Hyppää pääsisältöön

Pietarilaiset Gogolin ja Dostojevskin kuvaamina

Nevski prospekt
Nevski prospekt Kuva: Svenska litteratursällskapet i Finland on julkaissut kuvan Flickr-kuvapalvelussa nevski prospekt

Gogolin ja Dostojevskin Pietarissa oli vielä alle puoli miljoonaa asukasta. Pietarin väkiluku kasvoi kuitenkin nopeasti, miljoonan asukkaan raja ylitettiin 1900-luvulle tultaessa. Pietari oli syntymästään lähtien kansainvälinen kaupunki. Kaupunkikuvaa värittivät vieraskieliset kauppapuotien kyltit. Kaupungissa asuvista käsityöläisistä moni oli saksalainen tai suomalainen. Varakkaiden lapsia opettivat Ranskasta tai Englannista saapuneet guvernantkat, kotiopettajattaret.

Gogolin ja Dostojevskin kirjallinen tuotanto osuu yksiin venäläisen realismin synnyn kanssa. Gogolilla etualalla on yhteiskunnallinen ja taloudellinen todellisuus. Pietarilaisnovellien Venäjä on pysähtynyt itsevaltaisen tsaarin johtama maa, jonka maaseutuväestö elää vielä maaorjuudessa aateliston omistamilla maatiloilla. Gogol kuvaa henkilönsä usein jonkin hierarkisen suhteen osapuolena.

Kunmaaorjuus 1861 lakkautettiin Venäjällä, tämä sysäsi liikkeelle muuttoliikkeen maalta kaupunkeihin. Vanha sääty-yhteiskunta lakkasi vähä vähältä kannattelemasta myös ylimpiin säätyihin kuuluvia. Ihmisten oli ansaittava toimeentulonsa omalla työllä ja toimeliaisuudella. Paitsi teollisuustyöläiset myös porvarilliset ammattienharjoittajat olivat kasvava väestönosa niin Pietarissa kuin muissakin suurkaupungeissa. Dostojevskin teoksissa uusi pietarilainen elämänmuoto on selkeästi läsnä. Etualalle keskiöön hän nostaa kuitenkin yksilön. Dostojevskin kaupunkilainen on omaa tietään kulkeva ja omaa paikkaansa todellisuudessa etsivä yksilö. Dostojevski kuvaa modernia ihmistä.

Gogol kärjistää, tyypittelee ja liioittelee

Kuva Kozintsevin ja Traubergin ohjaamasta elokuvasta Päällysviitta
Kuva Kozintsevin ja Traubergin ohjaamasta elokuvasta Päällysviitta Kuva: Leningradkino 1926 trauberg päällysviitta 1926

Pietarilaisnovelleissa Gogolin realismi löytää aiheensa ja henkilönsä elävästä elämästä. Gogol kulkee pitkin Pietaria ja tekee havaintoja näkemästään. Hän kuvaa osuvasti parilla lauseella sankareidensa persoonan. Gogolin sankarit ovat usein karikatyyrejä. Todellisuus värittyy surrealistisesti. Novellissa Nenä irrallinen nenä matkaa yksin vaunuissa, poikkeaapa jopa asioimaan virastoon. Nenä on konkreettisuudessaan oiva vertauskuva ilmaisemaan ihmisten usein vaivoin kätkemiä pyrkimyksiä. Tarkkaavainen lukija kuullee taustalta tekijän hihityksen, onneksi sentään vain nenä vaeltelee irrallaan kaupungilla! Entä jos jokin paljon tärkeämpi...

Gogol kuvaa terävästi venäläisen byrokraatin mielenmaiseman. Tyypillisen ylemmän virkamiehen omaisuus, pari sataa tai pari kolme tuhatta sielua on edelleen maalla. Kaupungissa sijaitsevaan virastoon byrokraatti on tullut toimittelemaan herra ties mitä. Mitä asioita tarkalleen, sitä ei edes byrokraatti itse useinkaan ymmärrä. Venäjän kielessä on kuvaava ilmaisu tälle virkamiesten toimeliaisuudelle 'postavitj v dolgij jaschik' eli haudata asia pitkän laatikon perälle.

Byrokraatin erottaa tavallisista kuolevaisista vaikutusvalta. Tuo vaikutusvalta ei Gogolin kuvaamana ole luonnostaan lankeava. Sen pönkittämiseksi ovat tarpeen merkityksestä tyhjentyneet rituaalit. Korkean virkamiehen puoleen ei käännytä tuosta vain.

Gogolin pietarilaiset ovat kuitenkin elämän koulimaa väkeä. Kun Päällysviitan Akaki Akakievitsh kertoo, että hänen vaivoin hankkimansa viitta on ryöstetty, vuokraemäntä kiirehtii neuvomaan: "pitää mennä suoraa päätä piirin poliisipäällikön luo; katsastaja vain petkuttaa, lupaa kyllä, mutta sitten venyttää asiaa; paras on mennä suoraan päällikön luo."

Virkamiesten arvoasteikko oli nelitoistaportainen. Ylimpänä tuossa portaikossa pönöttivät kanslerit ja alimpana kyyristelivät kiiltäviksi kuluneissa virkapuvuissaan kollegireistraattorit. Kanslereita ja todellisia salaneuvoksia tuli puhutella teidän korkea-arvoinen ylhäisyytenne. Mitä alemmas virka-asteikossa tultiin, sitä koruttomammaksi muuttui puhuttelukin.

Ihmiskuva syvenee

Dostojevski hyödynsi työssään usein muun muassa sanomalehdistä lukemaansa. Gogolin teosten tavoin Dostojevskinkin teokset ovat tiukasti kiinni omassa ajassaan. Ne hengittävät samaa todellisuutta kuin tekijänsä.

Mikä tekee Dostojevskin teokset klassikoiksi? Miksi hänen teoksensa tavoittavat olennaisen myös meidän ajassamme? Dostojevski kuvaa henkilönsä sisältä päin. Lukija joutuu syvällisten pohdintojen keskelle, argumenttien ja vasta-argumenttien tulilinjalle. Emmekö mekin pohdi, mikä on oikein ja mikä väärin tässä yhä monimutkaisemmaksi käyvässä todellisuudessa.

Dostojevskin henkilöhahmot ovat ajattomia. Yhteisöstään taloudellisesti ja henkisesti syrjäytetty/itse eristäytynyt ihminen - eikö tämä ole meidänkin aikamme antisankari?

kuvitus Dostoevskin teokseen Rikos ja rangaistus
kuvitus Dostoevskin teokseen Rikos ja rangaistus Kuva: Nikolaj Karazin 1893 kuvitusta rikokseen ja rangaistukseen (nikolaj karazin 1893)

Rikoksen ja rangaistuksen Raskolvikov, ylioppilas. Varojen puutteessa tämä on joutunut keskeyttämään lainopin opintonsa. Eristäytynyt Raskolnikov kehittelee mielessään omaa yli-ihmisoppiaan. Hän jakaa ihmiset kahteen ryhmään. Enemmistö ihmisistä tyytyy jokapäiväiseen elämäänsä, saa lapsia ja huolehtii jälkikasvustaan. Yli-ihmisten vähälukuinen joukko sen sijaan pystyy käyttämään todellisuudesta uuden puheenvuoron. Juuri siksi näillä yli-ihmisillä on Raskolnikovin mukaan oikeus ylittää tietty raja omantunnon ääntä kuulematta. "Yksi kuolema ja korvauksena sata elämää - Mitä laskemista siinä on!" Koronkiskurieukon tappaminen on tällainen rajan ylitys. Raskolnikov testaa, onko hänestä yli-ihmiseksi.

Ylioppilas Razumihin on Raskolnikovin vastakohta. Razumihin on uudenlainen kaupunkilainen. Toisin kuin Raskolnikov hän etsii ja löytää oman paikkansa suurkaupungin verkostoissa.

Porfiri Petrovitsh - tutkintatuomari. Tämä tuomari nauttii kissa ja hiiri -leikistä ja Raskolnikov ajautuu yhä ahtaammalle. Porfiria ei kiinnosta leikin lopputulos. Kun hiiri itse vapaaehtoisesti loksauttaa häkinluukun takanaan kiinni, Porfiri Petrovitsh on jo lähes unohtanut tapauksen. Porfiri nauttii ennen kaikkea älyllisestä kaksinkamppailusta. Dostojevskin maailmassa ihmiset eivät enää ota mittaa toisistaan pelkän arvoaseman tai varallisuuden keinoin. Pelinappuloina ovat henkinen kantti ja äly.

Sonja Marmeladova - prostituoitu ja madonna. Juuri keskustelut Sonjan kanssa nostavat esiin Raskolnikovin nihilismin onttouden. Sonja seuraa Raskolnikovia tämän lähtiessä pitkälle Vladimirin tielle (reitti Siperiaan pakkotyöhön kulki Vladimirin kaupungin kautta). Rikoksessa ja rangaistuksessa todellinen Vladimirin tie kulkee kuitenkin Raskolnikovin pään sisällä. Hän koettaa kaikin voimin väistää syyllisyyden teostaan. Syyllisyyden tunne ei katoa väistämällä. Vladimirin tiellä se tulee kohti, Raskolnikovin on tehtävä sen kanssa tiliä.

Kirjoituksia kellarista

kuva Kellariloukon suomalaisen laitoksen nimisivulta
kuva Kellariloukon suomalaisen laitoksen nimisivulta Kuva: Yle, kuvan ottanut kirjoittaja kellariioukko

Pienoisromaanissa Kirjoituksia kellarista Dostojevski piirtää kuvan oman mielensä sokkeloihin eksyneestä ihmisestä. Suomeksi romaanin nimi Zapiski iz podpolja voisi kuulua myös Kirjoituksia lattian alta. Dostojevski kuvaa siinä ehkä ensi kertaa kirjallisuudessa ihmisen tiedostamatonta. Kellarin "vankia", erästä kollegioasessoria vaivaavat muistot, kuin mielessä vastoin tahtoa soivat sävelteemat.

Tämä kellari-ihminen asettuu muiden ihmisten yläpuolelle. Hän on epäluuloinen. Kellari-ihminen halveksii ihmisiä, jotka puolustautuvat tultuaan loukatuiksi. Kellari-ihminen painaa loukkaukset mieleensä ja hautoo niitä pääkopassaan.

Toimettomuus ei tee hyvää kellari-ihmiselle. Kun tämä väliin aktivoituu johtavat hänen toimensa outoihin lopputuloksiin. Päänupin kellarissa muhinut keitos purskahtaa esiin kontrolloimattomasti. Kellari-ihminen tarpoo todellisuudessa kuin märässä jalkineisiin tarttuvassa lumessa.

Äärimmäinen paine pääkopassa saa kellari-ihmisen joskus puhetulvan valtaan. Tämän kirjalliselta tuoksahtava saarna löytää kohteekseen aina kellari-ihmistä itseäänkin hauraamman yksilön. Laukoessaan totuuksia kellari-ihminen kyllä huomaa loukkaavansa, ärsyttävänsä toisen haavoittuvinta kohtaa. Se ei häntä kuitenkaan pysäytä. Hänen on pakko esittää oma ylivertainen teoriansa.

Palaan itse näiden Gogolin ja Dostojevskin teosten äärelle aina uudelleen ja uudelleen. Ilkikuriseen mielentilaan sopii mainiosti Gogol. Voin silloin hyvin kuvitella Nenän istuskelevan työhuoneessaan betonisessa toimistokolossissa. Istahdan oven taakse oranssille muovituolille. Odotan. Hyshhh! Nenän ovivalo palaa juuri nyt punaisella.

Melankolian iskiessä käteeni tarttuu Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Silloin eksyn ajatuksissani helposti Leningradiin. Nousen metrosta katutasoon Heinätorille. Ulkona sataa märkää marraskuun lunta. Eletään 1970-luvun pysähtyneisyyden aikaa. Kulmakapakan tahmaiset puupöydät lainehtivat tyhjistä olutkolpakoista. Kello on tuskin yli puolen päivän. Juopporemmi ryystää olutta ja järsii kuivakalaa. Väliin yli pöydän pyyhkäisee aggression hyöky. Äänet kohoavat ja vaimenevat taas. Muista erillään istuu yksin hiljainen siististi pukeutunut mies täysi olutkolpakko edessään. Hän on ehkä juuri saanut potkut opettajan työstään perättömän ilmiannon perusteella. Kapakan ovi käy, aivan Dostojevskin oloinen mies poistuu koleaan marraskuiseen Leningradiin.

Lähteet:
Nikolai Gogol, Valitut teokset suom. Juhani Konkka, WSOY 1994
Fjodor Dostojevski, Rikos ja rangaistus suom. Olli Kuukasjärvi, Otava 2008
Fjodor Dostojevski, Kirjoituksia kellarista suom. Esa Adrian, K J Gummerus 1979

Marshall Berman, All That is Solid Melts into Air, The Experience of Modernity Penquin Books 1988
Lennart Kjellberg, Den klassiska romanens Ryssland, Almqvist & Wiksell 1964

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri