Hyppää pääsisältöön

Muhammed-pilapiirrokset tilannut tanskalaistoimittaja puolustaa pakolaisia, mutta ei neuvottele ilmaisunvapaudesta

Flemming Rose julkaisi pilakuvia profeetta Muhammedista testatakseen sananvapauden toimivuutta Tanskassa. Se poisti vapauden hänen omasta elämästään. Rose ei silti kadu kuvien julkaisemista.

Tanskalaislehti Jyllands-Postenin toimittaja Flemming Rose vieraili Suomessa puhumassa sananvapaudesta. // Kuva: Eve Väyrynen

Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistöä oli helpompi päästä tapaamaan kuin tanskalaistoimittaja Flemming Rosea.

Rosea tapaavan toimittajan täytyy lähettää etukäteen nimensä ja syntymäaikansa tarkistettavaksi, tapaamiseen täytyy ottaa mukaan Ylen henkilökortti ja haastattelupaikan ovella odottaa turvamies. Ruumiintarkastusta ei sentään tehdä. Jos haluaa nähdä hänen puhuvan sananvapausseminaarissa, täytyy olla valmis lentokenttätyyliseen tavaroiden läpivalaisuun. Laukut jäävät aulaan.

Rose on kohteluun jo tottunut. Hänelle turvamies ovella on arkipäivää, on ollut jo monta vuotta.

Syksyllä 2005 Tanskassa keskusteltiin sananvapaudesta. Tanskalaisella lastenkirjailijalla oli vaikeuksia löytää kuvittajaa kirjaansa, joka kertoi profeetta Muhammedista. Ainoa kuvittaja, joka suostui piirtämään profeetta Muhammadin lastenkirjaa varten, halusi pysyä nimettömänä. Rosen mukaan tämä oli osoitus tanskalaisten kuvittajien itsesensuurista: he eivät halunneet julkaista kuvaa omalla nimellään koska pelkäsivät seurauksia.

Aihe oli kaikkien sanomalehtien etusivuilla. Tanskassa käynnistyi laaja julkinen keskustelu siitä, pitikö kirjailijan väite paikkaansa ja oliko se vain yksittäistapaus.

Rose päätti testata tanskalaisen sananvapauden tilaa itse ja pyysi Tanskan sarjakuvaliiton kautta taiteilijoilta piirroksia profeetta Muhammedista. Palautepostissa saapui 12 erilaista pilapiirrosta. Muutamaa viikkoa myöhemmin Jyllands-Posten julkaisi piirrokset, ja maailmanlaajuinen kohu oli valmis. Kohu laajeni ja johti lopulta jopa hyökkäyksiin Tanskan suurlähetystöihin. Jyllands-Postenin toimitusta uhattiin pommi-iskulla.

Rose halusi kokeilla sananvapauden rajoja ja päätyi samalla aiheuttamaan paljon mielipahaa ja loukkaamaan myös monia maltillisia muslimeja. Hän puolustaa silti kuvien julkaisemista.

- Tarkoitukseni ei ollut loukata muslimeja, ja lehti on pyytänyt anteeksi jo kymmenen vuotta sitten sitä, että osa muslimeista koki kuvat loukkauksena. Mutta me emme pyydä anteeksi kuvien julkaisemista ja pidämme kiinni oikeudestamme julkaista mitä ikinä haluamme. Vaikka joku siitä loukkaantuisikin, Rose sanoo.

Ajatusten riitelystä on hyötyä kaikille

Pilakuvien julkaisusta on keskusteltu niin sananvapauden kuin uskontojen kohtaamisenkin näkökulmasta. Molemmat aiheet ovat edelleen hyvin ajankohtaisia, siitä pitävät huolen Lähi-idästä myös Suomeen saapuvat pakolaiset, joista moni on muslimi.

Koko Eurooppa pohtii nyt kovasti, miten kotouttaa uudet tulijat parhaiten. Keskustelussa nousevat usein esiin ääripäät. Siksi tuntuisi järkevältä vältellä turhia konflikteja. Yksi tapa karttaa uskonnollista vastakkainasettelua olisi pidättäytyä julkaisemasta pilakuvia, joiden tiedetään etukäteen aiheuttavan eripuraa.

Flemming Rosea ajatus naurattaa. Eivät toimittajat voi jättää julkaisematta asioita sen perusteella, että ne saattavat aiheuttaa jännitteitä. Juttujen aiheet olisivat silloin vähissä.

Rose näkee uuden, monikulttuurisemman Euroopan mahdollisuutena. Historiallisesti ihmiskunta on kehittynyt juuri ideoiden yhteentörmäyksen kautta. Nämä ajatusten konfliktit tekivät tilaa uudenlaiselle yhteisymmärrykselle ja suvaitsevaisuudelle.

"Uskonnonvapauteen liittyy myös se, että kaikilla on oikeus kritisoida uskontoja."― Flemming Rose

Tästä ajatusten riitelystä on ollut lopulta hyötyä kaikille.

Sitä paitsi Rose uskoo, että juuri demokraattinen, vapaa yhteiskuntarakenne on yksi Euroopan vetovoimatekijä. Sen takia Lähi-idästä tullaan juuri tänne.

- Meillä on varakkaita, vapaita ja tasa-arvoisia yhteiskuntia. Oletpa mies, nainen, homo, uskovainen tai ateisti, sinulla on halutessasi mahdollisuus menestyä. Yksi syy menestyviin yhteiskuntiin on se, että meillä on ilmaisunvapaus ja uskonnonvapaus. Uskonnonvapauteen liittyy myös se, että kaikilla on oikeus kritisoida uskontoja, Rose toteaa.

Näistä perusasioista eli ilmaisun- ja uskonnonvapaudesta ei pidä Rosen mielestä neuvotella. Ja se täytyy myös tehdä uusille tulokkaille hyvin selväksi. Samaan aikaan on luotava ilmapiiri, jossa muuttajat tuntevat itsensä tervetulleiksi Eurooppaan.

Vapaan puheen rajoittaminen olisi uudessa, entistä monikulttuurisemmassa Euroopassa kaikista huonoin ratkaisu. Sen sijaan meidän kaikkien täytyy Rosen mukaan oppia sietämään aiempaa paremmin toistemme erilaisia ajatuksia.

- Tämä johtaa toki ristiriitoihin, koska meillä on erilaisia arvoja ja erilaisia käsityksiä elämästä. Mutta se on vain luonnollista, Rose sanoo.

Rose nimeää kaksi sääntöä, joilla uudessa maailmanjärjestyksessä pärjätään.

"Puhetta ei saa yrittää kieltää vain siksi, ettei itse tykkää siitä."― Flemming Rose

- Puhetta ei saa yrittää kieltää vain siksi, ettei itse tykkää siitä, ja oman mielipiteen ajamiseen ei saa käyttää väkivaltaa. Muuten voit sanoa mitä vain, mutta samalla täytyy hyväksyä, että myös muut saattavat sanoa ajatuksia, joista sinä itse et pidä.

Tanska ei ole enää lintukoto

Rosen oma elämä muuttui pilapiirrosten julkaisemisen jälkeen. Nykyään hänen julkisissa esiintymisissään on aina läsnä terroristiteon pelko.

Aluksi Rose ajatteli tilanteen olevan vain väliaikainen. Että aika parantaa haavat, ihmiset unohtavat pilakuvat ja hän voi taas kävellä huolettomasti kaupungilla välittämättä omasta turvallisuudestaan. Vasta tämän vuoden alussa, ranskalaislehti Charlie Hebdon ja Kööpenhaminan iskujen aikaan hän tajusi, että hänen täytyy pohtia omaa turvallisuuttaan loppuelämänsä ajan.

- Se kuulostaa dramaattiselta, mutta en koe sitä niin. Minun täytyy vain olla varovainen ja koordinoida asioitani tiettyjen ihmisten kanssa. Voin yhä elää normaalia elämää, Rose toteaa.

Silti Rosella tuntuu olevan jotain hampaankolossa.

- Olin 14 vuotta ulkomaankirjeenvaihtajana ja raportoin sotatilanteista muun muassa entisen Neuvostoliiton alueelta. En olisi ikimaailmassa uskonut, että joku päivä hiljaisessa ja rauhallisessa Tanskassa minun pitäisi elää turvallisuusongelman kanssa. Se on todellakin jotain uutta.