Hyppää pääsisältöön

Kuka auttaa, kun poliisi murtuu?

Poliisin ammatissa väkivalta ja vaaratilanteet ovat alati läsnä. Kun työtehtävät monimutkaistuvat ja vaatimukset kasvavat, mitä ne merkitsevät poliisin työhyvinvoinnille? Yhdenillan pysäkissä vuonna 1995 pohdittiinkin sitä, miten poliisien työhyvinvoinnista huolehditaan ja kuka auttaa, jos poliisin kantti pettää?

Ylikomisario Veli-Eino Nykäsellä on yli 30 vuoden työkokemus poliisin tehtävistä. Nykänen muistelee Sinikka Heinin haastattelussa omaa uraansa ja kipupisteitä, jotka saivat rutinoituneenkin poliisimiehen tuntemaan suurta voimattomuutta ja surua. Nykänen korostaa, että poliisin pitäisi voida puhua työssään kohtaamistaan vaikeuksista ja ahdistusta aiheuttavista asioista työpaikallaan, jotta vältyttäisiin loppuunpalamiselta ja sitä kautta itsetuhoilta.

Suomalaisia itsemurhia tarkastelevassa tutkimuksessa 1980-luvulla poliisien ammattikunta oli mukana tarkastelussa. Sen mukaan poliiseilla on korkea alttius tehdä itsemurha, toteaa ylikomisario Nykänen. Mutta työhuollon kautta yritetään ehkäistä poliisien itsemurhia, Nykänen jatkaa. Työhuollon lisäksi esimiestyö on merkittävässä asemassa poliisien työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Siihen kuuluvat mm. esimiehen ja alaisen välinen hyvä keskusteluyhteys, toimiva viestintä ja selkeät vastuut.

Esimiehet ja henkinen työhuolto tukena

Yksi yleisimmistä syistä poliisin pahoinvointiin työssään liittyy alaisen ja esimiehen välisiin suhteisiin, väittää Hein. Ylikomisario Nykänen myöntää, että poliisiorganisaatiossa on yhä niitä esimiehiä, jotka eivät osaa suhtautua toivotulla tavalla alaisensa huonoon työviihtyvyyteen. Syynä voi olla myös se, että osastonjohtaja voi itsekin olla ahdistusta eikä osaa sitä purkaa sopivalla tavalla.

Toisaalta epäonnistunut viestintä ja epäselvä vastuun jako vaativissa kenttätilanteissa voivat johtaa dramaattisiinkin lopputuloksiin, joiden kanssa yksittäiset poliisimiehet joutuvat elämään. Esimerkiksi Mikkelin panttivankitapauksen dramaattinen loppu laittoi poliisiorganisaatiossa johtamismallin uuteen uskoon, sanoo Nykänen. "Esimiestasolla on lisätty psykologista koulutusta."

Poliisiorganisaatiossa työskennellyt psykologian tohtori Jaana Haapasalo huomauttaa, että poliisin ammatti vetää puoleensa henkilöitä, joilla on autoritäärisiä persoonallisuuden piirteitä. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa sitä, että käskyjen ja sääntöjen sokea noudattaminen on aika ajoin tärkeämpää kuin esimerkiksi ihmisen ymmärtäminen ja tilanteiden moraalinen arviointi. Jos joku kuitenkin kyseenalaistaa tai haluaa keskustella toimintatavoista, hänellä voi tulla Haapasalon mukaan tukalat oltavat organisaatiossa. "Tällaista henkilöä pidetään outona tai epäillyttävänä henkilönä, jos hän ei suostu lauman mielipiteeseen." Haapasalon mukaan poliisiorganisaatiossa vallitsevaa ahdasta ja erilaisuutta huonosti sietävää kulttuuria voidaan muuttaa. Yksi tapa on puuttua henkilövalintoihin jo siinä vaiheessa, kun hakeudutaan koulutukseen.

Psykologian tohtori Jaana Haapasalo
Jaana Haapasalo Psykologian tohtori Jaana Haapasalo Kuva: Yle kuvanauha jaana haapasalo
Ohjaaja Kari Koskiluoto Kriminaalihuoltoyhdistyksestä
Kari Koskiluoto Ohjaaja Kari Koskiluoto Kriminaalihuoltoyhdistyksestä Kuva: Yle kuvanauha kari koskiluoto

Kriminaalihuollon ohjaajalla Kari Koskiluodolla on oma näkemyksensä siitä, miksi poliisi voi pahoin työssään. Koskiluodon mielestä poliisi on oman ammattietiikkansa ja toisaalta ulkopuolisen, ammattiinsa kohdistuvan paineen ristitulessa. Toisaalta olisi oltava rehellinen ja luotettava, toisaalta tuloksia pitäisi saada vaikka sitten keinoja kaihtamatta. Hän epäilee myös, että uralla eteneminen on vaikeaa, koska kilpailu on kovaa. Se kenties altistaa rajojen rikkomiselle. Koskiluodon näkemyksen mukaan ehdoton rehellisyys on voimavara, johon poliisin pitäisi uskaltaa tukeutua. Hänen mukaansa poliisin ammatti olisi ihanteellinen, jos siinä voisi tukeutua vain totuuteen.

Kommentit
  • Hiihtokoulussa vedettiin sukset jalkaan ysäritunnelmissa

    Pikku Kakkosen hiihtokoulu opetti hiihdon saloihin.

    "Suk-suk-suk-sukset ja sau-sau-sau-sauvat" mukaan ja ladulle! Ysärimuotia ja -fiilistä tarjoileva Hiihtokoulu opetti lama-ajan lapsille hiihtämisen perusteita. Hiihtokoulu esitettiin Pikku Kakkosessa ensimmäistä kertaa vuonna 1996 ja sen oppeja voi katsoa nyt pysyvästi Areenasta.

  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.

  • Formulaliukua ja rokkia – Luisteluleikit Laura Lepistön, Valtter Virtasen ja muiden taitoluistelutähtien opastuksella

    Taitoluistelijat opettavat lapsille luistelua ja leikkejä.

    Miten sopii yhteen pingviinikävely ja luistelu? Taitoluistelijatähdet opettavat lapsille luistelua ja hauskoja leikkejä Pikku Kakkosen ja Suomen Taitoluisteluliiton ohjelmasarjassa vuodelta 2008. Luistimilla voi kokeilla vaikka formulaliukua, kisarokkia, merikotkahyppyjä tai rallijarrutusta. Luisteluoppaina ovat mm. Kiira Korpi, Laura Lepistö, Susanna Pöykiö ja Valtter Virtanen. Katsomisen jälkeen näitä temppuja voi lähteä jäälle testaamaan!

  • "Lennä Nykäsen Matti, lennä" – Sleepy Sleepers livenä Tulilinjalla

    Lahtelainen huumoripumppu provosoi Tampereella 1990.

    Lahtelainen huumorirock-yhtye Sleepy Sleepers esiintyi helmikuusssa 1990 Tampereen Tullikamarilla. Suorana lähetyksenä esitetyn Tulilinja-ohjelman konsertin päätöskappaleena kuultiin oodi maailman parhaalle mäkihyppääjälle: Nykäsen Matille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto