Hyppää pääsisältöön

Kalle Kniivilä: Krim on unohdettu

Kalle Kniivilä kirjoitti Krimillä tekemiensä haastattelujen pohjalta kirjan Krim on meidän. Paikalliset ovat tyytyväisiä - ja he, jotka eivät ole, muuttavat pois. Jyrki Saarikoski haastatteli Kniivilää Helsingin kirjamessuilla.

Kun Kniivilä oli Krimillä keräämässä tietoa kirjaansa varten, siellä toimi Krimin tataarien oma tv-kanava. Enää sitä ei ole. Hänen mukaansa ohjelmatarjonnan muuttaminen ja "kiellettyjen sanojen" karsiminen eivät riittäneet, vaan lopulta kanavan toimilupa evättiiin.

Tataarit ovat Kniivilän mukaan joutuneet maksamaan eniten siitä, että Krim liitettiiin Venäjään. Tämä juontaa juurensa tsaarin aikaan, jolloin heidät karkotettiin niemimaalta Turkkiin.

Myös toimittajien ja kansalaisjournalistien toimintaa on rajoitettu. Kniivilä tapasi Ukrainassa bloggarin, joka kannatti ukrainalaista Krimiä. Hän oli joutunut bloginsa vuoksi Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n kuuulusteluihin, jossa häntä uhiteltiin terrorismisyytöksillä, jos hän jatkaisi mielipiteidensä levittämistä. Pian tämän jälkeen hän lopetti kirjoittelun ja muutti Kiovaan.

Tunnelma Krimillä on hiljainen ja jumiutunut. Monet paikalliset ovat tyytyväisiä tilanteeseen, ja he toistelevat mediasta oppimiaan "virallisia" mielipiteitä. Konkreettinen syy tyytyväisyyteen on se, että heidän palkkansa ja eläkkeensä ovat nousseet roimasti. Kniivilän mukaan on kuitenkin epävarmaa kauanko palkat ja eläkkeet pysyvät korkeina hintatasoon nähden.

Kniivilä uskoo, ettei tilanne Krimillä muutu. Kun suurvallat neuvottelevat Ukrainan konfliktin lopettamisesta, ei Krimiä enää nosteta esiin, koska neuvottelut jäisivät Venäjän osalta siihen.

  • Miten Minna Canth ehti?

    Mikä mahdollisti Minna Canthin valtavan elämäntyön?

    Palvelijoiden ja kauppa-apulaisten saatavilla olevan ja edullisen työpanoksen ansiosta Minna Canthilla oli mahdollisuus kirjoittaa tasa-arvoa edistäviä artikkeleita ja näytelmiä.

  • Avaruusromua: Palmut, hiekkaranta ja tähtikirkas yö

    Mitä on eksotiikka musiikissa?

    Mitä on eksotiikka? Mitä on eksotiikka musiikissa? 1950-luvulla se oli viihdyttäviä viuluja, intensiivistä tunnelmaa, villejä rytmejä ja salaperäisiä ääniä. Tuolloin levyillä soivat tunnelmat eksoottisilta kaukomailta: Aasiasta, Havaijilta, Amazonilta, Andeilta ja Afrikasta. Mutta musiikki ei ollut mitään kansanmusiikkia tai etnoa, vaan aitoa eskapistista viihdettä. Se oli eksoottista fantasiaa. Se oli epäaitoa muka-musiikkia. Se oli musiikillista kolonialismia. Mutta hyvin viihdyttävää, ja nykyään kuunneltuna mitä viehättävintä kitschiä ja campia. Ja eksotiikka viehättää yhä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Asterix opettaa latinaa

    Asterix-kirjoja lukemalla voi suorastaan sivistyä.

    Asterix seikkailee -sarjakuvat perustuvat löyhästi Julius Caesarin jo ennen ajanlaskua kirjoittamiin Gallian sota -teoksien tapahtumiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri