Hyppää pääsisältöön

Kaksi runoilijaa Brodsky ja Krivulin, yksi kaupunki - PIETARI

videosieppaus, Nevajoki talvella
Neva videosieppaus, Nevajoki talvella Kuva: Yle neva talvella

1950-luvulla Leningradin katuja mittailivat tarkalla katseellaan kaksi poikaa Osja ja Vitja. Osja oli syntynyt professori Turinin klinikalla Leningradissa 1940, Vitja taas 1944 marsalkka Tolbuhinin 3. Ukrainalaisella rintamalla.
Lapsuutensa ja nuoruutensa molemmat elivät sodanjälkeisen Leningradin kommunalkojen, yhteisasuntojen vaiettujen ajatusten ja julki tokaistujen latteuksien sakeuttamassa ilmapiirissä.

Leningrad-Pietari, sen veden pintaan heijastuvat ja alati muotoaan muuttavat palatsit ja talot muodostivat Osjalle, Joseph Brodskylle ja Vitjalle, Viktor Krivulinille prisman, jonka kautta ääretön kauneus ja ankea vaihtoehdottomuus sulautuivat yhdeksi. Joseph Brodskyn ja Viktor Krivulinin runojen myötä Pietari-Leningradille ja vain sille ominainen kirjallinen traditio laajeni meidän aikaamme. Pietari-Leningrad sai kaksi uutta loistavaa tulkintaa.

Brodsky Ylen haastattelu 1987
Joseph Brodsky Brodsky Ylen haastattelu 1987 Kuva: Yle joseph brodsky

Joseph Brodsky n tuotannossa Pietari-aiheisia runoja ja runoelmia on kymmenkunta mm Ostanovka v pustyne (=Seisahdus erämaassa), Stansy (=Stanzoja), Stansy gorodu (=Stanzoja kaupungille), Ot okrainy k tsentru (=Laitakaupungilta keskustaan), Peterburgskij roman (=Pietarilainen romaani). Ne ajoittuvat 1960-luvulle.

Brodsky karkoitettiin Neuvostoliitosta 1972. Hän joutui aloittamaan uuden elämän USAssa.
Englanniksi kirjoittamissaan esseissä
Less than one (=Ei oikein ihminenkään) ja omaelämänkerrallisessa In a Room and a Half (=Puolitoista huonetta) Brodsky palaa vielä kerran synnyinkaupunkiinsa Pietari-Leningradiin. Brodsky ei enää koskaan voinut vierailla synnyinkaupungissaan. Neuvostoviranomaiset estivät jopa runoilijan vanhempien vierailun näiden ainoan lapsen luona tämän uudessa kotimaassa. He katsoivat tapaamisen epätarkoituksenmukaiseksi. Valtion absurdi vallankäyttö puuttui julmasti yksilöiden ja perheen elämään.

Brodskyn runoissa lyyrinen minä käy dialogia Pietari-Leningradin kanssa. Kaupunki on kaksijakoinen, tosi ja fiktiivinen ovat siellä yhtä totta. Kaupunki on samaan aikaan julman torjuva ja lempeä. Aika lipuu menneen ja tulevan väliä molempiin suuntiin vapaasti. Minä on tuomittu tai vapautettu eksistentiaaliseen yksinäisyyteen.

Leningrad-Pietarin kolme elementtiä ovat vesi, taivas ja graniitti. Runojen minää ympäröivät pimeys ja usva.
Runossa Stanzoja kaupungille lyyrinen minä vetoaa veden ja taivaan kuoroon. Minä pyytää niitä suorittamaan viimeisen palveluksen itselleen. Ympärillä kaikki vaikenee. Hiljaisuuden rikkoo vain hinaajan ääni joelta sen kamppaillessa raivokkaasti pimeyttä vastaan.

Joseph Brodsky sai Nobel-palkinnon 1987. Nobel-luennossaan Brodsky totesi: "Taideteos, erityisesti kirjallisuus ja ennen kaikkea runous pyrkivät kahdenkeskiseen ilman välikäsiä tapahtuvaan dialogiin ihmisen kanssa. Juuri tästä syystä yleisen hyvän vartijat, massojen herrat, historiallista totuutta julistavat vihaavatkin taidetta ylipäätään, erityisesti kirjallisuutta ja ennen kaikkea runoutta."

Viktor Krivulin
Viktor Krivulin Viktor Krivulin Kuva: Yle viktor krivulin

Proosateoksessaan Mammutin metsästys runoilija Viktor Krivulintoteaa: "Asuntonamme oli kulmahuone, sen ikkunasta näkyi voitokkaan sodan jälkeistä Leningradia. Jäykistynyttä, hiljaista, autiota. Kylmä kaupunki." Krivulinin Vasilin saarella sijaitseva kommunalka oli paitsi koti myös kaupungin taide- ja kirjallisuuspiirien "olohuone". Ison huoneen kulmassa oli erkkeri, jonka ikkunoista avautui näkymä kuin laivan komentosillalta. Katse saattoi liikkua vapaasti maisemassa.

Krivulinin henkinen koti oli samizdatin - kädestä käteen kiertävän kielletyn kirjallisuuden - ja undergroundin maailma. Runoillaan hän kuului Pietarin avantgarden terävimpään kärkeen. Krivulin itse sanoi kuuluvansa ensimmäiseen katastrofinjälkeiseen sukupolveen.

Mammutin metsästyksessä Krivulin kertoo, että alkoi kirjoittaa runoja 1950-luvun lopulla. Runot olivat vastavoima ympäröivälle todellisuudelle, joka oli ankea ja uhkaava. Pietari, kaupunki oli runoilijan suoja äärimmäistä yksinäisyyden kokemusta vastaan. Hän teki eron kodin yksityisen tilan ja julkisen kaupunkitilan välille. Runoilijana Krivulin koki Pietari-Leningradin upean kaupunkitilan omakseen, hän koki olevansa osa jotain itseänsä suurempaa.

Öinen eläintarha, Uusi Raskolnikov,
Viimeinen kirja, Nuotiolla

Stephanie Sandler toteaa artikkelissaan Krivulinin runojen olevan kuin valokuvaotoksia nykyisyydestä. Runot pitävät sisällään kuitenkin monia ajallisia tiivistymiä, jotka varjostavat ja tekevät monitulkintaiseksi sen, mitä ne näyttävät. Runossa Öinen eläintarha
" -- suuri lintu korjaa asentoaan
kotka joka eilen marmoriarkultaan
reväistiin irti että veri vuoti." (Viktor Krivulin, Runoja, suom. Paavo Rintala, Aleksandr Volodin ja Jukka Mallinen Pohjoinen 1994)

Viktor Krivulin oli 1978 mukana perustamassa Andrei Belyi -palkintoa. Se on vanhin Venäjällä myönnettävä riippumaton kirjallisuuspalkinto. Palkitut saavat omenan, yhden ruplan ja vodkapullon. Juuri aineellinen ilmiasu tekee palkinnosta ammattilaisten tunnustuksen ammattilaisille. Palkinto on todella riippumaton, sen myöntäjiä eivät kahlitse sekalaisten raha- tai valtapiirien intohimot.

Joseph Brodskyn ja Viktor Krivulinin runoutta ei Suomessa tunneta kovin laajasti. Siitä, että ylipäänsä voimme tutustua näiden merkittävien runoilijoiden tuotantoon suomenkielellä, saamme kiittää Jukka Mallista. Hän on kääntänyt kaikki Joseph Brodskyn suomeksi julkaistut runot. Yhdessä Paavo Rintalan ja Aleksandr Volodinin kanssa Jukka Mallinen on suomentanut myös 1994 ilmestyneen Viktor Krivulinin Runoja -teoksen runot.

KIRJALLISUUS:
Jukka Mallinen, Seisahdus erämaassa, Savukeidas 2010
Maija Könönen, Four Ways of Writing the City: Leningrad-St.Petersburg as a Metaphor in the Poetry of Joseph Brodsky, HY väitöskirja 2003
Stephanie Sandler, A Poet Living in the Big City: Viktor Krivulin, Among Others

Joseph Brodsky, Joulutähti, valikoinut ja suomentanut Jukka Mallinen, Tammi 1999
Joseph Brodsky, Keskustelu taivaan asujaimen kanssa. Runoja. Valikoinut ja suomentanut Jukka Mallinen. Tammi, 1995
Ei oikein ihminenkään. (Less than one: Selected essays, 1986.) Suomentaneet Kalevi Nyytäjä, Eva Siikarla. Keltainen kirjasto 213. Tammi, 1987.
Viktor Krivulin, Runoja, suomentaneet Paavo Rintala, Aleksandr Volodin ja Jukka Mallinen, Johdantoartikkelin kirjoittanut Paavo Rintala. Pohjoinen 1994

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri