- Kai Donner (1888-1935) oli kielitieteilijä ja antropologi, jolle Siperia oli suuri unelma. Hän oli lapsuudestaan asti suunnitellut tutkimusmatkailijan uraa, kertoo suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Ulla-Maija Forsberg Helsingin yliopistosta
- Donner halusi toteuttaa myöskin isänsä unelmaa. Hänen isänsähän, Otto Donner, oli itämaisten kielten ja vertailevan kielitieteen professori. Kun Donner oli suorittanut silloisen filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistosta kielitieteestä, hän ilmoittautui halukkaaksi lähtemään Siperiaan tutkimaan samojedikieliä. Kun tilaisuus Suomalais-ugrilaisen seuran hankkeiden kautta sitten koitti, niin hän lähti vuonna 1911 kolkuttelemaan junalla kohti Siperiaa, sanoo Forsberg.
Siperian samojedien kova elämä saattoi yllättää Donnerinkin
- Kai Donnerille leimallista oli heittäytyminen tutkimuskohteensa pariin. Hän halusi elää ihan arkielämää ja mennä mukaan tutkittavien ihmisten elämään – ja siinä hän kyllä onnistui valtavan hyvin. Kun lukee Kai Donnerin matkoihin perustuvaa kirjaa Siperian samojedien keskuudessa vuosina 1911-1913 ja 1914 (Otava 1915), niin on hämmästyttävää ajatella kuinka tällainen länsimainen ihminen pystyy heittäytymään siihen maailmaan ja kuinka Donner otti vastaan suunnattoman karut olosuhteet. Ja vielä enemmän hämmästyttää silti se, että hän pystyi vielä työskentelemäänkin niissä Pohjois-Siperian 50-60 pakkasasteen olosuhteissa. Kuukausi toisensa jälkeen näissä pakkasissa hän opiskeli kieliä, haastatteli ihmisiä ja pystyi keräämään todella mittavat tutkimusmateriaalit, sanoo Forsberg.
- Näen Kai Donnerin myös seikkailijana, koska kyllä hän tiesi minne hän oli menossa, olihan hän lukenut kaikki M. A. Castrénin kommellukset ja vastoinkäymiset Siperiassa. Jos hän ei olisi halunnut seikkailla, hän ei olisi lähtenyt keskellä talvea Siperian koviin olosuhteisiin. Hän kuitenkin halusi lähteä kokemaan sen kaiken koko karuudessaan. Vaikka epäilen, että jossain määrin Siperian samojedien kova elämä saattoi yllättää Donnerinkin.
- Hänen tutkimusmatkoiltaan keräämä materiaali on äärettömän arvokasta suomalais-ugrilaiselle kielitieteelle. Ne ovat vaikuttaneet vahvasti siihen kuinka kuva kielikunnastamme. Eivät ne samojedit niin kauhean kaukaisia sukulaisia sitten olleetkaan. Minulle Donnerin merkitys on siinä aineiston tarkkuudessa ja määrässä, toteaa suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori Ulla-Maija Forsberg Helsingin yliopistosta.
