Hyppää pääsisältöön

Tulevaisuuteen perehtyminen

Juha Hurme
Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Näyttelen tällä hetkellä työkseni yhdessä näytelmässä. Näyttelijäntyö on 2500 vuotta vanhaa, muuttumattomana pysynyttä ruumiillista työtä, jossa pääsee hauskasti määräajaksi repeytymään kahdeksi.

Kun esirippu niin sanotusti nousee, sitä on edelleen oma itsensä, mutta samanaikaisesti, taidejärjestelmän konventioiden mukaisesti, joku toinen.

Joku vieras, jolla on sama kroppa, ääni ja sijainti kosmoksessa kuin itselläni, mutta oma tahto ja älli lavastetun satumaailman ehdollisessa todellisuudessa, joka tässä tapauksessa on voimassa useana iltana viikossa klo 19:stä klo 21:een eräässä kiinteistössä maamme pääkaupungissa.

Näyttelijän päässä riehuu koko ajan rinnan kaksi ajatusmaailmaa; ikioma melko holtittomasti poukkoileva ja käsikirjoituksesta opeteltu määrätympi kurssi.

Yhdessä kohdassa esitystä roolihahmoni istuu ja lukee. Silloin tietysti Juhakin istuu ja on lukevinaan.

Yhdessä kohdassa esitystä roolihahmoni istuu ja lukee. Silloin tietysti Juhakin istuu ja on lukevinaan. Siinä on se pienenpieni mutta ratkaiseva ero, joka estää minut näyttelemistä ammattinani harjoittavana kansalaisena suistumasta psykoottisiin harhatiloihin ja hukkumasta vieraisiin mielenmaailmoihin.

Kirja oli ihan mikä vaan. Sillä ei ole tässä näyttämöllisessä tapauksessa mitään väliä. Kokonaisuuden kannalta katsojalle halutaan siinä kohdassa viestiä, että tuossa tuo tyyppi nyt istuu ja lukee. Hyppysissäni oli jokin teatterin varastosta satunnaisesti noukittu mikä-vain.

Hyvää näyttelemistä syntyy usein siten, että matkii pelkistetyn tyylitellysti, olennaiseen keskittyen, oikean elämän todellisia tekoja. Niinpä olin lukevinani siten, että todella luin satunnaisen kirjani satunnaista aukeamaa, samalla valppaasti kontrolloiden ympäröivän näyttämön satutodellisuuden kehkeytymistä, koska harjoiteltuun taidesuunnitelmaan kuului, että parin minuutin lukutuokion jälkeen esittämäni henkilö aktivoituu, vetää yleisön huomion puoleensa, nousee ja virkkaa: ”Hetkinen vaan.”

Huomasin lukevani hyvin toimitettua tietokirjaa. Painavia sanoja ilmastonmuutoksesta, Pohjoisen ja Etelän välien kiristymisestä. Mutta miksi täällä puhutaan Neuvostoliitosta?

Mutta siihen hetkeen oli vielä minuutti, toistakin. Huomasin lukevani hyvin toimitettua tietokirjaa. Painavia sanoja ilmastonmuutoksesta, Pohjoisen ja Etelän välien kiristymisestä, kiihkoislamilaisuuden noususta ja muusta ajankohtaisesta. Mutta miksi täällä puhutaan Neuvostoliitosta? Mitä ihmettä?

Roolihahmoni kiinnostui lukemisestaan aivan ennen näkemättömällä tavalla. Kyseinen satuolento, näköiseni miekkonen, tarkisti kansilehdestä painovuoden: 1991. Silloin tämä Rooman klubin työvaliokunnan raportti oli saatu suomeksi, eli artikkelit oli kirjoitettu edellisenä vuonna, 25 vuotta sitten, jolloin jo hajoileva Neuvostoliitto oli vielä poliittisella kartalla olemassa.

Hädin tuskin havahduin nousemaan oikealla sekunnilla pystyyn ja lausumaan painokkaasti: ”Hetkinen vaan!”

Esityksen päätyttyä evakuoin teatterin varastoon kierrätetyn, ei enää varsinaisesti kirjan vaan kirjaa näyttelevän rekvisiitan, kotiini.

Esityksen päätyttyä evakuoin teatterin varastoon kierrätetyn, ei enää varsinaisesti kirjan vaan kirjaa näyttelevän rekvisiitan, kotiini ja ahmin sen kannesta kanteen seuraavana yönä.

Vuonna 1968 perustettu kansainvälinen tulevaisuudentutkimusfoorumi Rooman klubi keskittyi tässä vuoden 1991 raportissaan, kuten muissakin julkaisuissaan ”tulevaisuuteen perehtymiseen”, maailmanproblematiikkaan, vastuunottoon koko maailman tilasta.

Opus on järkyttävä todiste siitä, miten paljon oikeaa tietoa oli olemassa ihmiskunnan ja elämän uhkista neljännesvuosisata sitten, ja kuinka heikosti tätä pätevää ja pitävää tietoa on onnistuttu levittämään, hyödyntämään ja muuntamaan poliittiseksi toiminnaksi.

Klubin raportti kuvaa tarkasti maailman nykytilannetta ja miten tähän on tultu, mutta kirja on kirjoitettu vuonna 1990!

Nyt, 25 vuotta myöhemmin, tulevaisuuteen perehtymisen pitää olla jokaisen järjellisen kansalaisen keskeinen intohimo!

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri