Hyppää pääsisältöön

Syksy saapuu Utön saarelle

Vaahtoava meri, kallioluotoja
Utön rantakallioita. Vaahtoava meri, kallioluotoja Kuva: YLE/Juha Laaksonen Utö,sää

Muuttolintuja, rannoille huuhtoutuneita meduusoja ja kadonneita rupikonnia. Niistä on Utön syksy tehty. Luontotoimittajat Juha Laaksonen ja Minna Pyykkö seurasivat saaressa syksyn etenemistä.

1. Sää

Utön saari houkuttelee lokakuussa lintuharrastajia. Moni toivoo näkevänsä paljon muuttolintuja ja tietenkin myös harvinaisuuksia, rareja. Lokakuussa kaakkoistuulet tuovat Suomeen itäisiä harhailijoita. Usein kyse on suunnistusvirheestä tai reitiltä poikkeamisesta, joka voi olla kohtalokaskin. Monen lintuharrastajan syksyn kohokohta on kuitenkin löytää saaresta vaikkapa mongoliankirvinen, hippiäisuunilintu tai nunnatasku.

Harvinaisuuksia odottavat lintuharrastajat seuraavat tarkasti säätiedotuksia. Tuulen lisäksi lämpötila, pilvisyys ja saderintamat vaikuttavat kaikki siihen, miten lintuja näkyy. Lintuharrastajat juttelevatkin keskenään usein säästä. Puheessa vilahtelee sellaisia termejä kuin pudotuskeli, yliheittokeli, rarikeli. Usein odotellaan enemmän kuin tapahtuu ja sitten huokaillaan, miten hiljaista on – pessimistisimmät toistelevat arviotaan heikosta lintupäivästä jo aamutuimaan.

2. Meduusat

Korvameduusoja
Korvameduusoja Korvameduusoja Kuva: YLE/Juha Laaksonen korvameduusa

Monet meriretkeilijät tietävät, että meduusat ajautuvat syksyisin aaltojen mukana hyytelömassoiksi rantaveteen ja rannoille. Joinain syksyinä niitä voi olla hämmästyttävän paljon.

Suomen merialueilla korvameduusa on saanut nimensä korvan muotoisista sukurauhasista. Niitä on yleensä neljä, mutta joskus voi nähdä myös viisi- tai kuusikorvaisia meduusoja. ”Korvien” värin perusteella voi yrittää päätellä meduusojen sukupuolta: koiraat ovat sinertäväkorvaisempia.

Läpinäkyviä hyytelömassoja tuijottaessa on vaikea uskoa, että ne ovat itse asiassa petoja, jotka saalistavat pientä ohi liikkuvaa planktonia ja kaloja pyyntilonkeroillaan.

Meduusoissa 99 prosenttia on vettä, ja siksi on vaikea selvittää esimerkiksi sitä, mitkä eläimet syövät niitä. Kalojen vatsoista ei ole löydetty meduusojen jäänteitä. Meduusoja on tutkittu Suomessa varsin vähän, ja niihin liittyy paljon sellaista, mitä ei vielä tarkasti tiedetä. Miksi meduusojen määrä vaihtelee niin paljon vuodesta toiseen? Mikä on niiden merkitys merten ekosysteemissä?

Meduusan suomenkielinen nimi sopii sille hyvin: olihan Medusa vanhan kreikan taruston mukaan käärmepäinen naishirviö.

Utön rantavesissä on tänä syksynä näkynyt runsaasti korvameduusoja. Niitä kerääntyy myös verkkoihin kasapäin. Juha ja Minna seisoskelevat Utön pohjoislaiturilla ihmettelemässä meduusojen elämää.

SYKE:n merikeskus kerää meduusahavaintoja tänäkin syksynä.

3. Yömuutto

Utön saari yöllä
Yö Utön saarella Utön saari yöllä Kuva: YLE/Juha Laaksonen utön majakka

Suurin osa linnuista muuttaa öisin. Kaikkien lajien muuton rytmiikasta ei kuitenkaan tiedetä paljon, koska yömuuton seuraaminen on vaikeaa. Linnut lentävät yön pimeydessä ja niiden muuton voi havaita useimmiten vasta siitä, että yön aikana saareen on tullut tai saaresta on poistunut iso määrä lintuja.

Jonkinlaisen käsityksen yömuutosta voi saada seuraamalla esimerkiksi rastaiden yhteysäänien kuulumista taivaalla. Lokakuun parhaina muuttoöinä tuhannet laulu- ja punakylkirastaat jättävät Suomen. Toisinaan kirkas kuutamo auttaa näkemään joitain muuttajia. Äkkiseltään voi ajatella, että yöllä on vaarallista lentää, kun voi törmätä pimeässä esteisiin tai häikäistyä valoihin.

Toisaalta öisin tuulet ja lämpötilat ovat usein suotuisempia kuin päivällä ja petolintuja on vähemmän, joten matkanteko onkin tehokkaampaa ja turvallisempaa. Juha Laaksonen ja Minna Pyykkö seisovat pimeässä ja yrittävät kuulostella onko lintuja liikkeellä. Onko tämä se suuri rastaiden muuttoyö?

4. Rupikonnat

Rupikonna
Rupikonna Rupikonna Kuva: YLE/Juha Laaksonen rupikonna

Utön saaressa on aikoinaan asustanut melkoinen määrä rupikonnia. Kosteana syysiltana alle kilometrin iltalenkillä on voinut kohdata jopa viitisenkymmentä hämäräntallustelijaa. Muutaman yksilön on tavannut varmasti vakiopaikoillaan katulamppujen tuntumassa saalistamassa valolle kerääntyviä hyönteisiä. Pimeillä kyläteillä on pitänyt varoa, ettei vahingossa pyöräile tai astu rupikonnan päälle.

Isoimmat konnakaverit ovat vakuuttavan kokoisia järkäleitä! Ne eivät enää pompi vaan kävelevät verkkaisen arvokkaasti. Rupikonnien olemuksessa on jotain hyvin vanhaa ja arvokasta. Keskimääräinen niiden elinikä on alle kymmenen vuotta, mutta hyvissä olosuhteissa ne voivat elää vuosikymmeniä. Vanhimmat rupikonnat ovat eläneet jopa 40–50 -vuotiaiksi!

Viime vuosina Utön rupikonnat ovat hävinneet. Mitä niille on tapahtunut? Varmoja vastauksia ei ole, mutta useita teorioita kyllä. Entä tulevatko ne joskus takaisin? Juha Laaksonen ja Minna Pyykkö kävelevät Utön kylätiellä rupikonnien entisillä lempipaikoilla.

5. Kuolema saaressa

Kuollut hippiäinen kämmenellä
Kuollut hippiäinen Kuollut hippiäinen kämmenellä Kuva: YLE/Minna Pyykkö Hippiäinen

Itämeren saarilla näkee hyvin muuttolintuja keväisin ja syksyisin. Moni pikkulintu karttaa suurien vesialueiden ylitystä viimeiseen asti ja seuraa siksi muuttoreiteillään saariketjuja ja niemiä. Linnut pysähtyvät myös saarille lepäämään ja ruokailemaan. Huonolla muuttosäällä ne hakeutuvat lähellä olevalle saarelle tankkaamaan lisää ravintoa ja odottamaan parempia muuttokelejä.

Saarissa näkee usein lintuja, jotka eivät pakene ihan yhtä nopeasti kuin mantereella. Niitä voi luulla hämmästyttävän kesyiksi, mutta useimmiten käytös johtuu siitä, että ne ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa tai halua käyttää viimeisiä energiavarojaan turhaan pakenemiseen.

Ulkoluodoilla näkee syksyisin ja etenkin keväisin, kuinka rankka lintujen muuttomatka voi olla. Osa muuttajista kuukahtaa väsymykseen, kylmään ja nälkään. Linnun terävää rintalastaa tunnustelemalla voi huomata, että lihaa ja rasvaa ei ole enää yhtään. Kaikki voimavarat ja vararavinto on käytetty. Joskus matkanteko loppuu juuri ennen kuin pääsisi pesimäseudulle takaisin.

Lintujen muuton seuranta ei ole aina vain hauskaa. Ulkomeren saarissa näkee kuinka petolinnut ja joskus jopa pienemmätkin linnut, kuten talitiaiset, nokkivat heikommat hengiltä ravinnokseen. Toisinaan pienten muuttajien kohtaloa seuratessa tulee paha mieli, vaikka ymmärtääkin, että saalistus, syöminen ja kuoleminen kuuluvat muuttolintujen elämään. Näitä asioita pohdiskelevat Juha Laaksonen ja Minna Pyykkö Utön saarella.

Lisää aiheesta:

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto