Hyppää pääsisältöön

Jokamiehen puhekoulu tavoitteli selkeää ja rikkaruohotonta arkipuhetta

Vuonna 1964 lähetetyn Jokamiehen puhekoulun päämääränä ei ollut varustaa kuulijoita taipuisalla äänellä tai Ciceron loisteliaalla retoriikalla. Kahdeksanosainen radiosarja tähtäsi siihen, että jokamies tai -nainen pystyisi tilanteessa kuin tilanteessa esittämään asiansa selkeästi ja kuulijaa rasittamatta.

Avausjaksossa toimittaja Aino Räty-Hämäläinen kertoo sarjan koskettelemista aiheista. Tarkoituksena oli antaa vain yleisluontoisia ohjeita kivijalaksi kunkin omalle persoonalliselle puheilmaisulle.

Puhetaidon tehtävänä oli "helpottaa ja lähentää suhdettamme ympäristöön". Se ei saanut olla vain taitoa panna sanoja peräkkäin vaan vastuuta sanoista. ”Väärinkäsitykset johtuvat aina väärällä tavalla peräkkäin asetetuista sanoista”, Räty-Hämäläinen muistuttaa.

Johdanto-osuus tähdentää useaan otteeseen, että sarjan lähtökohtana oli arkipäivän puhumisvalmiuksien kehittäminen. Sarjan edetessä osoittautuu, että "arjen" käsite kattoi käytännössä monenlaisia puhumisen erityistilanteita.

Toisessa osassa Räty-Hämäläinen puhuu logonomi Inkeri Lammen kanssa persoonallisesta äänenkäytöstä. Nyrkkisääntönä on, ettei "ääni saisi rasittaa puhujaa eikä kuulijaa". Lammen mukaan juuri jälkimmäinen seikka unohtui valitettavan usein.

Ohjelmassa puututaan moniin ääntämysvirheisiin ja huonoihin puhetapoihin. D-kirjain alkoi olla suomalaisilla hallussa, mutta äng-äänteessä oli monilla vielä tekemistä. Tehokasta kitkemistä vaativat "häiritsevät rikkaruohot" kuten mjaa, njaa, totanoin. Vitsaillaan myös iskelmätähtiin yhdistetystä sihahtavasta s-kirjaimesta.

Tärkeintä oli kuitenkin ajatella, mitä puhui ja että oli itse innostunut sanottavastaan. "Persoonallinen puhetapa on tärkeämpää kuin tietoinen kauneudentavoittelu."

Sarjan kolmannessa jaksossa puheopin lehtori Urho Vapaavuori antaa neuvoja yllättäviin puhetilanteisiin. Kuka tahansa meistä saattaa joskus joutua esittämään vaikkapa kiitossanoja tai onnitteluja, Vapaavuori perustelee.

Tuollaisissa tilanteissa oli otettava huomioon, mitä taustayhteisöä edustimme ja millainen asioiden arvojärjestys siinä vallitsi. Joidenkin yhteisöjen rituaalinomaiseen protokollaan saattoi kuulua jopa kymmenvaiheisia puhuttelukaavoja.

Vapaavuori esittelee myös luokituksen eri puhetyypeistä ja niiden keskipituuksista. Yhteenvetona hän lausuu: ”Olisi toivottavaa, että meillä totuttaisiin entistä lyhyempiin puheisiin.”

Neljännessä jaksossa keskustellaan keskustelemisesta. Koolla ovat kansansivistysmies Kosti Huuhka, kirjailija Pekka Lounela ja kokoustekniikan tuntija Aulis Lumme.

Lounela irvailee meikäläisiä keskustelutilaisuuksia hyvinkin piinallisiksi tapahtumiksi, jossa "keskustellaan runsaasti siitä, miten huono kyseisen keskustelun teema on".

Keskustelukulttuurin ongelmia olivat ohjelman mukaan mm. suomalaisten huono itsetunto, esiintymisarkuus ja alttius loukkaantua eriävistä mielipiteistä. "Olisi opittava olemaan sovussa eri mieltä."

Viidennessä osassa psykoterapeutti ja psykoanalyytikko Pirkko Siltala kertoo puhumisen pelosta. Ilmiö ei hänen mukaansa kieli vain ääntämisen estoisuudesta vaan ilmentää myös olemisen ongelmia.

Jos ajattelemme liikaa, miten meidän pitäisi puhua kuulostaaksemme moitteettomilta, vaikutamme "pikemmin äänilevyiltä kuin ihmisiltä”.

Pelko puhumisen epäonnistumisesta voi johtua siitä, ettei ihminen onnistu kokemaan omia ajatuksiaan ja ilmaisemaan niitä. "Jos ilmaisee vain omaa kangistumistaan, ei pääse toisen ihmisen luo."

Puhekoulun kuudennessa jaksossa ylilääkäri Aatto Sonninen käsittelee puhe- ja äänihäiriöitä. Niistä kuullaan ohjelmassa myös näytteitä.

”Tunne-elämän vaihtelut kuvastuvat selvimmin äänihuulien toiminnassa”, esitelmöitsijä toteaa. Mielenliikutus tai elämän haasteiden kokeminen liian vaativiksi voivat aiheuttaa äänihuulissa puristusta, joka ilmenee väkinäisenä tai katkeilevana äänenkäyttönä.

Alitajuinen viha saattoi puolestaan ilmetä hakkaavana puheena. "Tapa käyttää ääntään on samaa kuin tapa elää”, Sonninen tiivistää.

Seitsemännessä osassa kansanperinteen ja kirjallisuuden tutkija Matti Kuusi neuvoo, miten yleisön edessä pidettävään puheeseen tulisi valmistautua.

Tilanne ja yleisö määräävät tyylilajin. Fraasejakaan Kuusi ei täysin tuomitse, sillä moneen paikkaan, esimerkiksi kirkkoon, tultiin nimenomaan kuuntelemaan fraaseja.

Viheläisintä oli ympäröidä selkeät toteamukset pönäköillä, monisanaisilla fraasi-ilmauksilla eli ”alkurykäyksillä”. "Kohtuus kaikessa, eri toten kielikukkasissa."

Sarjan päätösosassa on äänessä aikansa arvostetuimpiin kirjallisuusmiehiin luettu Tuomas Anhava. Hänen retoriikkaa käsittelevä esitelmänsä on suoranainen varoitus "kaunopuheisuuden" vaaroista.

Koko sana oli joutunut huonoon huutoon. Se oli tullut merkitsemään jotain epäilyttävää: katteettomia fraaseja, liioittelevia yleistyksiä, asioiden vääntelyä ja kääntelyä.

Kirjallisen modernismin kärkihahmona tunnettu Anhava haluaa puhdistaa retoriikan siihen takertuneesta kuonasta. Hänelle se merkitsee yksinkertaisesti "oppia julkisanomisesta".
.

  • Luonas kai olla saan – Juice Leskisen hitit Elävässä arkistossa

    Valikoima Juicen kappaleita Elävän arkiston kokoelmista.

    Juice Leskinen (1950 – 2006) on kuulunut suomalaisen rockin kärkikaartiin esikoislevystään Juice Leskinen & Coitus Int lähtien vuodesta 1973. Mittava tuotanto käsitti kolmisenkymmentä albumia, päälle kokoelmat ja lukuisa määrä singlejä. Oheiseen artikkeliin on koottu osa Juicen ikimuistoisimmista kappaleista ja muutama vähän harvinaisempikin.

  • Antti Holma selvitti työharjoittelussaan Ylen työntekijöiden alkoholinkäyttöä

    Holma tutustui Ylen arkeen Extra Largessa vuonna 2007.

    Muistatko Ylen Extra Large ohjelmasta tutun toimitusharjoittelija-Antin? Jos et muista, niin ei hätää! Areenasta pääset nyt katsomaan, miten Antti Holma pohtii niin yleläisten raudanlujia vatsalaukkuja kuin lastenohjelmien tekijöiden lapsellisuutta. Varoitus: luvassa on kiusallisia tilanteita, puisevaa huumoria ja omintakeisia kysymyksiä ketään kumartelematta.

  • Elävä arkisto helmikuussa: Talvilomalla katsotaan Viimeistä keikkaa ja Nitroliigaa

    Mitä kaikkea löytyykään Elävän arkiston tarjonnasta.

    Helmikuu on perinteisesti vuoden kylmin kuukausi. Helmikuuta luonnehtivat myös yllättävät suojasäät ja niitä seuraavat pakkaspäivät, jolloin oksille sulanut lumi jäätyy ikäänkuin helmiksi. Tästä juontuu Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan myös kuukauden nimi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Luonas kai olla saan – Juice Leskisen hitit Elävässä arkistossa

    Valikoima Juicen kappaleita Elävän arkiston kokoelmista.

    Juice Leskinen (1950 – 2006) on kuulunut suomalaisen rockin kärkikaartiin esikoislevystään Juice Leskinen & Coitus Int lähtien vuodesta 1973. Mittava tuotanto käsitti kolmisenkymmentä albumia, päälle kokoelmat ja lukuisa määrä singlejä. Oheiseen artikkeliin on koottu osa Juicen ikimuistoisimmista kappaleista ja muutama vähän harvinaisempikin.

  • Antti Holma selvitti työharjoittelussaan Ylen työntekijöiden alkoholinkäyttöä

    Holma tutustui Ylen arkeen Extra Largessa vuonna 2007.

    Muistatko Ylen Extra Large ohjelmasta tutun toimitusharjoittelija-Antin? Jos et muista, niin ei hätää! Areenasta pääset nyt katsomaan, miten Antti Holma pohtii niin yleläisten raudanlujia vatsalaukkuja kuin lastenohjelmien tekijöiden lapsellisuutta. Varoitus: luvassa on kiusallisia tilanteita, puisevaa huumoria ja omintakeisia kysymyksiä ketään kumartelematta.

  • Elävä arkisto helmikuussa: Talvilomalla katsotaan Viimeistä keikkaa ja Nitroliigaa

    Mitä kaikkea löytyykään Elävän arkiston tarjonnasta.

    Helmikuu on perinteisesti vuoden kylmin kuukausi. Helmikuuta luonnehtivat myös yllättävät suojasäät ja niitä seuraavat pakkaspäivät, jolloin oksille sulanut lumi jäätyy ikäänkuin helmiksi. Tästä juontuu Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan myös kuukauden nimi.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Nuoriso heräsi vaatimaan muutoksia maailmanmenoon

    Lasse Lehtinen kirjoittaa 1960-luvusta.

    Suomessa 1960-luvun nuoriso eli murrosaikaa. Nuoria oli aiempaa enemmän ja he olivat yhteiskunnallisesti tiedostavia ja koulutetumpia kuin ennen. Nuorisokulttuuri oli saapunut Suomeen. Kirjailija Lasse Lehtinen kirjoittaa kolumnissaan muun muassa sukupolvesta, joka halusi muuttaa maata ja maailmaa sekä vaikuttaa asenteisiin.

  • Kunnes kuolema heidät erottaa – Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa

    Kotikadun kausi 13 on nyt Areenassa.

    Kotikadun kausi 13 alkaa surullisissa tunnelmissa. Mäkimaiden perheessä läsnä on kuolema, hiipuva rakkaus ja rahaongelmat. Luotoloilla noustaan jaloilleen, iloitaan elämän ihmeistä ja rakennetaan tulevaisuutta. Kauden 13 lisäksi Areenassa on katsottavissa myös kaudet 1, 2 ja 12.

  • Tehtaan varjossa – työläisnuorukaisen pyrkimys henkiseen kasvuun

    Toivo Pekkasen läpimurtoteos neliosaisena sarjana.

    Tehtaan varjossa on työläiskirjailijana tunnetun Toivo Pekkasen osin omaelämäkerrallisia aineksia sisältävään läpimurtoteokseen perustuva neliosainen tv-elokuva. Sisällissodan jälkeiseen aikaan sijoittuva romaani ilmestyi 1932.

  • Kapea vyötärö ja muhkea kellohelma – ompele itsellesi 1950-luvun mekko!

    Anna-Liisa Tiluksen mekon kaavat tässä artikkelissa.

    Maaseudulta maailmalle -ohjelman ensimmäisessä osassa Anna-Liisa Tiluksen yllä on pehmeästä villakankaasta tehty mekko. Tästä artikkelista löydät kaavat ja ohjeet 1950-luvun mukaisen mekon tekemiseen! Maaseudulta maailmalle -sarja Areenassa Anna-Liisa Tiluksen yllä nähtävä mekko on aito 1950-luvun vaate, joka löytyi Ylen puvustosta. Sen materiaalina on käytetty pehmeää villakangasta.

  • Lasse Lehtisen kolumni: Varttituntini kommunistina

    Lasse Lehtinen kirjoittaa Kekkosen ajan alkuvuosista.

    Kirjailija Lasse Lehtisen lapsuus- ja nuoruusvuosien suuria merkkipaaluja ovat olleet yleislakko ja Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi vuonna 1956. Lehtisen ensimmäinen poliittinen herääminen tapahtui juuri yleislakon aikaan, mutta myös Urho Kekkosen valinta presidentiksi osaltaan ravisteli nuorukaisen yhteiskunnallisia vaistoja esiin.