Miksi lapsi jättää ruokaa lautaselle? Lapset ja vanhemmat perustelevat

Vanhemmat nimittävät sitä nirsoiluksi; lapsi sen sijaan saattaa sanoa että “epäilyttävää” tai “pelottavaa”. Kysyimme Marja Hintikka Liven verkkosivuilla, mitä lapset jättävät lautaselle ja miksi.

Mitä jää lautaselle ja miksi?

Pienet ja pyöreät asiat, vanha kynttilä ja kasvikset, jotka ovat pahasta... Perusteluja riittää, kun lapselta jää ruoka koskematta!

“Lapsi ei suostu syömään pieniä ja pyöreitä asioita, kuten marjoja ja herneitä.” (lapsen ikä 4 v.)

“Äitii, mä en haluu syödä tota vanhaa kynttilää" totesi Tuulia brie-juustosta. (lapsen ikä 6 v.)

“Tällä viikolla maito on ollut niin KIRPEETÄ, ettei sitä ole pystynyt juomaan. Tuomiota säestää suurieleinen HYI ja YÄK. Tarpeetonta kai sanoa, että ennen maitoa meni litra päivässä...” (lapsen ikä 2 v).

“Herneet, kesäkurpitsat, munakoisot, kypsennetyt paprikat... kaikki vähänkään mössöksi menevä vihannesmateria. "Pelottaa!" sanoo lapsi niistä.” (lapsen ikä 4 v.)

“Lapsi jätti lihan syömättä. Perusteli, että hoitokaverin kotona ollaan kasvissyöjiä ja eläimet kärsii, kun niitä tapetaan. Asia oli unohtunut jo seuraavaan päivään mennessä.” (lapsen ikä 4 v.)

“Kaikki jogurtit joissa hedelmiä ja marjoja, sillä ne on kuulemma löllöjä. Lautaselle jää myös salaatit, vihannekset koska ne on yök. Lihanpalat on ällöö kun ne jää suuhun pyöriin ja etenkin sellaset joissa on läskiä on tosi yök. Eikä samainen 10 vee syö myöskään sitrushedelmiä, koska niiden nahka on ällöä. Ei syö omenaa, kaalia, tomaattia, kurkkua. Maitokin pitää olla valion koska muiden maito maistuu kummalliselta. Leivissäkin on hyvin valikoiva, niissä ei saa olla siemeniä. Mutta onneksi sentään kaksi nuorempaa neitiä syö hyvällä ruokahalulla kaikkea näitä.” (lapsen ikä 10 v.)

“Kasvikset jää lautaselle aina ja syy tähän pojan mukaan on, että ne ovat pahaksi hänelle. Kyseessä siis täysin terve, ei allerginen lapsi.” (lapsen ikä 3 v.)

“Sosekeitot, olomuoto ei miellytä. Kastikkeet, varsinkin tomaattipohjaiset. Saattaa napsia kastikkeen joukosta liha-, kasvis- tai makkarapalat mutta itse kastikkeeseen ei koske. Eikä perunaan jos se on kastikkeen peittämää.” (lapsen ikä 4 v.)

Ruuassa ei myöskään saa olla mitään näkyviä mausteita ja hippuja.

“Lautaselle jää useimmiten perunamuusi - poika totesi sen olevan "pahaa jäätelöä" ja kieltäytyy syömästä sitä.. : D” (lapsen ikä 3 v.)

“4-vuotiaat kaksoset jättää kaiken lautaselle. Ruokaa vilkaistaan, ei maisteta vaan tuomitaan heti pahaksi, jonka jälkeen lähdetään karkuun. Ja vielä eri suuntiin. Ei auta kuorruttaa ketsupilla kun ne kuoritaan lusikalla pois ja ilmoitetaan että ketsuppi loppui.” (lapsen ikä 4 v.)

Kupeitteni pershedelmä elää ilmeisesti pyhällä hengellä.

“Lautaselle kotona jää kaikki, paitsi makaronilaatikko. Kupeitteni pershedelmä elää ilmeisesti pyhällä hengellä. (Mummolassa menee alas vaikka keitetyt pikkukivet.)” (lapsen ikä 3 v.)

“Ruokaa. Ei mitään erityistä. On vaan superhuono syömään mitään.” (lapsen ikä 4 v.)

Meidän lapsi ei yksinkertaisesti syö mitään. Siitä on muodostunut itselleni niin kova stressi, että tänään olin iloinen kun hän suostui syömään hammastahnaa

“Meidän lapsi ei yksinkertaisesti syö mitään. Siitä on muodostunut itselleni niin kova stressi, että tänään olin iloinen kun hän suostui syömään hammastahnaa.” (lapsen ikä 2 v.)

“Tekemäni ruoka on kuulemma liian maukasta! Ilm. siis mausteista. Yleensä kaikki uudet ruokalajit/paistokset ja padat jäävät syömättä, kaikki missä ainekset eivät ole tunnistettavissa ja ne ovat sekoittuneena toisiinsa. Esim. porkkanan voi syödä, mikäli se ei ole koskenut punajuureen, mistä on tullut väriä!” (lasten iät 4 ja 6 v.)

“Poikani ei syö kakomatta mitään muita kasviksia ja hedelmiä kuin perunaa ja banaania. Tomaattimurskakin on välillä liikaa; pitäisi olla paseerattua. Totuttaminen, rahalla lahjominen, kehuminen, ruoanlaittoon osallistuminen, itse kasvattaminen - kaikki on kokeiltu, ei toimi. Kohtalon ironiaa, etten itse ole syönyt lihaa yli viiteentoista vuoteen...” (lapsen ikä 9 v.)

“Lapsemme söi kaksivuotiaana lähes mitä vain, nirsoilu alkoi niihin aikoihin pikkuhiljaa. Nyt koululaisena on helpompi sanoa mitä muutamaa lajia syö kuin mitä ei syö. Tosin koulussa ilmeisesti syö reippaammin, koska ei ole ketään kelle kiukutella. Sen takia tulee mieleen onko tässä edes kyse ruoasta vaiko kenties vallasta.” (lapsen ikä ei tiedossa)

“Juusto kaikissa muodoissaan (esim. lasagnen pinnalle tai keittoon ei voi laittaa juustoa, lapsi haistaa sen jo ennen kuin ruoka on edes lautasella). Mikään "kova" tai "tummunut" ei käy (esim. makaronilaatikosta närpitään pois kaikki pinnalta "tummuneet" ja "kovettuneet" makaronit). Mikään "tulinen" ei uppoa.” (lapsen ikä 9 v.)

“Pasta. Makaroni. Spagetti. Lasagne. Ei vaan suostu syömään. Ei millään. Ei edes ketsupilla. Eikä lahjonnalla.” (lapsen ikä 3 v.)

“Konjakkisilakat, hapansilakat useat sienet, kaviaari, sushi ja miso-keitto.” (lapsen ikä 10 v).

Ruokailu - vanhemmuuden yllättävin asia?

Voi tätä ruoka-ahdistusta. Jatkuva noidankehä... Vanhempien kommenttien perusteella ruoka-asiat eivät päästä perheitä helpolla.

“Saiskos ennemminkin sanoa mitä lapsi SUOSTUU syömään. Huoh ja plääh. Olen ihan loppu. Viimeiset 3 vuotta ollaan takuttu tämän ruoka-asian kanssa kun lapsi ei suostu syömään muuta lämmintä ruokaa kuin tonnikalaa ja makaronia. Jostakin syystä koiran kuivamuona kyllä uppoaa mutta ei peruna. Ja toinen lapsi näyttää seuraavan perässä samalla kaavalla. Voi tätä ruoka-ahdistusta!” (lapsen ikä 4 v.)

“Lapsi nirsoilee milloin mistäkin. Selvästikään sitrushedelmät eivät ole suosikkeja, muiden kohdalla hetken mielijohteet tai esimerkiksi koostumus vaikuttavat siihen, jääkö ruokaa lautaselle. Esimerkiksi kasviskeiton pavunversot eivät maistu kokonaisina, mutta kasvissoseessa toimivat. Meillä kotona lautaselle saa jättää ruokaa. Suomalaiset vanhemmat ovat tuhonneet lasten luontaisen kylläisyyden tunteen pakottamalla syömään lautaset tyhjäksi. Se on jo ensiaskel ylipainoon. Niin ja luonnollisesti kumpikin pienenä söi lähes kaikkea, mitä tarjolla oli.” (lapsen ikä 3 v.)

Jostakin syystä koiran kuivamuona kyllä uppoaa mutta ei peruna.

“Tämä nyt ei ole mikään vastaus kysymykseen, mutta hienoa että otitte ruuan puheeksi. Se on nimittäin itselläni ollut äitiyden yllättävin asia. Että koko elämä pyörii yhtäkkiä ruoan ympärillä. Olin ennen sitä tyyppiä, että olisin mieluiten ottanut ravintoni kerran päivässä napsaistavalla punaisella pillerillä. Sitten sain lapsen, ison pojan, jolla oli nälkä ihan koko ajan. Jouduin opettelemaan ruoanlaiton. Olimme jatkuvasti syömässä tai syöttämässä. Tai siivoamassa sotkuja. Toinen lapseni taas on pieni tyttö, joka ei syö mitään ja nyt vasta istummekin ruokapöydässä ja yritämme miettiä pään puhki, mitä ruokaa hän söisi. Eli. Elämä on pelkkää syömistä.” (lasten iät 2 ja 3 v.)

”Lapsemme on tosi nirso syöjä. Minkäänlainen kasvis ei uppoa satunnaista kurkun syömistä lukuun ottamatta. Ruuassa ei myöskään saa olla mitään näkyviä mausteita ja hippuja. Siemeniä, olivatpa ne mitä tahansa, hän pitää aina myrkyllisinä (siksi ei syö esim. vesimelonia). Ja jos ruoka on jotenkin vääränlaista, loppuu syöminen heti. Minulla on allergioita, joista olen lapselle joskus jutellut ja nyt muksumme on myös omasta mielestään kaikille inhokeilleen "allelkeeninen".” (lapsen ikä 4 v.)

“Lautaselle jää kaikki muut kasvikset paitsi kurkku. Muutenkin äiti tekee pahempaa ruokaa kuin kukaan muu (paitsi spagetti). Syömättä jättäminen on suureksi osaksi lapsen vallan käyttöä ja rajojen hakemista. Herkkuvälipalat kaverilla ja limsahörpyt pilaavat ruokahalun yleensä viikonloppuisin. Makea, pitsa ja hampparit maistuu, mutta ilman salaattia ja suolakurkkuja. Turhauttavaa hommaa on tarjoilla urheilevalle nuorelle miehelle sapuskaa, mistä saa eväät kasvulle ja kehitykselle. Herkuilla ja roskaruuilla, kun ei kukaan kasva eikä palaudu treenien jälkeen.” (lapsen ikä 10 v.)

“Lehtisen perheen kaalilaatikosta tulee mieleen oman perheen vuotuiset kaalilaatikkopäivät: lapset syö 2 haarukallista, itkee, yökkäilee, kakoo, itkee lisää ja kun ovat sen 2 nielleet, saavat jotain muuta (siis sopimuksesta, ei luovutusvoittona).” (perheessä viisi yli 12-vuotiasta lasta)

“Lapseni on erittäin nirso ollut jo rintamaidosta asti. Ruoka-aineita joita hän syö on yleisestikin vähän, mutta kummastusta herättää myös kieltäytyminen lähes kaikista herkuista, eli ei mene pitsat, hampurilaiset, karkit tai edes oma syntymäpäivää kakku..jota ei muuten ikinä ole suostunut maistamaan! Syytä en tiedä, mutta epäilen vahvasti yleistä epäluuloisuutta!” (lapsen ikä 6 v.)

“Koululainen alkaa mököttää jo hyvissä ajoin ennen ruokailua, jos kerromme hänelle ruokana olevan jotain hänen lukuisista inhokeistaan. Ruokailut ovat enimmäkseen kädenvääntöä siitä mitä pitää syödä ja miten paljon. Lempiruokien syömisestä ei tietysti tarvitse vääntää, mutta haluaisin syödä muutakin kuin hampurilaisia, ja meillä koko perhe syö samaa ruokaa. Turhauttavaa. Ehkä joku viisaampi osaa neuvoa.” (lapsen ikä 8 v.)

“1-vuotias jättää lautaselle punaisen lihan ja kanan. Perusteluita tälle häneltä ei vielä irtoa, mutta lautasen heittää usein lattialle, että eiköhän se kerro jo ettei ole mieleen. 4-vuotias jättää leivältä juustot syömättä. Tekee sillä vaihtokauppaa isoveljensä kanssa, joka taas ei syö lekkeitä leivältään. Herra on myös hyvin kohtelias nirso, maistaa kaikkea ja naamasta näkee irvistyksen, mutta kun on saanut nielaistuksi hieroo vatsaansa ja sanoo "mmm, olipa hyvää. Nyt mulla on maha ihan täynnä. Kiitos". Lautaselle jää siis aina lähes kaikki, paitsi pasta. Pasta uppoaa aina. 5-vuotias vaihtaa leivältänsä leikkeet pikkuveljen juustoon. Eilen lautaselle jäi vihreät pavut, polttivat kuulemma kurkkua ja maistuivat ihan hitsille. Kyllä, hitsille.” (lasten iät 1, 4 ja 5 v.)

“Mulla on kolme tytärtä. 7v syö mukisematta lähes kaiken eteen kannetun, eikä 1-vuotiaskaan ole vielä oppinut nirsoilemaan. Sen sijaan 5-vuotias on kunnostautunut sillä saralla muidenkin edestä. Sipuli on ehdoton ei, maistaa sen ruuasta, vaikka se olisi sotkettu sinne sauvasekoittimella soseutettuna. Lihoista jauheliha on ainut, josta ei valiteta. Lihat, kana, kala (varsinkin tonnikala) on yäk-listalla ja nyt uusimpana keittojuurespussin porkkanapalat. "En tykkää keitetystä porkkanasta." Kaikki muut kasvikset (myös porkkana keitettynäkin) menee hyvin, paitsi sipuli ja ne juurespussin porkkanat. Jatkuva noidankehä. Puoli tuntia ruuan jälkeen alkaa vinkuminen: "joko syödään, milloin on ruoka-aika?" Ruualla närpitään, syödään just ja just ne makaronit ja kasvikset, loput puoli lautasellista ruokaa menee hukkaan kun "en jaksa enempää". Natsimutsi ei anna välipaloja ruoka-aikojen välillä, joten siitäkään ei voi kiinni olla…” (lasten iät 1, 5 ja 7 v.)

“Kaikkea on aina tarjottu mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Hetken oli vaihe että poika suostui syömään vain leipää, pannukakkua ja viinirypäleitä ja niillä mentiin muutama kuukausi. Sitkeästi laitettu aina kaikkea tarjolle, poika syö minkä syö.. nyt vihdoin alkanut kiinnostua hieman muistakin vaihtoehdoista. Mega ärsyttäviä ne kommentit että kyllä lapsi syö kun sillä on nälkä, joo niin syö kunhan tarjolla on jotain minkä hän itse kokee syömäkelpoiseksi. :D” (lapsen ikä 3 v.)

“Meiltä löytyy kaksi tyttöä, joista toinen ei syö tomaattia ja toinen voisi elää tomaateilla. Toinen ei voi sietää kurkkua ja toinen napsii salaatista vain kurkut ja juustot. Kummallekin sipuli pitää olla näkymättömissä, koska näkyvät palaset jäävät lautasen reunalle. Valkosipulikin on yök ja se maistuu välillä myös ruuissa, joissa sitä ei ole. Päiväkotiajoista lähtien kotitekoiset kasvissosekeitot ovat olleet kauhistus, koska äiti ei nyt vaan osaa tehdä sitä päiväkodin keittoa. Toinen inhoaa perunamuusia. Oliivit ja naposteluporkkanat uppoavat, mutta turha yrittää tarjota keitettyä porkkanaa, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa, rusinoita.. Arjen helpotukseksi kaupan valmisruuista kelpaa vain yhden valmistajan lihaperunasoselaatikko ja lihamakaronilaatikko sekä pinaattiletut ja valikoidut mikropitsat. Isompi neiti on myös varsinainen haaveilija. Edelleen ihmettelen, miten koulussa ehtii syömään, kun kotona ruoka taatusti ehtii jäähtyä. Parhaimmillaan ruokailu kestää yli tunnin eikä kukaan muu perheestä arkena jaksa tai ehdi istua seurana niin kauaa. Jos ruuasta löytyy jotain vähemmän hyvää, niin lautasen reunalle jättäminen on ajatuksenakin kamala. Kaikki pitäisi saada heti pois näkyvistä. Nuorempi neiti nyt vain on ylipäätään epäileväinen ja ei tykkää, jos ruoka kuulostaa oudolta tai on olemassa vaara, että ruoka sisältää jotain inhokkia tai vähintäänkin epäilyttävää. Vaikka ruoka maistamisen jälkeen osoittautuisi hyväksi, niin jääräpäinen neiti ei voi sitä myöntää.” (lasten iät 7 ja 9 v.)

Marja Hintikka Liven kyselyyn vastasi reilu sata vanhempaa. Vastaukset koskivat enimmäkseen 2–6-vuotiaita lapsia.

Arka lapsi vierastaa uusia makuja
Lapsen syyllistäminen – itket tai syöt -malli – ei auta ruokanirsoiluun, ei myöskään järkeen vetoaminen tai jälkiruoalla houkuttelu. Geeniperimällä ja evoluutiolla on osansa lapsen kasvuun makuseikkailijana, ja aikuisen malli on edelleen hyväksi havaittu keino lapsen makukasvatukseen.