Hyppää pääsisältöön

Viisi vinkkiä tyytyväiseen arkeen vanhemmille

Viisi vinkkiä helpompaan arkeen
Viisi vinkkiä helpompaan arkeen Kuva: iStock väestöliitto

Millaisilla kotikonsteilla molempien vanhempien arki paranee? Väestöliitto antaa vinkit!

1. Aikuisen hyvinvointi on lapsen koti

Kukaan ei ole täydellinen, eivät edes vanhemmat. Joskus ei vain jaksa olla läsnä, hymyillä ja kannustaa. Joskus oman lapsen käytöskin voi suututtaa tai ärsyttää. Aika usein on ihan pakko ripustaa pyykkejä tai tehdä muita arkisia kotitöitä, vaikka lapsi pyytää leikkimään. Monia vanhempia vaivaa ajoittain huono omatunto.

Aikaa oman lapsen kanssa tuntuu olevan aina liian vähän, ja toisaalta kun aikaa olisi, ei oikein jaksaisi tehdä mitään yhdessä. Tuntuu pahalta, kun joutuu tuottamaan lapselleen pettymyksen. Samaan aikaan omaan rakkaaseen harrastukseen tai vaikka treffi-iltaan puolison kanssa voi tuntua väärältä satsata. Lapsen paha mieli ja oma huono omatunto ovat hankala yhdistelmä!

Lapsen paha mieli ja oma huono omatunto ovat hankala yhdistelmä!

Lapset eivät kuitenkaan mene rikki pettymyksistä, kun vanhempi jaksaa olla sopivasti arjessa heillekin läsnä. Lapsen kaikkia mielihaluja ei ole edes tarkoitus toteuttaa – esimerkiksi leikki-ikäisen lapsen tärkeä työ on opetella tahtomaan asioita ja ilmaisemaan oman tahtonsa. Lapsen tunteineen voi hyväksyä, eikä silti tarvitse antaa kaikkea periksi. On huolestuttavaa, jos lapsi saa sellaisen käsityksen, että aikuinen on olemassa vain häntä ja hänen tarpeitaan varten. Siitä lapselle syntyy liian painava reppu kannettavaksi.

Äidit ja isät saavat siis olla myös itsekkäitä. On ihan ok rajata lapsen huomiontarvetta välillä, tehdä kotitöitä rauhassa ja katsoa lempiohjelmansa telkkarista. Ja on erityisen tärkeä tehdä säännöllisesti asioita, joista itse aikuisena nauttii. Niistä saa lisää virtaa vanhemmuuteen, mutta samalla lapsi näkee vanhemman iloitsevan omista jutuistaan. Se on lapselle arvokas merkki siitä, että aikuisuus on kivaa ja että aikuiseksi kannattaa aikanaan kasvaa.

2. Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa

On ihan ok rajata lapsen huomiontarvetta välillä.

Aikuisten elämä on joskus vähän turhankin vakavaa. Täytyy pistää pyykit koneeseen, miettiä kaupassa käynnit, tehdä ruokaa, muistaa tuhat asiaa ja hoitaa toiset tuhat.

Lasten elämä on tähän verrattuna hyvin erilaista. Lapset eivät hahmota kaikkea sitä, mikä kuuluu aikuisten elämään, ja hyvä niin. Lapset eivät vielä osaa miettiä sitä, mikä on järkevää tulevien vuosien kannalta, vaan heillä on hämmästyttävä taito elää hetkessä. Heille merkityksellistä ovat erityisesti:

  • läheisyys oman perheen kanssa
  • kiinnostavat ja ikätasoiset leikit
  • kaverit

Samasta syystä lapsen voi olla vaikea motivoitua tehtäviin, jotka aikuisen mielestä ovat tärkeitä. Lapsi ei välttämättä välitä siitä, onko eteisen lattialla hiekkaa, lelut paikoillaan ja läksyt tehtyinä. Järkipuheella lapset eivät myöskään innostu toimimaan näissä asioissa kuten aikuinen haluaa. Kun aikuisilla ja lapsilla on eri mielipiteet siitä, mitkä tehtävät, kotityöt ja tavat ovat tärkeitä, aikuinen voi ottaa huomioon sen, että hauskat asiat jäävät lapsille mieleen.

