Onko sinulla elämässäsi läheisiä, jotka tuntuvat olevan koko ajan tyytymättömiä johonkin? Tai jos katsot omaa Facebook-sivuasi tai kuuntelet mitä sanot läheisillesi, kerrotko enemmän asioista jotka ovat pielessä kuin kaikesta siitä, mikä on hyvin? Mitä jos ongelma onkin siinä mihin kiinnität huomiosi eikä siinä, miten asiat elämässäsi ovat?
Oletko koskaan kulkenut tuttua reittiä vaikkapa töihin ja perille päästyäsi havahtunut siihen, ettet muista koko matkasta mitään vaikka tiettävästi olit hereillä? Ei, avaruusolennot eivät siepanneet sinua etkä kokenut muistinmenetystä, vaan olet matkan ajan täyttänyt tietoisuutesi ajattelemalla menneisyyttä, tulevaisuutta tai jotain työn alla olevaa ongelmaa.
Sillä hetkellä kun ajattelet mitä sinulta puuttuu, et voi tuntea kiitollisuutta.
Tiesitkö että koet vain tietoisen ajattelusi, että tietoisuuteesi mahtuu vain yksi ajatus kerrallaan? Sillä hetkellä kun ajattelet asioita, joista olet kiitollinen, et voi tuntea puutteen tunnetta. Sillä hetkellä kun ajattelet mitä sinulta puuttuu, et voi tuntea kiitollisuutta.
Mietin paljon sitä, miten omat ajatuksemme luovat kokemuksemme, kun kuvasimme Nyt tai ei koskaan -sarjassa viimeisenä nähtävää Ingan osaa. Inga on kotiäiti, joka miettii mitä hänen pitäisi tehdä elämällään, kun hänen kuopuksensa aloittaa tarhan.
Ingalla on elämässään paljon positiivisia asioita. Kiva koti, suloiset lapset, hyviä ystäviä ja mies joka auttaa häntä todella paljon. Ingalla on myös kaikenlaisia terveysongelmia, kuten sidekudos- ja lihaskipuja aiheuttava fibromyalgia.
Ohjelman alussa parvi eli 15 ventovierasta ihmistä saapuu perehtymään Ingan tilanteeseen. Hyvin pian he kiinnittävät huomiota siihen, miten nainen puhuu paljon kaikesta siitä, mitä hän ei voi tehdä ja mistä hän ei pidä omassa elämässään. Ei siis mikään ihme, että Inga tuntee olonsa avuttomaksi ja kurjaksi.
Prosessin myötä Ingan asenne muuttuu ja sitä kautta hänen kokemuksensa elämästä muuttuu, vaikka puitteet pysyvät samana.
Tämä on ollut itsellenikin yksi elämäni tärkeimmistä läksyistä. Se miltä elämäni tuntuu ei riipu puitteista, vaan siitä mitä ajattelen elämästäni. Kokemukseni elämästäni voi vaihtua silmänräpäyksessä, kun kiinnitän huomioni siihen mikä on hyvin sen sijaan, että miettisin mikä mättää.
Jos keskityn miettimään miten epäreilu jokin tilanne on, tunnen itseni avuttomammaksi kuin jos mietin mitä pitäisi tapahtua, että saan tilanteen muuttumaan.
Tuntuuko oma elämäsi kovin kurjalta? Onko mahdollista että kiinnität enemmän huomiota ongelmiin joille et voi mitään, sen sijaan että miettisit mitä sinulla on ja mitä voit tehdä?
Onko elämäsi kurjaa vai kivaa?
Tuntuuko elämäsi olevan enemmän kivaa vai kurjaa? Vai onko elämäntilanteesi juuri nyt sellainen, että kaikki tuntuu kaatuvan päälle? Innostaako vai ahdistaako arki?
