketeerataan.
Siellä vaellellaan haavekuvien perässä ja petytään. Gogol varoittaakin Nevan valtakadun lopussa liikaa luottamasta Nevski prospektiin. Se pettää aina. Nevski on yhtä luotettava kuin se maailma, joka virkoaa eloon varjojen tihentyessä ja itse pääpaholaisen virittäessä katulyhtyihin tulta.

Nevan toisella rannalla

Nevajoki Pietari, vanha postikortti
Nevajoki Pietari, vanha postikortti Kuva: Svenska Litteratursällskapetin Flicr-kuvapalvelussa julkaisema postikortti nevajoki pietari

Nevan yli rakennettiin ensimmäinen pysyvä silta vasta 1855. Ivan Gontšarovin sankarin Oblomovin heräillessä puolen päivän aikaan Viipurin puolessa Nevan yli ei vielä kulje yhtäkään pysyvää siltaa. Talvisin Viipurin puolelta kuljetaan kaupungin keskustaan pitkin jääsiltaa.

Oblomovin lapsuudenystävä Stoltz on aktiivinen eteenpäin pyrkivä mies. Hän yrittää saada hartiavoimin myös Oblomovin tarttumaan oman elämänsä ohjaksiin. Nevajoki ja Viipurin puolen etäisyys keskustasta toimivat vääjäämättä Stoltzin pyrkimyksiä vastaan. Oblomov on kuin omaa tietään kulkeva syvä Venäjä. Seurapiirit ja vilkkaasti polveileva elämä Pietarin keskustassa jatkavat eloaan ilman Oblomovia. Onhan tuonne Nevan yli niin hankala matkakin.

Pietarin kartta, 1893
Heinätori ja sen ympäristö kartan keskellä Pietarin kartta, 1893 Kuva: Courtesy of the University of Texas Libraries, The University of Texas at Austin pietarin kartta 1893

Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen tapahtumat keskittyvät pääosin Heinätorin ympäristöön

suppealle Sadovajakadun ja Gribojedovin kanavan rajaamalle alueelle vain parin kilometrin päähän Nevski prospektilta.
Heinätorin ympäristö oli pikkuvirkamiesten, köyhälistön ja saksalaisten käsityöläisten aluetta. Heinätorilla oli kaupan ruokaa, juomaa ja maksullista rakkautta. Torin läheisyydessä toimi myös Vjazemskin lavra -niminen yömaja. Se tarjosi vaatimattoman yösijan tuhansille pääkaupunkiin matkaaville.

Pietari ja koko Venäjä ovat tuskallisesti luomassa nahkaansa.

Andrei Belyin romaanissa Peterburg eletään vuotta 1905. Pietari on pari vuotta aikaisemmin viettänyt 200-vuotisjuhlaansa.

Belyin romaanin henkilö senaattori Ableuhov viihtyy kotikaupungissaan. Kaupungin pääkatu Nevski prospekti lämmittää byrokraatin sydäntä. Se on suora ja sen talot on numeroitu loogisesti.
Yli nelikilometrinen valtakatu tuo senaattorin mieleen myös ajatuksen elämän kahdesta ääripisteestä. Toisessa päässä Nevskiä kohoaa sokaisevassa loistossaan Amiraliteetin kultainen neula
ja toisessa päässä sijaitsee Aleksanteri Nevskin hautausmaa. Elämän kulminaatiopisteet tulevat lähitulevaisuudessa asettumaan aivan eri kohtiin kuin senaattorin mielessä olevat.

Nevski prospektin tulevat valtiaat, maalta työn hakuun tullut työ- ja palvelusväki pysyttelee vielä saarilla, Nevan toisella rannalla Viipurin ja Petrogradin puolella.
Vain kerran nuo saarelaiset ovat tulvineet keskustaan kaksisataatuhatpäisenä laumana isä Gabonin johtaessa joukkoa.
He ovat tulleet vetoamaan tsaariin kestämättömien työ- ja elinolojensa parantamiseksi. Tsaarin sotilaat vastaavat anomukseen luodein.
9. tammikuuta 1905 jää historiaan Verisunnuntain nimellä.

Saarelaiset vetäytyvät omille asuinsijoilleen vielä yli kahdeksitoista vuodeksi. Andrei Belyin romaanin Peterburg senaattori Ableuhov ei vielä tunne saarelaisia, mutta nämä herättävät hänessä jo pelkoa. Senaattorin matkatessa vaunuissa Nevski prospektia Vasilin saarelta on jo saapunut keskustaan tuntematon mukanaan epämääräinen nyytti. Nyyttiin on kiedottu sardiinirasia, jonka sisällä on pommi. Nyytti luovutetaan senaattorin pojan Nikolain haltuun Ableuhovien Englantilaisella rantakadulla sijaitsevassa talossa. Pojan tehtävä on virittää pommi toimintakuntoon.

1900-luvun ensi vuosikymmenet olivat Pietarissa ja koko Venäjällä ennen näkemättömän yhteiskunnallisen murroksen aikaa. Kirjallisuudessa kääntyi sivu. Realismi teki tilaa avantgardelle ja modernismille. Kolmen suuren Gogolin, Dostojevskin ja Tolstoin jälkeen kirjallisen areenan valtasivat uudet tekijät heidän joukossaan Peterburgin kirjoittaja Andrei Belyi.

Lähteet: Aleksandr Pushkinin 10-osaiset kootut teokset, Hudozhestvennaja literatura, Moskva 1975
Nikolai Gogol, Valitut teokset, suom. Juhani Konkka, WSOY 1994
Fjodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus, suom. Olli Kuukasjärvi, Otava 2008
Andrei Belyj, Peterburg, suom. Esa Adrian, WSOY 1992

Marshall Berman, All That is Solid Melts into Air, The Experience of Modernity, Penquin Books 1988
Joseph Brodsky, Less than one, Selected essays, Penquin Books 1987
Lennart Kjellberg, Den klassiska romanens Ryssland, Almqvist & Wiksell 1964

Kommentit
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri