Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Hannu Pohjannoron puheenvuoro

Säveltäjä Hannu Pohjannoro.
Säveltäjä Hannu Pohjannoro. Kuva: Yle/Laila Kangas hannu pohjannoro

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 28.10.2015 vuorossa oli säveltäjä Hannu Pohjannoro.

Taidetta tänään. Miksi?

"Miksi taidetta tehdään? Eikö sitä ole jo tarpeeksi? Onko siitä mitään hyötyä? Se on niin vaikeaakin."

Taide on vaativa laji. Tekijältään tai esittäjältään se vaatii ehdotonta paneutumista, sitoutumista ja riskinottoa, taitojen jatkuvaa kehittämistä ja ylläpitämistä, työtä ja harjoittelua, elinikäistä oppimista.

Taide on ilmiönä julkinen, mutta kokemuksina yksityinen

Kokijaltaan taide vaatii myös paljon, mutta eri asioita: tiedollisesta perehtymisestä on usein apua, mutta ensisijaista on pysähtyminen, hiljentyminen, keskittyminen, alttiiksi asettuminen, omien näkemysten kyseenalaistaminen. Se ei aina ole helppoa.

Taide on arvaamatonta. Arvaamattomuus ei niinkään ole pelkän taideteoksen, vaan sen kohtaamisen ominaispiirre: mitä taide kenessäkin milloinkin herättää, vaihtelee suuresti. En oikein usko, että mikään yksittäinen taideteos puhuttelisi kaikkia, aina, mutta jokainen taideteos voi jonakin hetkenä puhutella jotakuta.

Taiteen eräs ominaispiirre onkin sen loputon moninaisuus. Se houkuttaa, jopa pakottaa huomaamaan vaihtoehtoja: maailma ei koskaan ole vain yhdenlainen. Tämä oivallus voi tuottaa vaihtoehtoisia ajatuksia ja vaihtoehtoista toimintaa. Sen vuoksi niissä yhteiskunnissa ja yhteisöissä, joissa sanavapaus on rajoitettu, myös taiteilijat ovat erikoistarkkailussa.

Säveltäjä Hannu Pohjannoro pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 28.10.2015.
Säveltäjä Hannu Pohjannoro pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 28.10.2015. Säveltäjä Hannu Pohjannoro pitää Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 28.10.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas hannu pohjannoro

Taide on ilmiönä, teoksina julkinen, mutta kokemuksina yksityinen. Taiteen tuottamia kokemuksia jaetaan, niistä keskustellaan, teoksia ja tekijöitä arvotetaan, uutta taidetta tehdään... ja niin edelleen. Niinpä taide on yhtaikaa yksityistä ja yhteistä, yksilöllistä ja jaettua. Taide on minun, sinun, hänen ja meidän - ja myös heidän, joihin emme syystä tai toisesta halua samaistua.

Mutta onko taiteesta mitään hyötyä? Taidetta voi ostaa ja myydä, joskus jopa huomattavaan hintaan, mutta karu tosiasia on, että suuri osa taiteen tekemisestä on taloudellisesti tuottamatonta. Taiteella väitetään myös olevan monenlaisia positiivisia terveysvaikutuksia: se parantaa mielialaa, auttaa keskittymään, edistää oppimista, alentaa verenpainetta, rentouttaa... - jotta voisi taas olla tehokas ja tuottava kansalainen.

Taide ei kuitenkaan ole ensisijaisesti hyödyke tai väline johonkin, vaan olemisen, ymmärtämisen, elämisen tapa. Taiteen tekeminen ja kokeminen voi saada meidät pysähtymään, kysymään, ihmettelemään, katsomaan, kuulemaan tai lukemaan entistä tarkemmin ja herkemmin. Tällaiset asiat ovat hyödyn ulkopuolella.

Taide ei ole ensisijaisesti hyödyke vaan olemisen, ymmärtämisen ja elämisen tapa

Taide voi myös näyttää meille maailmamme rajat kurottamalla myös niiden ulkopuolelle. Taide voi ulottua sinne mistä emme pidä, mitä emme tunne, ymmärrä tai hyväksy. (Taiteessa rajojen ylittäminen on usein vaarattomampaa kuin todellisessa elämässä.) Siirtyvätpä rajamme tämän seurauksena tai eivät, niiden olemassaolon huomaaminen on mielestäni hyvä asia.

Yksityinen ja jaettu, hyöty ja hyödyttömyys, rajat ja erilaisuuksien kohtaaminen, vaihtoehdot tai niiden puute. Näistä puhutaan uutisissa päivittäin. Siksi: taidetta tänään.

Hannu Pohjannoro

#sibelius150 #ajassasoi

  • "Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken"

    Näppärit jatkavat pelimanniperintöä ja kehittävät sitä.

    Kaustislainen pelimanni ja pedagogi Mauno Järvelä on syntynyt kansanmusiikin keskelle. Hänelle lapsuus oli jatkuvaa musiikin vaikutteiden imemistä. Yksi vahvoista muistoista on pelimannilava. Lapsuuden häistä hän muistaakin nimenomaan pelimannilavan ja sen, miten hän istui kuuntelemassa, kun pelimannit soittivat. - Musiikista näköjään tykkäsin yli kaiken, se oli semmonen juttu, ettei muilla ollut väliä, hän toteaa.

  • Vladimir Agopov voitti Lied-sävellyskilpailun 2017

    Katso kaikki palkinnot & finaaliesitykset.

    Kokenut konkari, säveltäjä Vladimir Agopov voitti lauantaina 18.11. pidetyn Yrjö Kilpinen -seuran järjestämän ensimmäisen Lied-sävellyskilpailun laulusarjallaan Four songs to the poems by William Blake. Ensimmäinen palkinto on suuruudeltaan 5.000 euroa.

  • Urkureduktio tukee Kokkosen Requiemiä

    Levyarvostelu

    Joonas Kokkosen Requiem orkesterille, kuorolle ja solisteille syntyi tuskallisen hankalasti, mutta siitä tuli hänen kaunein suurteoksensa, täynnä kimmeltävää valoa, säihkyviä harmonioita, herkkyyttä ja voimaa. Teosta on esitetty ihmeen vähän - pääsiäisaikaan suuret esittäjistöt pelaavat varman päälle tutummilla passioilla ja requiemeillä. Kenties tilanne muuttuu nyt, kun Jouko Linjama on tehnyt Kokkosen requiemistä urkureduktion, joka uuden levyn perusteella toimii vallan mainiosti.

  • Kostiainen yhdisti kaikki requiemit omaansa

    Levyarvostelu

    Requiem sävellysmuotona houkuttelee säveltäjistä usein esiin uusia piirteitä, etenkin kauneutta, dramatiikkaa ja perinnetietoisuutta. Näin on käynyt myös Pekka Kostiaiselle, jonka Requiem on tavallaan kaunis, välillä dramaattinen ja kauttaaltaan tietoinen perinteestä. Mutta Alban vasta julkaisema levytys saa aprikoimaan perinteen suhdetta aikamme musiikin vaatimuksiin. Kostiaisen Requiem nimittäin kuulostaa kaikilta aiemmilta requiemeiltä, muttei lainkaan uudelta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua