Hyppää pääsisältöön

Kun muusikko kohtaa sielunmusiikkinsa

Kitaristi Otto Tolonen käynnisti uransa voittamalla melkein kaikki kansainväliset kitarakilpailut. Debyyttilevyllä Tolonen keskittyi silti henkeviin ranskalaisiin miniatyyreihin. Nyt toisella levyllä Tolonen viimein esittelee musiikin, joka soi lähinnä hänen sieluaan. Sen musiikin on säveltänyt Hans Werner Henze.

Tolonen / Henze
Tolonen / Henze uudet levyt

Levyn pääteos, Henzen Royal Winter Music, rakentuu karaktäärikappaleista, jotka pohjautuvat Shakespearen näytelmien hahmoihin. Rapsodisuus on vain pinnallista - kyse on tiiviistä, yhtenäisestä teosjärkäleestä, joka kestää tunnin ja on pirullisen vaikea soittaa. Henze ei ollut kitaristi ja sävelsi mitä huvitti, joten harva kitaristi jaksaa harjoitella Henzensä sellaiseen kuntoon, että musiikki avautuu risuaidan alta. Otto Tolonen on tämän työn tehnyt, ja enemmänkin.

En tiedä johtuuko riittävästä viidentoista vuoden harjoittelusta, runsaista esityksistä, tähtien asennosta vai kaikista näistä, että Tolonen ja Henze kuulostavat sielunkumppaneilta. Tolonen pystyy soittamaan Henzen tiheimmätkin tekstuurit aineettoman kevyesti. Kenties siksi hän luonnehtii Shakespearen ristiriitaisia ja väkivaltaisiakin hahmoja hellästi ja ymmärtäen, mikä tekee kokonaisuudesta miellyttävän seurata. Muistan kun erään konsertin yhteydessä Tolonen aprikoi, onkohan Henzen musiikki yleisölle liian vaativaa. Saatoin sanoa, että ei huolta, hyvin soitettuna nykymusiikki on ihan kuin musiikkia eli kaunista, koskettavaa ja ymmärrettävää.

Ainoa maallisista rajoista muistuttava seikka Tolosen Henze-soitossa on yläasemista otettavien sointujen ajoittainen epäpuhtaus - mutta siitä on kiittäminen Henzeä eikä Tolosta.

Intensiivisen yötunnelman levylle viimeistelee Benjamin Brittenin Nocturnal after John Dowland. Britten kurkottaa luuttumelankoliasta kuohuttaviinkin tunteisiin, mutta Tolonen pitää kokonaisuuden hallittuna ja levollisena.

Kokonaisuudessaan levy tuntuu hyvin elävältä ja henkilökohtaiselta konserttitilanteelta. On kuin Tolonen soittaisi juuri minulle, mutta juuri sitä mitä itse haluaa. Sellaista musiikki parhaimmillaan on.

Hans Werner Henze: First & Second Sonata on Shakespearean Characters. Benjamin Britten: Nocturnal after John Dowland. - Otto Tolonen, kitara. (Alba, ABCD 382)

Kuuntele Uudet levyt 23.10.2015, toimittajana Kare Eskola.

  • Viihdeviulisti Linda Lampenius ei pysty elämään ilman klassista – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 26. helmikuuta!

    Linda Lampeniuksen tähti syttyi yhdessä yössä keväällä 1996, kun hän soitti Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin konserttimestarina elokuvan 100-vuotisjuhlien suorassa tv-lähetyksessä. Media ihmetteli, kuka oli tämä häikäisevän kaunis ja taitava viulisti. Elokuvagaala oli lähtölaukaus Linda Lampeniuksen kansainväliselle viihdetaiteilijan uralle, jota suomalaiset ovat saaneet seurata henkeään haukkoen.

  • Tauno Hannikainen on Taiteilijakukkulan ainoa klassinen kapellimestari – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 26. helmikuuta.

    Helmikuun 26. päivänä syntynyt kapellimestareiden reissumieheksi kutsuttu Tauno Hannikainen (1896–1968) ehti johtaa orkestereita yli 60 maassa. Jyväskyläläiseen Hannikaisen musiikkiperheeseen syntynyt Tauno oli alkujaan sellisti ja pianisti. Amerikan-vuosinaan hän otti Yhdysvaltain kansalaisuuden, mutta viimeiset vuotensa hän toimi Helsingissä.

  • Se erilainen Góreckin kolmas sinfonia

    Se erilainen Góreckin kolmas sinfonia

    Henryk Góreckin Sinfonia nro 3 iski myyntilistojen kautta laajempaan tietoisuuteen 1990-luvun alussa. Sittemmin teos on levytetty parisenkymmentä kertaa. Bulgarialainen kapellimestari Yordan Kamdzhalov tekee perustamansa Genesis Orchestran kanssa vihdoinkin jotain erilaista.