Erilaisiin arjen tilanteisiin kannattaakin pyrkiä lisäämään rentoutta ja iloa vaikkapa seuraavalla pikkukikoilla:

  • Ota lapsi mukaan vaikkapa siivoamaan, yhdessä tekeminen on lapsesta riemukasta!
  • Tarjoa pikkupalkintoja (esim. tarra tai rasti ruutuun tavoitetaulukossa), kun lapsi suoriutuu pyytämästäsi asiasta. Tähän voi liittyä mahdollisuus isompaan palkintoon kun riittävä määrä pikkupalkintoja on kasassa.
  • Tarjoile iltaruoka välillä nukenastioista tai piknik-viltillä olohuoneessa

Lapset hämmästyvät ja ilahtuvat, kun vanhemmat tulevat lapsen tasolle arjessa. Oman perheen kuviot ja säännöt jäävät paremmin mieleen, kun niihin yhdistyy kivoja muistoja. Palkintosysteemit ovat toimiva keino kannustaa lasta, mutta jotta ne toimivat, lapselta vaaditut tehtävät on määriteltävä tarkkaan ja vanhemmillakin pitää olla malttia pitää sopimuksista kiinni. Kun yhteinen hauskuus lisääntyy, arki helpottuu monella tavalla.

3. Hetki huomiota jokaiselle lapselle joka päivä!

Jokainen perhe on erilainen, mutta sisaruussuhteista voidaan joskus löytää tiettyjä lainalaisuuksia:

  • esikoiset toimivat usein kuin johtajat
  • keskimmäiset ovat usein tottuneita diplomaatteja
  • kuopukset yrittävät löytää oman tiensä sisarusten viitoittaman elämänpolun sijaan

Arjen pyörityksessä käy joskus niin, että tietty tai tietyt perheen lapset saavat vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin toiset. Tähän vaikuttaa lapsen paikka sisarussarjassa, mutta myös lapsen temperamentti, erityistarpeet ja vanhemman kokemus siitä, onko lapsi erilainen vai samanlainen kuin vanhempi itse.

Mikäli perheessä on erityislapsi tai lapsi, jonka hoitamiseen tarvitaan paljon aikuisen voimavaroja, tai jos perheeseen tulee uusi sisarus, hänen isommat sisaruksensa saattavat jäädä ”katveeseen”. Sisarukselta voidaan odottaa paljon enemmän osaamista ja itsenäisyyttä kuin aiemmin. Vanhemman suhde esimerkiksi erityislapseen voi muodostua kiinteämmäksi kuin muihin sisaruksiin jo käytännönkin syistä. Vähemmän hoivaa saava lapsi voi huomata tämän, mikä herättää hänessä vaikeita tunteita.

Lapsi saattaa siirtyä hakemaan huomiota kyseenalaisemmilla keinoilla.

Hän saattaakin ryhtyä korjaamaan tilannetta omalla tavallaan: aluksi lapsi usein yrittää saada vanhemman huomiota positiivisilla tavoilla, kuten hyvillä suorituksilla vaikkapa koulussa, mutta jos tämä ei toimi, lapsi saattaa siirtyä hakemaan huomiota kyseenalaisemmilla keinoilla. Joskus lapsen jatkuva kiukuttelu, vastahankaisuus, kiroilu tai karkailu heijastelevatkin nimenomaan lapsen pahaa oloa, johon voi löytyä tällainen, vanhempia kovasti hämmästyttävä syy: epäoikeudenmukaisuuden kokemus.

Parasta ennaltaehkäisyä näihin pulmiin on jokaisen lapsen huomioiminen riittävällä tavalla. Lapset ovat yksilöitä; joku tarvitsee paljon syliä, toinen taas leikki- tai pelikaveria. Jokainen lapsi tarvitsee sitä, että aikuinen tulee alas korkeuksistaan ja katsoo lasta välillä samalta tasolta.

Joidenkin lasten kanssa on hyvä sopia ns. huolihetki.

Antamalla jokaiselle lapselle päivittäin vaikka vain pienen hetken omaa, jakamatonta huomiota lapsen kaipaamalla tavalla, vanhemmat tukevat läheistä yhteyttä kaikkiin lapsiinsa ja samalla myös huolehtivat siitä, että kukaan lapsi ei jää huomiosta paitsi. Joidenkin lasten kanssa on hyvä sopia ns. huolihetki, jolloin lapsi saa päivittäin käydä rauhassa läpi mielessä liikkuvia asioita vanhemman kanssa. Kun lapsi tietää, että huolihetki aina tulee vaikkei kiukuttelisi, hän voi huomion kalastelun sijaan keskittyä muihin asioihin, kuten leikkiin.

4. Kun lapsi yrittää tai onnistuu, kehu

Lapsen elämässä on monta opittavaa asiaa. Pitäisi osata syödä siististi, muistaa käydä vessassa kesken kivojen leikkien, laittaa tavarat paikoilleen käytön jälkeen, tervehtiä nätisti, ja vielä hillittävä halunsa saada oma tahto läpi heti paikalla. Ja kaveriakaan ei saisi motata. Lapsi harjoittelee näitä ja lukemattomia muita taitoja ensimmäisten elinvuosiensa ajan, eikä prosessi ole aina kovin helppo. Äidin ja isän kanssa otetaan taatusti säännöistä ja rajoista yhteen tavalla tai toisella. Arjen melskeessä lapselle saatetaan joskus helpommin huomautella asioista, jotka eivät suju, kuin niistä, jotka sujuvat. Pienen tirpanan itsetunto voikin joutua kovalle koetukselle, kun epäonnistuminen uhkaa.

Erityisesti hyvästä yrityksestä ja sinnikkäästä sitoutumisesta kannattaa kehua lasta.

Arjen keskelläkin vanhemman on hyvä muistaa, että lapsille palkitsevinta elämässä on vanhemman lämmin ja rakastava suhtautuminen, halit, katseet ja sanat. Erityisesti hyvästä yrityksestä ja sinnikkäästä sitoutumisesta kannattaa kehua lasta. Tsemppaaminen ja vanhemman usko lapseen auttavat lasta jaksamaan opettelun joskus vähän karvaankin vaiheen. Vaikka ei heti onnistuisikaan, on tärkeää, että lapsi tietää olevansa vanhemmilleen silti ihana ja rakas.

Kun lapsi viimein onnistuu harjoittelemassaan taidossa, yhteinen ilo on todellista balsamia haavoille. Lapsen hyvä itsetunto rakentuu onnistumisen elämyksistä, jotka hän parhaimmassa tapauksessa saa jakaa ylpeiden läheistensä kanssa. Kehu siis lasta välittömästi, kun hän tekee jotain oikein, ja suoriutuu kunnialla arjen haasteista, niin hän jaksaa yrittää onnistua seuraavallakin kerralla!

5. Sylitellään yhdessä!

Pienet lapset ovat luonnostaan paljon aikuisten läheisyydessä ja sylissä. Tiedetään, että lapsen kannalta kosketus on lohdun ja turvan ilmaisu, mutta sen lisäksi se auttaa pientä lasta hahmottamaan omia fyysisiä ulottuvuuksiaan ja rajojaan, sekä rakentaa itsetuntoa. Ilman fyysistä ja psyykkistä kosketusta tärkeiden aikuisten kanssa lapsen on vaikea kehittyä eteenpäin.

Lapsen kasvaessa suomalaisessa kulttuurissa heitä aletaan kosketella paljon pikkulapsiaikaa vähemmän. Joskus vanhemmasta voi olla jopa kiusallistakin, jos oma lapsi viihtyy sylissä, kun muut samanikäiset näyttävät leikkivän itsenäisesti. Toisaalta monet lapset ovat jatkuvassa liikkeessä ja heillä ei näytä edes olevan tarvetta tulla vanhempansa syliin päivän tohinassa.

Jokaisella lapsella on kuitenkin tarve saada hellyyttä ja mukavaa kosketusta, myös murrosiässä. Aikuisen tehtävä onkin miettiä, miten lapselle voidaan tarjota fyysistä läheisyyttä kivalla, ikätasoisella tavalla. Vaihtoehtoja on paljon:

  • Jos lapsi ei viihdy sylissä tai on mielestään syliin ”liian iso”, hellyyttä voi tarjoilla esimerkiksi niska- tai päähieronnan avulla.
  • Lapsen kanssa voi myös kehitellä omia hellyysjuttuja, kuten ”pullataikinahieronnan”, jossa lasta hierotaan eri tavoilla riippuen siitä, mitä ruoka-aineksia ”pullataikinaan” ollaan lisäämässä. Satuhieronta yhdistää jännittävän tarinan ja kosketuksen.
  • Tytöt voivat tykätä hiusten ja kynsien laitosta yhdessä.
  • Monista lapsista kasvomaalauksen teko on omanlaistaan hellyyttä.
  • Liikkuvaisen pojan kanssa vaikkapa ihon pikku naarmujen hoitaminen, rasvaaminen ja laastaroiminen on joskus tärkeä hoivamuoto.
  • Usein isillä ja lapsilla on riehumisleikkejä, joissa fyysinen kontakti näyttelee tärkeää roolia.

Kun lapselle on tarjolla ikätasoista kosketusta ja hoivaa, hänen kehon hahmotuksensa ja itsetuntonsa vahvistuu ja kyky suojata itseä paranee.

Kirjoittajat:
Riikka Riihonen, LT, lastenpsykiatriaan erikoistuva lääkäri,
Suvi Laru, psykologi, psykoterapeutti (ET), opettaja
Väestöliitto ry, Vanhemmuuskeskus
Lisää perheasiaa Väestöliiton Perheaikaa.fi-sivustolla.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.