Hyppää pääsisältöön

150 Sibeliusta: ”Oikeastaan piano ei kiinnosta minua”

pianon koskettimet
pianon koskettimet Kuva: Lotta Emanuelsson 150 sibeliusta

Suhtautumisessa Jean Sibeliuksen pianomusiikkiin on pienen kansallisen trauman ainesta. Suopeimpienkin ulkomaisten Sibelius-tuntijoiden pianomusiikkiarviointeihin on yleensä liittynyt varauksellinen mutta tai vaikka; kaikkein murhaavimmin esiintyi Cecil Gray, joka julisti ykskantaan koko pianotuotannon merkityksettömäksi. Sibelius on mielletty olennaisesti monumentaalisten orkesteriteosten ja suurten linjojen luojaksi, jonka persoonallisuus ei tullut pienissä muodoissa esiin. Toisekseen pianokappaleiden on väitetty syntyneen ainoastaan alituisen rahantarpeen tyydyttämiseksi.

On myös huomautettu, että piano ei ollut Sibeliuksen oma soitin ja että hän niin ollen ei kyennyt tavoittamaan luonteenomaisen pianistista kirjoitustapaa. Ainakin kahteen viimeiseen argumenttiin säveltäjä onnettomuudekseen antoi aihetta omissakin lausunnoissaan. Kesäkuussa 1918, jo kansainvälistä mainetta saavuttaneena mestarina, hän tuskaili päiväkirjassaan: ”Minun menojani ei makseta sinfonioilla. Ne eivät tuota mitään, mutta maksavat minulle suunnattomasti… On ilmeisesti jälleen pakko keskeyttää ja alkaa tehdä pikkukappaleita.” Bengt von Törnelle mestari lausahti: ”Oikeastaan piano ei kiinnosta minua – se ei laula”.

Mutta jos piano ei todella kiinnostanut Sibeliusta, miksi hän sitten loi runsaat 120 teosta käsittävän pianotuotannon, joka ulottuu koko säveltäjänuran ajalle? Jos näistä jokainen ei nyt olekaan suunnattoman innoituksen ja hengen palon läpitunkema, joukossa on mainettaan parempia onnenkantamoisia, joita soisi kuulevansa useammin.

Siinä, että piano ei laula, hän oli tietenkin aivan oikeassa. Piano ei ole akustisilta ominaisuuksiltaan melodiasoitin: vasaran heilahduksella tuotettu yksittäinen sävel alkaa heti sytyttyään vaimeta, eikä seuraava sävel voi liittyä siihen yhtä öljyisen saumattomasti kuin jousisoittimella, ihmisäänestä puhumattakaan. Rajattomat mahdollisuudet harmonisiin yhdistelmiin ja teksturaalisiin pintoihin kompensoivat kuitenkin tätä puutetta.

Suurella venäläisellä pianoleijonalla Anton Rubinsteinilla oli tapana sanoa: ”Piano ei ole vain yksi soitin, se on sata soitinta!” – mitäpä muutakaan hän tarkoitti, kuin että piano on oikeastaan orkesteri pienoiskoossa. Moni pianisti, joiden kanssa olen Sibeliuksen pianotuotannosta puhunut, on verrannut hänen tapaansa kirjoittaa pianolle orkesteritekstuuriin. Niin ambivalentti kuin hänen suhteensa pianoon instrumenttina olikin, hän kuitenkin kehitti oman persoonallisen pianistisen idiominsa, joka ei kylläkään päästä pianistia helpolla.

Se, että Sibelius ei ollut pianisti, saattaa tässä tyylilajissa olla suoranainen etukin. Pianistisemmin orientoitunut säveltäjä, joka suhtautuisi yhtä nonchalantisti leipäheittoihinsa, ei malttaisi olla päällystämättä myyntiartikkeleitaan klisheemäisellä klaveristisella glitterillä. Sibeliuksella tällaiset keinot ovat ilahduttavan vähäiset.

Pianisti Leif Ove Andsnes soittaa Sibeliuksen pianomusiikkia PianoEspoo-festivaalin konsertissa YleRadio1:ssä 29.10. klo 19.03.

Tämä on 150-osaisen kirjoitussarjan kolmaskymmenesneljäs osa.

  • Ernst Fabritius vaihtoi viulutaiteilijan uran maanviljelykseen – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. heinäkuuta.

    Ernst Fabritius oli lahjakas 15-vuotias jättäessään kotikaupunkinsa Viipurin ja lähtiessään Leipzigin konservatorioon. Ura viulutaiteilijana oli hyvässä vauhdissa, kun 22-vuotias Fabritius yllättäen piti jäähyväiskonsertin. Pojalleen Fabritius kertoi myöhemmin kyllästyneensä soittamaan aina vain samoja konserttoja - vai oliko syynä lopettamiseen sittenkin käsivamma?

  • Ensimmäinen Wagner-konsertti koronan jälkeen Lohjalla - täydellistä!

    Wagner-konsertti Lohjalla kesäkuussa 2020.

    Koronakuukausien aikana taiteilijat ja yleisö ovat ikävöineet toisiaan. Ahkera konsertissa kävijä Anja Lankinen pääsi pitkästä aikaa kuuntelemaan elävää musiikkia, kun neljä oopperalaulajaa ja yksi pianisti esiintyivät Lohjan Pyhän Laurin keskiaikaisessa kivikirkossa.

  • Musiikkisuvun patriarkka Taneli Kuusisto – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 19. kesäkuuta.

    Taneli Kuusisto oli säveltäjä, pianisti, urkuri, kuoronjohtaja, musiikkikirjoittaja ja Yleisradiomies. Hän huolehti lukuisista luottamus- ja asiantuntijatehtävistä, toimi Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston opettajana, johtajana, vararehtorina ja rehtorina. Kuusiston musiikkisuvun patriarkka jätti laajan toimintamallinsa perinnöksi myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua