Hyppää pääsisältöön

Isis ilmestyskirja

”Kesäkuusta 2014 näytti tulevan hiljainen. Hallituksen työntekijät Washington D.C:ssä keskittyivät enimmäkseen viettämään hellepäiviä kaikessa rauhassa ja tämä koski myös meitä, jotka saamme elantomme kommentoimalla hallituksen toimia. Itse vietin hauskaa aikaa leikkien lasteni kanssa pihamaalla ja olin palannut myös harrastukseni pariin eli kirjoittamaan Koraanin kirjoitetusta historiasta. Tavanomaiset artikkelini al-Qaidasta ja Syyrian sisällissodasta saivat odottaa. Ketään ei kiinnostanut.”

tekstiä kirjan kannella
tekstiä kirjan kannella isis kirjan kansi

Mutta muutaman päivän päästä kiinnosti. Näin aloitti aivan uunituoreen kirjansa `The ISIS Apocalypse` William McCants, joka työskentelee amerikkalaisen Brookings Instituutin Yhdysvaltain islamilaisen maailman osaston johtajana ja myös John Hopkins yliopiston dosenttina.

Mitä siis tapahtui noina kesän 2014 päivinä? Nimellä Isis tunnettu järjestö, joka oli perustettu vuonna 2006, marssi yli Irakin ja miehitti sen toiseksi suurimman kaupungin Mosulin.

”Massateloitukset, orjuutetut naiset, ja ristiinnaulitsemiset seurasivat toisiaan ja näitä juhlittiin kaapelitelevision uutisissa ja Twitterissä. Eikä tämä makaaberi tanssi ole loppunut sen jälkeen. Mustat liput vedettiin salkoon ja hallituksen rakennukset maalattiin samalla tummalla värillä. Islamilaisen valtion johtajat julistivat Jumalan kuningaskunnan syntyneen maan päälle ja sitä piti kutsuttaman Kalifaatiksi. Profetia oli toteutunut, he sanoivat ja Tuomiopäivä lähestyi.”

Uusi kalifaatti oli laajentumishaluinen, täynnä aseita ja rahaa. Sen johtajana toimi itsensä kalifiksi valinnut Ibrahim al-Baghdadi, vuonna 1971 syntynyt irakilainen vakavahenkinen uskonoppinut, joka ryhtyi militantiksi USA:n sotajoukkojen vallattua liittoumansa kanssa Irakin vuonna 2003 syrjäyttääkseen silloisen presidentin Saddam Husseinin. Nyt uuden kalifaatin alueet ulottuivat Mosulista Syyrian Aleppon laitamille, alueelle, joka Yhdysvalloissa vastaisi matkaa pääkaupunki Washingtonista Clevelandiin Ohioon.

Al- Baghdadin seuraajia oli kymmeniä tuhansia kalifaatin sisällä ja tuhannet muut taputtivat hänelle niin Euroopassa kuin Lähi-idässäkin. Ryhmä uhkasi ylittää jo amerikkalaisten liittolaisten joukot alueella, järkyttää maailman energiamarkkinoita ja levittää vallankumousta yli maiden rajojen. Myös hyökkäyksiä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin saattoi olla odotettavissa.

”Kysymyksiä sateli ilmassa. Kuinka Islamilainen valtio oli onnistunut valloittamaan niin paljon maata? Miksi se oli niin brutaali? Miksi näin murhanhimoinen ryhmä väittää tekevänsä Jumalan työtä ja toteuttavansa profetioita? Oliko sillä mitään tekemistä maailman toiseksi levinneimmän uskonnon, islamin kanssa? Ja minkä uhkan se muodosti kansainväliselle yhteisölle? ”

Näihin kysymyksiin William McCants pyrkii kirjassaan vastaamaan. Hän on tehnyt valtavan työn käydessään lävitse niin Yhdysvaltain hallinnon asiakirjoja kuin Islamilaisen valtion julistukset ja sen kannattajien propagandan sosiaalista mediaa myöten. Tärkeimpiä lähteitä ovat kuitenkin olleet jihadistiliikkeen lukuisten johtohahmojen toisilleen lähettämät viestit. Mikään tämäntyyppinen ryhmittymä ei synny ilman pitkää taustavalmistelua ja siihen liittyvää aatteellista ja strategista pohdintaa. McCantsin johtopäätöksensä on, että Isis haluaa olla Machiavellin oppien mukaan enemmän pelätty kuin rakastettu.

Isis sanana tulee siitä, että kyse on Irakin ja Shamin eli vanhan Syyrian alueen järjestöstä, josta käytetään myös nimiä Isil tai pelkästään Is eli Islamic State. Liikettä vähättelevänä nimenä on esiintynyt Daesh.

