Maija Kaipainen
Yle
”Aivan kuin joku tökkisi veitsellä milloin minnekin. Kipu saa liikkumaan varovasti – mihin seuraava puukonisku tulee? Näin kivun raastavuutta kuvailee Pedro Viljanen. Lääkärit ovat tehneet hoitosuosituksia, missä marssijärjestyksessä kipua lievitetään lääkkeillä. Lääkekannabis on suositusten häntäpäässä, ja sen käytöstä kivun hoidossa suuri osa lääkäreistä ja potilaista voivat olla eri mieltä. Miksi näin on?
”Joka paikkaan koskee aivan yhtä kovaa, niin sääriin kuin olkapäähänkin. Aivan kuin joku tökkisi veitsellä milloin minnekin. Kivun takia liikun varovasti, kun odotan minne se seuraava puukonisku taas tulee kipua tuottaen”, kuvailee Pedro Viljanen vuosia jatkuneita kipujaan.
Pedro Viljanen on sairastanut diabetesta nuoruusvuosistaan saakka, jo 45 vuoden ajan. Diabeteksen yksi vakava liitännäistauti on monihermosairaus polyneuropatia. Taudissa lihasten heikkous ja tuntohäiriöt vaivaavat raajoissa, varsinkin sormissa ja varpaissa. Myös nuoruusvuosista asti vaivannut jäykkyys tuntuu kipuina. Liikuntaharrastukset jäivät parikymppisenä jäykkyyden ja lihaskipujen vuoksi.
Pedro Viljasella kivut ovat levinneet joka puolelle vartaloa. Hän on koettanut saada apua kipuihin keskushermostoon vaikuttavilla opioideilla. Ensiksi heikkoihin kuuluvalla panacodilla ja sitten vahvalla opioidilla, oksikodonilla, ja nyt parin vuoden kokemus vaikuttaa siltä, että lääkekannabis on auttanut.
Miten monihermosairauden kipua hoidetaan?
Monihermosairauden hoito on kivun hillintää ja liikuntakyvyn säilyttämistä.
Ensisijaiset lääkkeet ovat:
- trisykliset masennuskipulääkkeet,
- SNRI-masennuslääkkeet
- ja epilepsian hoidossa käytettävät gabapentinoidit
Myös opioideja voidaan käyttää.
Pedro Viljanen käyttää kuivattua kannabiskasvin kukintoa sisältävää lääkevalmistetta. Tämä lääkekannabiksen muoto on erityisluvallinen, eli lääkäri perustelee lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukseen Fimeaan, mitkä ovat sairaanhoidolliset syyt valmisteen käytölle ja miksi myyntiluvallinen valmiste ei käy. Näistä erityisluvallisista lääkkeistä ei saa kela-korvausta. Suihkeena suuhun annosteltava Sativex on ainoa myyntiluvallinen tuote Suomessa. Tästä noin kuusisataa euroa maksavasta lääkkeestä saa kela-korvauksen.
Miksi lääkekannabis on hermovauriokivun hoidossa häntäpäässä?
Professori Eija Kalso HUSin kipupoliklinikalta on tehnyt uraa uurtavaa työtä kivun hoidon eteen. Hän tuntee kivun käyvän hoidon hyvin, eli sen tiedon, mitä on havaittu tutkimuksissa ja mitä on tullut esiin työssä potilaiden kanssa.
Lancet neurology –lehden katsaus vahvistaa käsityksiä hermovauriokivun hoidosta. Kalson mielestä katsaus on tehty huolellisesti ja sen perusteella ensisijaisena lääkityksenä ovat trisykliset masennuslääkkeet. Tällainen lääke on pieninä annoksina käytettävä amitriptyliini.
Eija Kalson mielestä amitriptyliini on vanha, halpa hermovauriokipulääke. Sillä on oma kipua lievittävä toimintatapansa. Myös epilepsian hoidossa käytettävät lääkkeet lievittävät vaurioituneen hermon aiheuttamaa kipua muun muassa vähentämällä vaurioituneen hermon ärtyvyyttä. Ensimmäiseksi potilaan kipua pyritään hoitamaan masennus- ja/tai epilepsialääkkeillä. Jos ne eivät auta, tartutaan niin kutsuttuihin kolmannen linjan lääkkeisiin. Pitkävaikutteiset opioidit ja lääkekannabis ovat tässä ryhmässä.
Suusuihke Sativex ja kuivattua kannabiskasvin kukintoa sisältävät lääkkeet on rekisteröity pesäkekovettumataudin eli MS-taudin lihasjäykkyyteen potilaan senhetkisen kankeutta estävän lääkityksen lisänä. Neurologian erikoislääkärit tai neurologian alan sairaalayksikön lääkärit voivat määrätä lääkekannabista. Tutkimusten mukaan jäykkyydestä johtuva kipu lievittyy lääkekannabiksella.
Lancet Neurologyn hermovaurion kipua käsittelevässä katsauksessa lääkekannabistutkimuksia oli mukana niukalti, ja niistä suuressa osassa lääkekannabis ei lievittänyt hermovauriokipua. Kukintoa sisältäviä kasveja ei tutkimuksissa ollut mukana, sanoo Eija Kalso.
Tutkimusnäyttö lääkekannabiksesta on niukkaa, joten siksi suomalaiset lääkärit eivät mielellään määrää lääkekannabista eivätkä myöskään siksi, että erityisluvallisista valmisteista ei ole tarkkaa tietoa, mitkä aineet vaikuttavat. Lääkäri perustaa työnsä sellaisiin hoitoihin, jotka on todettu tehokkaaksi luotettavissa tutkimuksissa.
”Suusumutteessa on kahta kipua lievittävää ainetta, mutta erityisluvallisissa kukintoa sisältävissä valmisteissa aineita on kuutisenkymmentä, joten vaikuttavasta aineesta ei ole tarkkaa tietoa”, valottaa kipuprofessori Eija Kalso HUSista.
Elimistön omat kannabinoidit
Kiinnostavaksi lääkekannabiksen tekee se, että meillä jokaisella on elimistössämme oma kannabinoidijärjestelmä. Ihmisen hermosoluissa on kannabinoidireseptoreja, joihin tämä elimistön sisäinen endokannabinoidi sitoutuu. Tällaisia kannabinoidireseptoreja on muun muassa aivokuorella ja hippokampuksessa. Kannabinoidit vaikuttavat muistiin, tiedollisiin kykyihin, kivun vähenemiseen ja liikuntakykyyn.
Elimistön omat kannabinoidit vaikuttavat vain niissä hermosoluissa missä on tarvetta. Kun tehtävä on suoritettu elimistö hajottaa omat kannabinoidinsa.
Yksi kannabiksen vaikuttavista aineista, tetrahydrokannabinoli, sitoutuu juuri samoihin reseptoreihin kuin sisäinen kannabinoidi. Samantyyppinen järjestelmä liittyy opioideihin ja dopamiiniin. Vahvat kipulääkkeet opioidit vaikuttavat opioidijärjestelmän kautta. Kannabinoideilla, opioideilla ja dopamiinilla on tärkeä rooli mielihyväjärjestelmässä.
Elimistön oma endokannabinoidi- tai opioidijärjestelmä toimii tarkasti ja vain vaadittavan ajan, tietää ylilääkäri Eija Kalso. Endokannabinoidit säätelevät monenlaisia fysiologisia toimintoja, esimerkiksi unta ja ruokahalua, ja vaikutus riippuu siitä, missä tilassa hermosolut ovat. Vaikutus kohdistuukin vain tarpeen mukaan eli siellä missä sitä tarvitaan, ja kun tehtävä on suoritettu elimistö hajottaa omat kannabinoidinsa.
Kun kannabinoidia saadaan elimistön ulkopuolelta, vaikkapa suihkeena tai kukintoina, niin vaikutus kohdistuu kaikkiin reseptoreihin ja vaikutukset voivat olla yllättäviä. Haittavaikutuksiakin esiintyy.
Kivun hoito julkisella vai yksityisellä?
Professori Eija Kalso tähdentää julkisen terveydenhuollon kipupoliklinikan moniammatillisuutta kivun hoidossa. Potilaille opetetaan muun muassa psykologisia kivunhallintakeinoja, koska mikään hoito ei poista kipua sataprosenttisesti. Tämä monen ammattiryhmän apu puuttuu yleensä yksityislääkärin hoitaessa kipua.
Kalso on huolissaan siitä, että yksityisessä terveydenhuollossa potilas ei ole kivun hoidon suhteen riittävässä seurannassa. Potilas voi kertoa yksityislääkärille, kuinka mikään ensimmäisen ja toisen linjan lääkkeistä ei ole auttanut ja hän haluaa kokeilla lääkekannabista. Jos kipupotilaalle määrätään uutta lääkettä, niin lääkärin on syytä seurata, onko lääkitys juuri sopiva.
Lääkärin pitää arvioida haittoja ja hyötyjä potilaan hoidossa ja tehdä päätökset etukäteen. Entä jos potilas tuleekin riippuvaiseksi lääkkeestä?
Kalso toivoo, ettei Suomessa ajauduttaisi lääkekannabiksen suhteen yhtä pahoihin ongelmiin kuin Yhdysvalloissa on opioidien suhteen tapahtunut. Lääkärit määräsivät suuria annoksia opioideja liian pitkäksi aikaa sellaisillekin potilaille, joilla oli jo valmiiksi psykososiaalisia ongelmia.
Sivuvaikutuksista kivun hellittämiseen
Pedro Viljanen pääsi moniammatillisen kipupoliklinikan potilaaksi vuonna 2010. Tätä ennen hän oli hillinnyt kipujaan opioideilla. Aivan aluksi kipupoliklinikalla opioidilääkitys purettiin ja lähdettiin hakemaan uutta lääkeyhdistelmää, joka auttaisi kipuihin. Usein yhdistelmähoidolla saavutetaan parempi kivun lievitys. Kun kipu vähenee 50 prosentilla, voidaan tulosta pitää erinomaisena, ja jo 30 % väheneminen kivussa on merkittävää. Toisaalta kun lääkkeitä yhdistellään niin haittavaikutuksetkin lisääntyvät.
Pedro Viljasella opioidit ja masennuslääkkeet helpottivat kyllä kipuja, mutta sivuvaikutukset olivat pahat. ”Aloin muuttua zombieksi eikä mikään tuntunut enää miltään”, muistelee Viljanen lääkekokemuksiaan. Lääkekannabiksen käytössä on pantu merkille muun muassa muistinmenetystä ja keskittymiskyvyn häiriöitä sekä muutoksia ruokahalussa. Aine heikentää autolla ajamisen kykyä ja muutenkin fyysisiä liikkeitä. Lääkekannabista ei määrätä potilaalle, jolla on todettu tai epäilty joku psykoottinen sairaus tai aiemmin todettu vaikea persoonallisuushäiriö.
Aloin muuttua zombieksi eikä mikään tuntunut enää miltään.
Hoidon alussa voi olla huimausta ja väsymystä, jotka yleensä katoavat kun hoitoa jatketaan. Pedro Viljanen sanoo olevansa väsyneempi kuin ennen lääkitystä, mutta joka tapauksessa sivuvaikutukset ovat nyt pienemmät kuin aikaisempien opioiden ja masennuslääkkeiden kanssa.
Vaivat ovat yleensä helpottaneet lämpimässä, ja hän onkin viettänyt talvia Espanjassa. Siellä hän tutustui lääkekannabikseen kipujen hoidossa. Mutta ensimmäiset hoitokokeilut menivät pieleen, muistelee Pedro Viljanen. Erilaiset lajikkeet ja annokset eivät toimineet. Kokemuksen kautta kukintojen syöminen lämpimässä oliiviöljyssä on osoittautunut parhaimmaksi.
”Kun syön tuotteen, niin se imeytyy hitaammin. Rasvaliukoiset lääkekannabiksen aineet ovat vähitellen alkaneet vaikuttaa eikä mun välttämättä tarvitse ottaa sitä joka päivä”, kertoo Pedro. Kipujen vähenemisestä hän valottaa: "Kipuni ovat kauttaaltaan lievittyneet. Puukonpistoja tulee paljon harvemmin. Huonona päivänä niitä tuli useamman kerran minuutissa, parempina päivinä tuli pari kolme puukolla tökkäystä. Nyt voi sanoa, että huonona päivänä kipuviiltoja tuntuu tunnin parin välein ja hyvinä päivinä ei töki kukaan. On se merkittävä helpotus, mikä siitä on tullut”, summaa Viljanen.
”Täytyy kuitenkin todeta, että en yksinomaan pärjää kannabiksella”, jatkaa Viljanen. ”Pyrin pienentämään opioidin määrää, tosin teen sen hyvin hitaasti kuuntelemalla kroppaa. En halua puukon piikittelyä enää. Olen taipuvainen uskomaan että kipupoliklinikalta saatu oppi lääkeyhdistelmästä eli cocktail voi olla lopputuloksena paras kipukohtauksiin”.
Pedro Viljanen sanoo vähentäneensä takavuosien vahvan oksikodonin annosta 120 milligrammasta vuorokaudessa 20 milligramman annokseen, jonka hän ottaa kerran kaksi kuukaudessa.