McCants selvittää kirjassaan tarkasti järjestön syntyhistorian. Pelkistetysti sen voidaan sanoa muodostuneen Irakin al-Qaidan ympärille. Samoin Syyrian al-Qaida järjestö Nusrasta liittyi paljon jäseniä Isis:in riveihin, jopa yli puolet. On kiinnostavaa kuinka al-Qaidan pitkäaikainen johtaja Osama bin Laden, joka oli vastuussa vuoden 2001 kammottavista terrori-iskuista Yhdysvaltoihin ja jonka amerikkalaiset lopulta kymmenen vuotta myöhemmin, toukokuussa 2011, onnistuivat Pakistaniin tehdyssä iskussa surmaamaan, vastusti loppuun saakka erityisesti Isis- järjestön käyttämää Islamilainen valtio nimitystä. Bin Ladenin mielestä myös tehokkaita terroristisia metodeja käyttävän jihadistijärjestön tulee nojata uskovien muslimikansalaisten tukeen, ei alistamiseen.

Kaikki viimeaikaiset yritykset muodostaa islamilainen valtio niin Algeriassa, Jemenissä, Somaliassa kuin Malissakin olivat epäonnistuneet, vaikka niissä toimivat terroristiset jihadistijärjestöt toimivat edelleen aktiivisesti ja moni niistä kantaa nyt myös mustaa lippua. Ainoastaan Afganistanissa Taliban oli onnistunut koko valtiovallan kaappaamisessa, mutta sekin oli lopulta syösty YK:n tukemien kansainvälisten, Yhdysvaltojen johtamien joukkojen avulla, vallasta. Silti Taliban on yhä mitä suurimmassa määrin elossa ja kärkkyy koko ajan uutta tilaisuuttaan.

Jotakin Isis siis myös teki kannattajiensa mielestä oikein, vaikka aluksi pian perustamisensa jälkeen se näytti lähes häviävän olemattomiin. Tärkeimpänä uuden nousun takaajana oli ehkä se lippu.

”Lauhana elokuun päivänä vuonna 2014 ohikulkija huomasi New Jerseyn esikaupungissa erään talon ikkunasta liehuvan mustan lipun. Hän ei ymmärtänyt mitä sen arabiankielisissä mustavalkoisissa teksteissä sanottiin, mutta hän tunnisti lipun, koska se oli esiintynyt uutislähetyksissä. Koko kesän amerikkalaisissa televisiouutisissa ja tietokoneiden ruuduissa oli ollut esillä kammottavia tarinoita kapinallisryhmistä, jotka liikkuivat naamiot kasvoilla mustat liput hulmuten pitkin Irakin ja Syyrian maa-alueita. Hätääntyneenä ohikulkija lähetti kaverilleen, entiselle israelilaiselle sotilaalle ja nykyiselle Wall Streetin investointimanagerille, Marc Leibowitzille kuvan lipusta, jonka tämä saman tien tviittasi eteenpäin yhdessä tekstin ´Pelottavaa!´ kanssa. ”

Siinä vaiheessa kun poliisi saapui, niin lipun omistavalla Mark Dunawaylla ei ollut aavistustakaan, että lippu oli kuvattu Twitteriin ja ilmoitus oli mennyt myös FBI:lle. Dunaway oli kääntynyt islamiin kymmenen vuotta aiemmin ja liputti nyt muslimien pyhäpäivän kunniaksi.

”Jokainen muslimi käyttää mustaa lippua”, hän selitti poliiseille. ”Se löytyy kaikista maailman moskeijoista. Minä olen Amerikan kansalainen ja rakastan maatani, mutta olen myös muslimi ja käytän tätä lippua kertoakseni, että olen muslimi.”

Dunaway ei siis pitänyt lippua esillä tukeakseen terroristiryhmää, vaan islamistista uskontoa ylipäänsä. Isis oli siis onnistunut propagandassaan loistavasti. Lipussa lukee ylhäällä arabiaksi, että ”ei ole muuta Jumalaa kuin Allah” ja alhaalla että, ”Muhammad on Jumalan profeetta”. Siis kummatkin lauseet islamin uskontunnustuksesta, jonka kaikki muslimit voivat hyväksyä. Äärisunnalainen Isis oli kaapannut omaan käyttöönsä kokonaisen uskonnon.

Järjestö oli myös onnistunut levittämään pelkoa ja kauhua erityisesti muslimimaiden omien kansalaisten keskuudessa. Toisin kuin bin Ladenin al-Qaida, se ei ole pyrkinyt ensisijaisesti tukeutumaan eri heimoihin, vaan alistamaan ne valtaansa. Se sai myös huomattavan määrän entisiä Saddamin hallinnon valtaa pitäneen Baath- puolueen virkailijoita hallintoonsa. He osasivat käyttää valtaa ja käyttävät sitä nyt Isis:in riveissä.

Isis hallitsee ultrakonservatiivisen hudud- periaatteen mukaan. Tietyllä tavalla samankaltainen laki on voimassa myös konservatiivisessa sunnivaltio Saudi Arabiassa, mutta Isis tekee kaiken avoimesti ja paljon ankarammin. Rangaistukset väärinkäytöksistä ovat hirvittäviä. Silmien puhkomista, varkailta katkaistaan kädet, aviorikoksen tehneet kivitetään ja pää leikataan irti kapinallisilta tai uskottomilta. Siinä Isis on mennyt pisimmälle, että jopa vääräuskoiset orjat hyväksytään, erityisesti kristittyjä jesidinaisia ja tyttöjä voidaan ottaa seksiorjiksi. Näin on toiminut Nigeriassa myös Boko Haram- liike. Tähänkin toimintaan on löytynyt järjestön oppineilta perustelut, kertoo McCants teoksessaan. Kaiken päälle ovat tulleet vielä ikivanhojen, kauan ennen profeetta Muhammadin 600-lukua rakennettujen, Unescon maailmanperintökohteiksi valittujen muistomerkkien tuhoaminen muun muassa Palmyriassa.

Liikkeen ilmestyskirjamaisessa näkemyksessä erityisesti Syyrian pieni rajakaupunki Dabiq on ollut huomattava. Sillä on symbolisesti sama merkitys kuin kristinuskossa Harmageddonilla. Heinäkuussa 2014 Isis onnistui valtaamaan Dabiqin syyrialaisilta kapinallisilta ja otti voitosta kaiken irti propagandassaan.

”Elokuussa järjestö julkaisi videon, jossa eurooppalaiset jihadistit istuvat kukkulan laella ja uhittelevat länttä tulemaan valtaamaan sen takaisin. ”Me odotamme teitä Dabiqissa”, haastoi Isosta Britanniasta kotoisin oleva Abu Abdullah. ”Tulkaa, tulkaa vaan, niin tapamme jokaisen sotilaanne.” Ranskalainen Abdul Wadoud puolestaan ennusti että Dabiqia tulee valtaamaan 80 eri lipun alla toimivat uskottomat joukot ja hän vakuutti, että Islamilainen valtio tulee tuhoamaan ne kaikki uskottomat, koska profetia niin sanoo.”

Turkin sekaantuminen sotaan ei kuitenkaan ole ollut hyvä enne, sillä kun turkkilaiset 1500-luvulla valloittivat Dabiqin, sitä seurasi monisatavuotinen ottomaanien imperiumi, joka hajosi vasta ensimmäisessä maailmansodassa sata vuotta sitten. Profetian mukaan, jotta tuomiopäivä vihdoin tulisi, Dabiqin valloittajien tulee olla vääräuskoisia roomalaisia eli uskottomia. Epäselvää on, täyttävätkö nyt Isis:in vastaiseen sotaan Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin puolesta sekaantuneet venäläiset tämän kriteerin. Siitä ei mainita William McCantsin kirjassa sanallakaan.

Varhaisen islamin profetioita käytetään hyväksi myös lipun väreissä. Jotkin shiia-muslimit käyttävät keltaista lippua, kuten esimekriksi Heizbollah Libabonissa.

”Kun he, jotka käyttävät keltaista lippua, sekaantuvat konfliktiin Damaskuksessa ja kun Iranin joukot yhdistyvät heihin, on tämä merkki ja esinäytös pyhyyden (Mahdin) saapumisesta maan päälle , ” lausui Ruhollah Hosseini, Iranin parlamentin jäsen ja entinen maan tiedusteluministeri. Sunnijihadistit näkevät samoin. ”Profetiassa keltaiset liput ja mustat liput kohtaavat al-Shamissa (Syyriassa), tviittasi eräs sunnijihadisti. ”Mujahidineilla on mustat liput ja Hizb al-Shaytan kantaa keltaisia lippuja. Hizb al-Shaytan, tai Saatanan Puolue, on jihadistien alasajama Jumalan Puolue, Heizbollah.”

Isis onnistui vuosien 2013-14 aikana tekemään itsestään brändin ja se oli myös lisännyt lippuunsa tekstin ”Islamilainen valtio: Profetioiden metodien mukainen Kalifaatti”. Satiirikot ovat iskeneet tähän ja vastanneet että baathistien metodien mukainen kalifaatti. Mutta kuinka ihmeessä liike, joka ei salli minkäänlaisia vapauksia, esimerkiksi alkoholin ja tupakan käyttöä irtosuhteista puhumattakaan, houkuttaa länsimaissa kasvaneita nuoria? Ehkä juuri siksi. Taistelu ihmisten sydämistä ja mielistä on kovaa erityisesti sosiaalisessa mediassa ja siinä Isis on onnistunut hyvin. Mutta suurin syy on kuitenkin William McCantsin mukaan se, että liike jätettiin yksin. Sitä ei ajoissa vielä osattu huomioida. Se sai kasvaa rauhassa.

”Siinä missä Syyrian sunnikapinalliset yrittivät heittää al-Assadin hallinnon ulos maasta, niin Islamilainen valtio keskittyi luomaan omaa hallintoaan sisämaassa. Se täytti oman hallintonsa Saddamin ex-baathisteilla, sotilailla ja tiedustelujärjestön edustajilla, jotka olivat vuosikymmeniä tottuneet autoritaariseen hallitukseen ja taistelemaan kapinallisia vastaan. Islamilainen valtio sai myös ulkomailta tuhansia taistelijoita riveihinsä, enemmän kuin yksikään aiempi kapinallisryhmä, propagandansa ansiosta. Se oli sekoitus apokalyptisuutta, puritanismia, lahkolaisuutta, ultraväkivaltaa ja lupauksia kalifaatista.”

Kuinka tästä sitten päästään eteenpäin? Ei ennen kuin shiia-johtoiset hallitukset sekä Damaskuksessa että Bagdadissa saavuttavat jonkinasteisen yhteisymmärryksen oman maansa sunniväestön kanssa. Nyt kansainvälinen yhteisö voi William McCantsin mukaan vain hivenen hidastaa Isis–järjestön kasvua.

”Liittouman pitäisi jatkaa ilmapommituksia, joilla ehkäistään Islamilaisen valtion mahdollisuuksia kerätä lisää rahaa ja laajentaa sotimista. Sen ei pitäisi kuitenkaan toimia yhdessä presidentti Assadin kanssa Syyriassa, koska hän on tarkoituksellisesti helpottanut Islamilaisen valtion syntyä eikä näytä myöskään sen toimintaa estävän. Sen sijaan Bagdadin nykyinen shiia-hallinto ei ole tarkoituksellisesti auttanut Isis: iä etenemään, mutta sen harjoittama sunnien vastainen politiikka ruokkii Islamilaiselle valtiolle lisää tukea.”

Kansainvälisen yhteisön pitäisi myös auttaa erilaisia Isis: iä vastaan taistelevia ryhmittymiä, olivatpa ne sitten arabeja tai kurdeja. Näille pitäisi myös toimittaa kevyttä aseistusta. Sen sijaan McCants ei suosittele suoraa yhteistyötä shiiahallitusten kanssa, koska ne jo saavat täyden tuen Teheranista, Iranista. Ja myös Venäjältä, mistä McCants siis ei mainitse kirjassaan yllättävästi mitään.

”Jos ajattelette, että tämä vaikuttaa aivan liittouman nykyiseltä sotilaalliselta strategialta, olette siinä oikeassa. Tämä ei ole mikään suuri suunnitelma, mutta paras mahdollinen tällä hetkellä.”

William McCants on vakuuttunut siitä, että Islamilaisen valtion hallinto niin Syyriassa kuin Irakissakin tulee kaatumaan. Sillä, kuten hän kirjassaan osoittaa, mikään moderni jihadistinen liike ei ole kyennyt säilymään kovin pitkään vallassa sen jälkeen kun se on saanut kansainvälisen liikkeen vastaansa.

”Nykyinen poliittinen tilanne arabimaailmassa osoittaa kuitenkin vääjäämättä sen, että monet jihadistit ovat valmiita seuraamaan Islamilaisen valtion käsikirjaa, ja erityisesti tämä näkyy siinä, että erilaisia alueellisia Isis:iksen liittolaisia syntyy eri puolille. Suuren luokan väkivaltaiset taistelut puolestaan tukevat ja kuumentavat keskustelua apokalyptisistä kertomuksista. Tämä taas luo tyhjiöitä, joissa aseelliset ryhmät voivat kukoistaa. ”

Joka tapauksessa Islamilainen valtio on osoittanut, että se voi luoda nykyaikana uuden kalifaatin ja myös sen, että tuomiopäivän julistukset sekä äärimmäinen väkivalta voivat toimia paremmin kuin se, että yritettäisiin muilla keinoin voittaa taistelussa ihmisten sydämet ja mielet oman asian puolelle.

”Tämä ei ehkä ole Osama Bin Ladenin toivoma Pyhä sota, mutta Islamilaisen valtion käyttämää tapaa voi olla uusien jihadistien vaikea vastustaa.”

Juha Kulmanen

(kirja The ISIS Apocalypse. The History, Strategy, and Doomsday Vision of The Islamic State. St. Martin´s Press. New York 2015)

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta